Sinivalkoista

Me olemme viettäneet vielä alkuviikon maalla enkä millään malttaisi lähteä kotiin. Mutta eikös se ole niin, että täytyy lähteä, jotta voi tulla uudelleen.

Tänään olemme saaneet monipuolisen kattauksen sääolosuhteita ja pakkasta lukuun ottamatta luonto on näyttänyt monipuolisuutensa. Välillä tumman puhuvat pilvet peittivät taivaan ja toivat tihkusateen mukanaan. Hetken kuluttua aurinko paistoi täydeltä terältä ja juuri kun pääsin ulos pihahommiin, rankka sadekuuro ryöpsähti niskaan. Raekuurokin ropisi iltapäivällä, mutta rakeet onneksi sulivat saman tien. Jälleen kerran mieleen tupsahti lausahdus vanhasta lasten kirjasta, jota luin aikoinaan tyttärille: Huhtikuu hullu kuu. 

Sadekuurosta ei sen sijaan ollut tietoakaan viikko sitten, kun nämä asukuvat otettiin.  Reilu vuosi sitten ostamani kapeat tummansiniset housut ovat tänä keväänä nousseet suosikeikseni ja huomaan valitsevani ne ylleni aiempaa useammin. Ne sopivat mainiosti rennomman kokonaisuuden osaksi ja toisaalta ovat riittävän siistit asialliseen toimistokelpoiseen asuun jakun seuraksi. Tällä kertaa asu oli semi-siisti valkoisen silkkipaidan ja huivin sekä neuletakin myötä. Aamulla asua valitesssa mietin, oliko pitkä neuletakki liiankin paksu ja talvinen, mutta loppujen lopuksi ilma oli viileämpi, miltä se auringonpaisteesta johtuen vaikutti. 

Kivaa viikon jatkoa!