lauantai 16. tammikuuta 2016

Harmaa poolo ja neuletakki



Tällä viikolla arkirutiinit katkaisi kivasti käyntimme Etelä-Pohjanmaalla. Puuhis vaihtoi autoa, jonka vuoksi matkasimme appivanhempien luokse torstai-iltana ja perjantaina autokauppojen jälkeen suuntasimme takaisin kotiin. Vaikka pikareissu kesti vain vuorokauden, tuntuu kuin olisimme olleet minilomalla ja pois kotoa pidempäänkin. Pikareissutkin voivat näköjään olla oikein piristäviä.

Asukuvat napattiin viime viikonloppuna, kun olimme lähdössä kaupungille Lux Helsinki -tapahtumaan. Mieluiten olisin pakkassäähän pukeutunut toppahousuihin ja -takkiin, mutta kun tarkoitus oli käydä myös syömässä, piti päälle keksiä jotain kevyempää ja myös siistimpää.
Matalissa saappaissa jaksoi kävellä pitkin kaupunkia ja loppujen lopuksi poolossa ja neuletakissa tarkeni mainiosti, kun takkina oli tädiltä saatu kelsiturkki.







Nyt lähden etsimään jotain päälle pantavaa kummitytön 13v synttäreille. Jospa sitä innostuisi jostain muusta väristä kuin harmaasta.

Mahtavaa viikonloppua!




keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Villakankainen jakku lämmittää

Kuten viime viikolla totesinkin, tulipalopakkasilla olisi kaikista mukavinta pukeutua muhkeisiin neuleisiin, villasukkiin, toppahousuihin ja karvalakkiin. Vaikka kuinka mieli tekisi, se ei kuitenkaan ole aina mahdollista.
Perjantaina oli  juuri tuollainen päivä. Liituraidan ja kauluspaidan luomaa virallista look'ia en tarvinnut, mutta päälle oli keksittävä paksua neuletta tai villatakkia piirun verran asiallisempi asu.

Mulla on kaapissa muutama villainen tai villaa sisältävä bleiseri ja jakkupuku, jotka ovat mainio vaihtoehto tuollaisina päivinä. Toki tykkään käyttää niitä ylipäätään talvella, mutta varsinkin paukkuvalla pakkasella ne ovat erinomainen valinta. Jakkupuku-tuulella en ollut, joten tällä kertaa päädyin villakankaisten housujen sijaan mustiin suoriin housuihin, jotka yhdistin harmaaseen lämpimään jakkuun ja pooloneuleeseen.







Onneksi kovimmat pakkaset ovat tältä erää ohi, mutta jotain hyvää niissäkin: niiden jälkeen kymmenen asteen pakkaset eivät tunnu oikein miltään.

Hyvää viikon jatkoa!





maanantai 11. tammikuuta 2016

Viikon 1 huiput

Viikon 1 kooste tulee pienellä viiveellä, mutta tässä muutamia aatoksia viime viikolta.

Kuten aiempinakin vuosina, loppiaisena siivosin kodin joulutunnelmasta ja vein koristeet sekä valot varastoon odottamaan ensi vuotta. Kylläpä tuntui oudolta, kun kuusi ei enää hallinnut olohuoneen ilmettä eivätkä monet yötä päivää palaneet jouluvalot tuoneet valoa. Parvekkeelle kyllä jätin vielä kausivalot; ne saavat olla siellä vielä ainakin tämän kuukauden. Ja koska tykkään tosi paljon koristevaloista ja valoteoksista, piti minunkin käydä ihastelemassa eilen päättynyttä Lux Helsinki -tapahtumaa. Olimme kaupungilla sen verran ajoissa, että Tuomiokirkon valoesitys ei ollut vielä alkanut. Sen sijaan ihastelimme mm. Sofiankadulla teräslangasta taivutettuja ihmishahmoja, jotka oli ruiskutettu fluorisoivalla maalilla....






... Espalle sijoitettuja jättimäisiä työvalaisimia....



