Viikonloppua kohti

Kylläpä on taas viikko hurahtanut vauhdilla ja ihanan keväisissä tunnelmissa. Auringonpaisteella ja lämmöllä on ollut selkeästi piristävä vaikutus jaksamiseen ja mielialaan.
Naapurin aurinkoisella pihalla muutama lila krookus kukkii täydellä teholla ja omalla pihalla narsissit alkavat tunkea esiin mullan alta. Keskiviikkona bongasin kevään ensimmäisen perhosen, kun sitruunaperhonen liihotteli takapihalla.

Tämän päivän vaatetus meni perussetillä eli housut, paitis, neule -asulla ja jalassa mukavat nauhasaapikkaat. Pariin viikkoon en ole käyttänyt ruskeahkoja vaatteita, joten tänään ne olivat virkistävää vaihtelua viimeaikojen asuihin.
Vahapintaisiin ruskeisiin housuihin yhdistin vaaleanruskean silkki/puuvillasekoite neuleen ja luonnonvalkoisen silkkipaitiksen. Neule on sen verran lyhyt, että kapeiden housujen kanssa tykkään käyttää pidempää kauluspaitaa tai puseroa sen alla.

Ystävälläni ja minulla oli aikoinaan jokin kummallinen päähänpistos ja yhdessä päätimme, että me molemmat toivoisimme rippilahjaksi kaulakelloa. Sain lahjaksi toivomani kellon ja käytinkin sitä tosi paljon teini-iässä. Ihme kyllä, kello säilyi ehjänä, vaikka se jatkuvasti kolahteli pulpetin tai pöydän reunaan ja joutui muutenkin kovaan kulutukseen.

Noin kuukausi sitten, kun pengoin vanhoja korujani, löytyi laatikon kätköistä myös kaulakello. Ja vaikka se oli maannut käyttämättömänä yli 20 vuotta, kellon koneisto toimii moitteettomasti edelleen. Vähänkö hyvää tekoa!!
Tänään kaulakello sai toimia riipuksen korvikkeena. Muutkin korut vaihteeksi keltakultaa.

Tänään iltamme sujuu rauhallisesti kotoillen, huomenna kyläilemme hyvien ystävien luona.
Virkistävää viikkistä!