Pääsiäisen tunnelmia

Niin on pääsiäinen tämän vuoden osalta vietetty ja neljän päivän vapaat takana. Tässä tunnelmia omista, leppoisasti sujuneista vapaapäivistä.

Meillä on ollut monen vuoden ajan tapana nauttia pääsiäisillallinen perheen kesken pitkäperjantaina. Tänäkin vuonna saimme koko jälkikasvun + yhden aveceista syömään meille. Ruokalista koostui jo tutuksi tulleen kaavan mukaisesti: alkuruokana parsaa parmankinkulla, pääruokana karitsan paahtopaistia, valkosipuliperunoita ja punaviinikastiketta ja jälkiruuaksi olin valmistanut juustokakun. Perinne lienee sekin, että edellisillan alkuvalmisteluita muistan kuvata, mutta sen paremmin kattausta kuin valmiita ruokiakaan en. Kuvaaminen muistuikin mieleen vasta nostaessani juustokakun pöytään.

Launtaina lähdin käymään kaupungilla. Ensin pistäydyin Oodissa ja sen jälkeen kävin parissa kaupassa katsastamassa vaaleita suoria housuja, jotka ovat olleet hakusessa. Enpä löytänyt. Pitkästä aikaa piipahdimme myös Kalliossa. Ilma oli viilentynyt huomattavasti, eikä mieli tehnyt kovin kauaa samoilla Töölönlahden ympärillä. Suunnistimmekin sitten syömään.

Sunnuntaina oli ulkoilun aika upeassa auringonpaisteessa. Tein pitkän kävelylenkin ja ihastelin kevään merkkejä. Luonto on silmin nähden alkanut vihertää ja mies jaksoi kärsivällisesti odotella, kun pysähdyin kuvaamaan kevään merkkejä. Häneltä en tosin saanut murahduksia kummempia kannanottoja jatkuviin ylistyksiin: voi miten kaunista, onpas jo isot lehdet puissa, oi miten paljon kukkia, ihanan lämmintä.... Omituisia nuo miehet välillä!

Maanantaina korkkasin fillarikauden ja kirjauduin kaupunkipyörän käyttäjäksi. Totesin jo viime vuonna, että oman polkupyörän sijaan on välillä oikein kätevä käyttää kaupunkipyöriä. Kauden ensimmäinen fillarilenkki oli suht lyhyt, mutta kylläpä se tuntui kivalta.

Loppuilta menikin saunomisen ja työviikkoon virittäytymisen merkeissä.
Mitenkäs teidän pääsiäispyhät sujuivat?

Mukavaa tiistai-iltaa!

Viikon 3 ja 4 huiput

Tämän päivän räntäsateessa ei uskoisi, kuinka kauniista ja keväisistä päivistä olemme saaneet moneen kertaan nauttia viimeisen parin viikon aikana. Minä olen ainakin ollut aivan kevätfiiliksissä, kun aurinko on lämmittänyt ja talitintit viserrelleet. Olen aina aiemmin ollut sitkeästi sitä mieltä, että päivien pidentymisen huomaa vasta helmikuussa. Mutta jo pari viikkoa sitten, kun tulin kotiin hieman ennen neljää, olin iloisesti yllättynyt, kun laskevan auringon viimeiset säteet valaisivat ja tajusin, että päivän pidentyminen on selvästi havaittavissa. Ihanaa, kun kohta on kevät.

Keväisen oloista oli sää myös Etelä-Pohjanmaalla, jossa kävimme viime viikolla parin päivän mittaisella visiitillä. Häikäisevä auringon paiste ja pikkupakkanen loivat loistavat puitteet ulkoilulle. Sen verran pakkasta on viime viikkoina kuitenkin ollut, että järven jää kestää hyvin. Mekin kävimme autolla hurauttamassa jäätietä pitkin järven poikki. En muista, olenko koskaan ajellut järven jäällä.

Parin viikon aikana ruoka on ollut aika merkittävässä roolissa tavalla tai toisella. Kaikki alkoi siitä, kun olin toissaviikolla eräässä tutkimuksessa, jonka johdosta olin vuorokauden täysin ravinnotta. Lisäksi paastovuorokautta edelsi viikon mittainen ajanjakso, jonka aikana en saanut syödä mm. siemenellisiä marjoja tai vihanneksia ja myös kokojyvätuotteet olivat pannassa. Viikko on loppujen lopuksi kovin lyhyt aika, mutta noinkin lyhyen ruokarajoitteisen ajan jälkeen hyvä ruoka ja ennen kaikkea marjat, tomaatit, tuorepuurot, leivät ym. maistuivat entistä paremmilta. Arkisin olemme syöneet kevyesti ja kasvispainotteisesti esim. kasvispihvejä, lämmintä feta-lehtikaalipinaattisalaattia jne., mutta viikonloppuisin olemme herkutelleet.