.... sekä Espan lavalle pystytettyä Medicine Cityä. Kaupungin pilvenpiirtäjät oli neuvokkaasti tehty tyhjistä alumiinisista lääkepakkauksista, joita teokseen oli käytetty huikea määrä, lähes 22.000 kpl! On siinä ollut näpräämistä.




Ruttopuiston eli Vanhan kirkkopuiston valotaideteokset olivat myös hienoja. Puiden oksille ripustettuja valolyhtyjä oli tehty esim. tietokoneiden piirilevyistä, tiskiharjoista, metalliromuista, vaatteista ja ties mistä "romusta". Color Park teos valo-, savu- ja äänitehosteineen oli vaikuttava elämys.



Tänä jouluna kaikki läheiseni saivat lahjaksi yöpaidan tai yöpuvun ja muille niitä ostaessani mielessä käväisi, että olisin itsekin halunnut mukavan ruutupyjaman. Lahjahankintamoodissa en kuitenkaan itselle tullut sellaista hankkineeksi, mutta nyt alennusmyynnistä löytyi suloisen pehmeä pyjama. Meillä on niin lämmin, että yökkäriksi se on liian kuuma, mutta sitäkin paremmin se soveltuu oloasuksi. Ja kyllä siinä onkin kelvannut viettää laiskaa sunnuntaiaamupäivää tai saunan jälkeistä leppoisaa koti-iltaa!


Olen viime aikoina hurahtanut meikkisiveltimiin ja sen myötä hankkinut uusia siveltimiä niin tyttärille kuin itsellekin. Beautyblenderikin sai jäädä - ainakin toistaiseksi - kaappiin, kun olen innostunut levittämään meikki- tai cc-voiteen siveltimen avulla. Kerralla en ole sentään laittanut uusiksi koko sivellinvalikoimaani, joka ei kummoinen tosin ollutkaan, mutta aina kun sopiva kauppa tai hylly osuu kohdalle, on pakko tsekata, löytyisikö jokin tarpeellinen uusi yksilö valikoimaani. Viime viikolla löytyi vihreä häivytyssivellin ja samalla hankin myös siveltimien puhdistukseen tarkoitetun saippuan, jota en ollut aikaisemmin kokeillutkaan. Hyvin tuntuu putsaavan meikinjämät sudeista. Millä tai miten te puhdistatte siveltimet?






Juhla- ja herkkukauden jälkeen ruokavalion normalisointi on lähtenyt käyntiin. Siitä huolimatta viime viikolla oli ihan pakko kokeilla yhtä uutta suolapalaa, jonka ohjeen bongasin facebookissa. Kyseessä oli valkosipulivoilla voideltu ja juustolla täytetty leipä ja tässä pikaohje:
Leipänä oli kaupan esipaistettu ciapatta, jonka ensin paistoin ja sen jälkeen annoin jäähtyä hetken.Viillotin leivän ruuduiksi, niin että pohja pysyi ehjänä ja tungin väleihin cheddar-sulatejuustopalasia. Sulatin voita, johon lisäsin pilkotun ison valkosipulikynnen, persiljaa ja vähän pippuria ja lusikoin sen leivän päälle. Täytetty leipä uuniin 200 asteeseen 15-20 minuutiksi tai kunnes juusto on hyvin sulanut. 
Juustoinen valkosipulileipä oli järjettömän hyvää! Lisäksi se on helppo- ja nopeatekoinen, joten kannattaa kokeilla, joskus kun mieli tekee jotain oikein hyvää (ja epäterveellistä) iltapalaa.



Mukavaa maanantai-iltaa!



perjantai 8. tammikuuta 2016

Pakkaspäivän asu

Hrrrrr, että osaa olla kylmä!! Luminen maisema sekä pilvettömät ja aurinkoiset säät ovat mukavasti piristäneet tällä viikolla, mutta rajansa kaikella. Minunlaiselleni ei talvi-ihmiselle Less is more -malli sopisi paljon paremmin talvijaksosta nauttimiseksi ja vähempikin pakkanen olisi riittävää.

Toki kunnon kerrospukeutumisella pakkasessakin pärjää mainiosti ja loppiaisena kipakasta pakkasesta huolimatta oli päästävä raittiiseen ilmaan ja kävelylle. Niin hyvin tällä kertaa onnistuin pukeutumisessa, että kerrankin jopa sormet ja varpaat pysyivät lämpiminä. Yleensä ne palelevat, vaikka olisin varustautunut kuinka hyvin.