Myös maalla saimme jälleen kerran nauttia maukkaista aterioista. Perinteisen hirvipaistin ja kalan lisäksi sain maistaa harvinaista herkkua, nimittäin karhun lihaa. 1980-luvulla muistan syöneeni karhua ravintola Saslikissa, mutta ei minulla ollut minkäänlaista mielikuvaa, miltä se maistui. Anopin valmistama liha oli oikein mureaa ja hyvää, vaikka olin erittäin yllättynyt sen miedosta mausta. Olin kuvitellut, että lihassa maistuisi paljon voimakkaammin riista.

Käynti Keskisen kyläkaupassa kuuluu aina ohjelmaamme appivanhempien luona käydessämme. Tällä kertaa ostokset jäivät aika vaatimattomiksi ja mukaan tarttui lähinnä kosmetiikkaa, esim. Essencen tuotteita, joita ostan joka kerta joskus itselle, toisinaan tyttärille tai kummitytölle.

Keskisen käynnillä itselleni asettamani ostoskielto piti, enkä sortunut vaatehankintoihin. Toisin kuitenkin kävi, kun käväisin Stockmannilla. Nahkainen biker-takki on ollut pitkään ostoslistalla ja kun nyt satuin näkemään sellaisen mukavassa alennuksessa, oli takki "pakko" ostaa.

Lopuksi vielä muutama kuva perjantailta, jossa aloiteltiin kiinalaisen uudenvuodenviettoa ja juhlistettiin kukon vuoden alkamista. Mukavaa, kun kaupungilla järjestetään tällaisia tapahtumia.

Tammikuu on oikeastaan sujunut ihan kivoissa merkeissä. Silti on ihanaa, kun huomenna on epäsuosimani kuukauden viimeinen päivä.

Hyvää kukon vuotta!

Viikon 53 huiput

Tuntuupa oudolta, kun elämme uuden vuoden ensimmäisiä päiviä ja silti viikkonumerointi jatkaa vanhan vuoden kulkua. No, eipä vuodessa ole kovin usein 53 viikkoa. Viimeksi näin oli kuusi vuotta sitten, seuraavan kerran vuonna 2020. Olipa viikkonumero mikä tahansa, sunnuntaiseen tapaan tässä viikkokooste.

Pistäydyin alennusmyynnissä tällä viikolla toisenkin kerran ja nyt löysin kivan takin. Olen kaivannut mustan villakangastakkini rinnalle vaaleampaa ja lyhyempää versiota. Nyt sellainen löytyi; malliltaan hyvin simppeli ja koruton. Jopa pari nepparia jäävät piiloon takin ollessa kiinni.

Sanonta halvalla ei saa hyvää pitää useimmiten paikkaansa, mutta joskus kohdalle sattuu poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Yhdessä marraskuisessa viikkokoosteessa mainitsin ostaneeni edullisen Essence-sarjan luomiväripaletin Keskisen kyläkaupasta.

Kivojen värisävyjen lisäksi luomiväri on käytössä osoittautunut huipputuotteeksi, joka mennen tullen peittoaa monet kalliimmat tuotteet. Väri levittäytyy hyvin ja pysyy luomilla iltaan saakka, vaikka olen monesti unohtanut aamupöpperössä pohjustaa luomet ennen luomivärin levitystä. Jälkikäteen harmitti, etten syksyllä ostanut muita värisävyjä, en nimittäin ole löytänyt Essencen tuotteita mistään täältä pääkaupunkiseudulta. Onnekseni joulukuussa löysin tuotteita Porvoosta, Brunnbergin myymälän viereisestä Tokmannista ja sain hankittua tyttärille ja itselleni ruskeasävyiset paletit. Valitettavasti muuten meikkivalikoima oli melko suppea, sillä monet tuotteet tai oikeat sävyt olivat loppuneet. Kokeilisin luomivärin lisäksi mielelläni muitakin tuotteita. Oletko törmännyt Essencen meikkeihin pääkaupunkiseudulla? Annapa vinkki, mistä niitä saisin.

Vaikka jouluherkuttelua ei kovin montaa päivää kestänut, välipäivien kevyempi ruokavalio - tuorepuurot, smoothiet, rosollin jämistä tehty sosekeitto ja kvinoalla höystetty salaatti - tuntuivat oikein mukavilta. Uudenvuoden ja viikonlopun aikana sorruin jälleen herkutteluun. Hyvien, mutta ei niin kevyiden ruokien lisäksi en voinut vastustaa Brunnbergin suklaita tai jouluksi hankittuja konvehteja, joita kaapissa oli edelleen jäljellä. Nyt arki astuu peliin myös elintapojen osalta ja ruokavalio täytyy palauttaa raiteilleen.

Joko teillä joulu on laitettu talteen odottamaan ensi vuotta? Tammikuu on mielestäni vuoden tylsin kuukausi: kevääseen on vielä matkaa, on pimeää ja yleensä kamalan kylmä. Niinpä meillä kuusi, joulukoristeet ja -valot saavat olla loppiaiseen saakka tuomassa vielä hetken valoa ja iloa. Se on kyllä ihanaa, että tänään olemme saaneet kunnon lumipeitteen!