Pakkanen vaikuttaa myös sisäpukeutumiseen ja tekee mieli pukeutua niihin kaikista lämpimimpiin paitoihin, neuleisiin ja villasukkiin. Eilen aamulla kaivoin esiin paksun tummansinisen villatakin, jonka olen muutama vuosi sitten saanut äidiltäni muistaakseni Tallinnan tuliaisena. Vastaavia kirjoneuleita löytyy varmasti monelta teistä lukijoistakin. Takki on ollut pari talvea käyttämättömänä ja se on yksi niistä muuttomme johdosta tehdyistä kaappilöydöistäni. Nyt neule tuntui juuri passelilta pakkaspäivään. Ja ihanan lämmin se olikin! Villatakin alla valkoinen poolo lämmitti mukavasti samalla kun suojasi niskan pikkaisen karhealta neuleelta. 





Kuuma glögi maistuu edelleen ihanalta!



Kaunista talviviikonloppua!




tiistai 5. tammikuuta 2016

Kerran vielä jouluisasti


Ennen kuin joulu joutaa huomenna vuodeksi kokonaan pakettiin, laitan tänne vielä yhdet jouluisen oloiset kuvat. Tai eihän tuo asu ole niinkään jouluinen, mutta näin loppiaisen aattona on hyvä hetki julkaista kuvia, joissa on joulukuusi rekvisiittana.

Puna-mustan ruutupaidan ja mustan hameen muodostama yhdistelmä oli ylläni joulun tienoilla parinakin päivänä. Kokonaisuus oli juuri sopiva joulupäivän ja tapanin viettoon - ei juhla-asu, mutta kuitenkin jotain muuta kuin normaalisti kotona käyttämäni farkut tai verkkarit.





Ensin kokeilin ruutupaitista ylös asti napitettuna. Ei oikein natsannut. Sitten keksin pukea paidan alle topin ja jättää paidan napit osittain avonaisiksi. Heti tuntui paremmalta. Toppi toi ilmettä arkiseen ruutupaitikseen ja avonaisen napituksen johdosta tekemäni lasiriipuskin pääsi kivasti esille.


Tätä kokonaisuuttaa voisin käyttää toistekin. Vaikka joulu houkuttaa käyttämään punaisia vaatteita ja asusteita, käytän punaista oikein mieluusti muulloinkin tuntematta itseäni tontuksi.

Näin upea auringonlasku näkyi ikkunastamme jouluaattona.

Rattoisaa loppiaista!







sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Viikon 53 huiput

Tuntuupa oudolta, kun elämme uuden vuoden ensimmäisiä päiviä ja silti viikkonumerointi jatkaa vanhan vuoden kulkua. No, eipä vuodessa ole kovin usein 53 viikkoa. Viimeksi näin oli kuusi vuotta sitten, seuraavan kerran vuonna 2020. Olipa viikkonumero mikä tahansa, sunnuntaiseen tapaan tässä viikkokooste.

Pistäydyin alennusmyynnissä tällä viikolla toisenkin kerran ja nyt löysin kivan takin. Olen kaivannut mustan villakangastakkini rinnalle vaaleampaa ja lyhyempää versiota. Nyt sellainen löytyi; malliltaan hyvin simppeli ja koruton. Jopa pari nepparia jäävät piiloon takin ollessa kiinni.


Sanonta halvalla ei saa hyvää pitää useimmiten paikkaansa, mutta joskus kohdalle sattuu poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Yhdessä marraskuisessa viikkokoosteessa mainitsin ostaneeni edullisen Essence-sarjan luomiväripaletin Keskisen kyläkaupasta.



Kivojen värisävyjen lisäksi luomiväri on käytössä osoittautunut huipputuotteeksi, joka mennen tullen peittoaa monet kalliimmat tuotteet. Väri levittäytyy hyvin ja pysyy luomilla iltaan saakka, vaikka olen monesti unohtanut aamupöpperössä pohjustaa luomet ennen luomivärin levitystä. Jälkikäteen harmitti, etten syksyllä ostanut muita värisävyjä, en nimittäin ole löytänyt Essencen tuotteita mistään täältä pääkaupunkiseudulta. Onnekseni joulukuussa löysin tuotteita Porvoosta, Brunnbergin myymälän viereisestä Tokmannista ja sain hankittua tyttärille ja itselleni ruskeasävyiset paletit. Valitettavasti muuten meikkivalikoima oli melko suppea, sillä monet tuotteet tai oikeat sävyt olivat loppuneet. Kokeilisin luomivärin lisäksi mielelläni muitakin tuotteita. Oletko törmännyt Essencen meikkeihin pääkaupunkiseudulla? Annapa vinkki, mistä niitä saisin.



Vaikka jouluherkuttelua ei kovin montaa päivää kestänut, välipäivien kevyempi ruokavalio - tuorepuurot, smoothiet, rosollin jämistä tehty sosekeitto ja kvinoalla höystetty salaatti - tuntuivat oikein mukavilta. Uudenvuoden ja viikonlopun aikana sorruin jälleen herkutteluun. Hyvien, mutta ei niin kevyiden ruokien lisäksi en voinut vastustaa Brunnbergin suklaita tai jouluksi hankittuja konvehteja, joita kaapissa oli edelleen jäljellä. Nyt arki astuu peliin myös elintapojen osalta ja ruokavalio täytyy palauttaa raiteilleen.



Joko teillä joulu on laitettu talteen odottamaan ensi vuotta? Tammikuu on mielestäni vuoden tylsin kuukausi: kevääseen on vielä matkaa, on pimeää ja yleensä kamalan kylmä. Niinpä meillä kuusi, joulukoristeet ja -valot saavat olla loppiaiseen saakka tuomassa vielä hetken valoa ja iloa. Se on kyllä ihanaa, että tänään olemme saaneet kunnon lumipeitteen!

Jenni Vartiaisen myötä mukavaa viikon alkua!




lauantai 2. tammikuuta 2016

Talvinen asu

Loistavaa uuden vuoden alkua jokaiselle! Miten vuodenvaihde sujui? Onko tinat valettu ja lupaukset tehty? Meillä uusi vuosi otettiin vastaan rauhallisesti kotioloissa. Tinoja en valanut tänäkään vuonna enkä tehnyt uuden vuoden lupauksia. Sen sijaan söimme hyvää ruokaa, korkkasimme kuohuvaa ja kävimme ulkona ihastelemassa ilotulituksia.

Mutta nyt vuoden ensimmäisiin asukuviin, jotka tosin otettiin viime vuoden puolella.
Lauha ja lumeton syksy on vaikuttanut mm. siihen, että mulla on edelleen pitkävartiset "kunnon" talvisaappaat ja -takit olleet tiiviisti kellarissa, jonne vein ne muuton yhteydessä. Ohuemmat takit ja kevyemmät nilkkurit tai kengät ovat riittäneet mainiosti, mutta heti kun saimme lunta edes nimeksi, teki mieli kaivaa esiin talvisempia varusteita. Niinpä keskiviikkona käytin tänä talvena ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten hankkimiani ruskeita mokkasaappaita karvaliivin ja neuleen seurana. Vaikka en ole ollenkaan talvi-ihminen, talvinen asu tuntui oikein mukavalta vaihtelulta.







Musta-ruskean käsilaukun väri tuntui jossain vaiheessa tympeältä ja muutenkin tykkäsin käyttää vähän suurempia laukkuja. Pikkulaukku jäi siten kaapin kätköihin muutamaksi vuodeksi. Nyt olen taas innostunut pienikokoisemmista laukuista, joissa on tarpeeksi pitkä hihna olan yli käyttöön. Värikään ei tunnu ollenkaan hullummalta, niinpä laukku on päässyt jälleen aktiivikäyttöön. Pienehköstä koostaan huolimatta sinne mahtuu kaikki oleellinen; eipä tule kerättyä turhaa krääsää laukun pohjalle.


Leppoisaa lauantai-iltaa!