Jenni Vartiaisen myötä mukavaa viikon alkua!

Viikon 39 huiput

Viikko on ollut jälleen työn täyteinen ja kaikki mahdollinen aika on mennyt muuttoa valmistellessa niin vanhassa kodissa kuin uudessakin.

Olen varsinainen hamsteri ja tavaraa on kertynyt vuosien aikana kaappeihin ja varastoihin ihan hirvittävän paljon. Aikoinaan kävin säännöllisesti kirpparilla myymässä tarpeettomaksi jääneitä kamoja, mutta sitä en ole tehnyt muutamaan vuoteen. Niinpä välillä meinaa iskeä epätoivo, kun miettii, kuinka paljon tavaraa pitäisi ehtiä käydä läpi ja karsia ennen muuttoa.
On tuolla "pakollisella" kaappien läpikäymisellä hyviäkin puolia. Sen lisäksi että ylimääräisestä tavarasta pääsee nyt eroon, kaappien uumenista tekee hyviä löytöjä. Eilisessä postauksessa kerroin isoäidin neulomista villaliiveistä, jotka tupsahtivat eteen yhdestä kellarin laatikosta. Tänään tein löytöjä parista yläkaapista, joissa olen säilyttänyt harvoin käyttämiäni vaatteita. Ensin löytyi ihana tummanharmaa karvaliivi, jonka olemassa olon oli totaalisesti unohtanut. Sen otan heti käyttöön, kun ilmat hieman vielä viilenevät.

Toinen löytö oli kiva neulesetti, johon kuuluu valkoinen hame ja poncho. Tuuletuksen ja silityksen jälkeen sitä on taas kiva käyttää pitkän ajan jälkeen.

Keittiön suhteen päätimme, että teemme remontin. Liesi, vesipiste ja jääkaappi jäävät entisille paikoilleen, mutta kaapistot, pöytätasot, tiskialtaat ja liesituuletin menevät vaihtoon. Kaapeiksi halusin  pelkistetyt valkoiset kaapit mattarosterivetimin. Olen todennut, että simppeli vaihtoehto on toimivin, sillä siihen en kyllästy parin vuoden käytön jälkeen. Pöytätasoiksi valitsimme tummanharmaan kivikuvioisen laminaatin. Mulla ei olekaan ennen ollut laminaattitasoa, mutta olen kuullut siitä paljon hyvää. Onko teillä kokemuksia? Tässä keittiösuunnittelijan hahmotelma kaapeista ja tasosta ilman vesi- tai valopisteitä tai välitasolaattoja.

Asunto oli suht siistissä kunnossa, mutta silti halusin pestä sen läpikotaisin. En oikeasti ole mikään siivousfriikki, päin vastoin, keksisin miljoona asiaa, joita tekisin paljon mieluummin. On kuitenkin kiva saada koti "omaan kuntoon". Keittiön purkaminen ei kuulemma kauheasti pölise, joten päätin hoitaa kaappien, kylppärin, saunan jne. siivouksen pois päiväjärjestyksetä heti. Ja koska siivous ei kuulu mielipuhiini, yritän hyödyntää kaikki mahdolliset keinot sen helpottamiseksi. Viikon mittaan on useampaankin kertaan tullut mieleen, että myöntäisin ilomielin Nobelin siivouspalkinnon niille heeboille, jotka ovat keksineet taikasienen ja mikrokuituliinan. Puhdasta tulee helposti ilman voimakkaita pesuaineita!!

Olemme sentään ehtineet vähän relatakin kaiken muun tohinan keskellä. Vietimme viikonlopun tulevassa kodissa, ja päätimme, että perjantaina syömme jotain arkiruuasta poikkeavaa herkkua, mutta puolittain retkifiiliksellä. Tulevan keittiörempan vuoksi olen vienyt asuntoon vain pienen määrän astioita: pari lautasta, muutaman lasin ja mukin jne. Niinpä perjantain menu määräytyi ehdoilla, että ruuan täytyi valmistua ahkeroinnin jälkeen helposti ja vähin astioin. Alkuruuan muikunmätileivät eivät juuri valmistusastioita kaivanneet. Unohdin ottaa mukaan kippoja smetanalle ja mädille, joten ne olivat tarjolla kaupan pakkauksissa. Enkä muistanut pieniä lautasiakaan, joten otin kertikset käyttöön. Eipä haitannut makua tai vienyt tunnelmaa!
Pääruuaksi tein kermaisen riistakäristyksen, joka oli nopea valmistaa eikä vaatinut valmistusvaiheessa kuin pari kattilaa. Täytyy myöntää, että onnistuimme kokonaisuudessa aika hyvin ja kannustaa kokeilemaan toistekin vastaavaa. Vähällä vaivalla älyttömän hyvää viikonlopun herkuttelua.

Mukavia syyskuun viimeisiä päiviä!