Pystyraitaa

Se on sitten syksy - ainakin minun mielestäni. Vaikka omien tyttärieni kouluajoista on jo aikaa, eikä lukuvuoden alkaminen millään tavoin muuta tai vaikuta omaan elämääni, koululaisten lomien päättyminen on varma merkki syksyn saapumisesta. Olo on vähän haikea kesän loppumisesta, mutta samaan aikaan iloisen odottava: koen syksyn aina uuden kauden alkamiseksi ja koskaan ei voi tietää, mitä kivaa on tulossa.

Onneksi ilmat eivät kuitenkaan vielä muuttuneet syksyisen oloiseksi, vaikka täytyy myöntää, että pikkuisen sitä jo odottaa säiden viilenemistä ja syysvaatteiden esiin kaivamista.

Tänään asu oli kuitenkin vielä kesäinen. Kevyt raitahame on vilpoisa ja valkoisen ohuen neuletakin alle riitti hihaton toppi.

Vaaleansiniset korvakorut ja kaulariipuksen tein sulatuslasikurssilla pari vuotta sitten jo ennen kuin ostin hameen. Sattumoisen korujen väri on juuri sama kuin hameessa ja malli mukailee hameen pystyraitapätkiä.

No, oikeasti kesä jatkuu vielä, nautitaan siitä täysin siemauksin!

Kokomustaa ja lyhyttä

Pari päivää olen kulkenut maksimekossa: perjantaina valkoisessa ja eilen harmaa-valkoraitaisessa mekossa. Tämän päivän menoihin lähden vaihteeksi lyhyessä hameessa.
Polan pitsihame on yksi suosikeistani. Se sopii näyttävämmällä puserolla ja korkkareilla varustettuna vähän juhlavampiinkin tilaisuuksiin, mutta ei tunnu liian hienolta tällaisena tavallisena sunnuntainakaan. Hihattoman puseron kanssa se on mainio hellepäivän vaate.

Loman aikana olen käyttänyt koruja paljon harvemmin kuin normaalisti. Muutamia olin ottanut mukaan reissuillemmekin, mutta eipä niitä tullut käytettyä. Nyt sitten onkin myös korujen käytön suhteen paluu normaaliin ja tänään valitsin ylle mustista onyx-kivistä ja hopeasta tehdyt korvakorut ja riipuksen.

Ihanaa sunnuntaita!

Täysvalkoista ja pitkää

Home sweet home! Eilen tulimme mökiltä kotiin ja vaikka viihdyn maalla loistavasti (varsinkin näillä helteillä, kun voi pulahtaa järveen milloin tahansa), on mahtava olla taas kaupungissa. Kesäkaupunkina Helsinkiä ei voita mikään, mutta kyllä Espoossakin voi aistia kaupunkimaisen kesäfiiliksen. Illalla oli niin mukava istua parvekkeella ja nauttia lämpimän pimeästä illasta kynttilänvalossa (ja ilman hyttysiä!!).

Tänään ohjelmassa piti olla kassien ja nyssäköiden tyhjentämistä. Ei voi kun ihmetellä, miten sitä onkin vienyt kesän mittaan möksälle noin paljon tavaraa (ja vaatteita!), jota nyt yrittää sijoittaa paikoilleen. Osa laukuista  on kuitenkiin edelleen purkamatta, sillä pakkohan minun oli päästä käväisemään muutamassa vaatekaupassa pitkästä aikaa. Totuuden nimissä on sanottava, että kesävaatteiden alerekit eivät enää oikein jaksaneet innostaa, vaan kyllä kauppoihin saapuneet muutamat syysvaatteet kummasti vetivät puoleensa.

Shoppailuasuna oli kokovalkoinen vaatetus. Viime aikoina olen käyttänyt niin paljon mekkoja ja hameita, että illalla kaivoin jo valkoiset housut valmiiksi esiin tätä päivää varten. Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin jälleen hameeseen, tällä kertaa vuosi sitten ostamaani ryppymaksihameeseen. Taisin käyttää sitä viime kesänä vain kerran tai kaksi, joten tänä vuonna se tuntui kuin uudelta.

Valkoisessa kokonaisuudessa väripilkkuina toimivat turkoosit korut ja sandaalit. Tykkään käyttää turkoosi-kivestä tehtyjä koruja etenkin kesällä ja varsinkin valkoisten vaatteiden kanssa niiden väri tulee nätisti esiin.

Rentouttavaa viikkistä!

Tämän kesän kosmetiikkasuosikkini

Minulla on muutama kosmetiikkatuote, joihin olen kesän aikana ihastunut ja joista on tullut suosikkituotteitani - ainakin joksikin aikaa.

Ensimmäinen näistä hittituotteistani on YSL:n eyeliner. Varsinkin näin kesäaikaan olen aika laiska meikkaamaan. Meikkivoiteen tai BB- /CC voiteen ja ripsivärin lisäksi en useimmiten arkisin tai normipäivinä viitsi niiden lisäksi muuta meikkiä laittaakaan (paitsi tietenkin huulipunaa, mutta sitä ei lasketa). Stockan meikkialeja tutkaillessani viereinen kanssa-shoppailija innostui kehumaan YSLn Baby Doll eyelineria. Hänellä oli rajaukset silmissään juuri samaisesta värisävystä (no 14), jota itsekin ihastelin. Eyelinerin väriä on vaikea kuvailla; se ei ole ihan kullan tai pronssin tai kuparin sävyä ja kaverini ehdottaman shampanjan sävyksikin se on tummempi. Joka tapauksessa väri korostaa kauniisti silmiä olematta liian räikeä ja sivellin on niin ohut, että sillä saa siistin rajauksen. Tästä tuli heti ensi kokeilulla kesän lempparituote!

Ihana tuote on myös Cliniquen BB-voide. Sekä Sokoksessa että Stockmannilla oli kesän alussa myynnissä tätä kaikille ihotyypeille sopivaa age defense –voidetta. Cliniquen tuotteet sopivat yleensä iholleni ja kun värisävy tuntui oikealta ja pienikokoinen 15 mm:n tuubi näytti näpsäkältä pakattavaksi mukaan matkakapsäkkiin, päätin kokeilla voidetta. Ensimmäinen reaktioni voidetta sivellessä oli, onko se liian vaaleaa ja paksuhkoa, mutta väri tasoittui hetkessä juuri sopivaksi eikä koostumuskaan osoittautunut ollenkaan liian paksuksi. Voide päinvastoin tasoittaa ihon sävyn kivasti ja tuntuu kasvoilla miellyttävältä myös kuumalla ilmalla. Lisäksi 30 suojakerroin on iso plussa.

Toinen Cliniquen tuote, jota olen tänä kesänä kokeillut ensimmäisen kerran ja joka on osoittautunut hyväksi kesätuotteeksi, on All about eyes serum de-puffing eye massage. Putkilon päässä on pieni metallinen kuula, joka tuntuu mukavan viileältä iholla, vaikka säilytän tuotetta huoneen lämmössä. Voin kuvitella, että jääkaappikylmänä tuote toimisi hienosti, jos silmänaluset ovat hieman turvonneet. Voide on hyvin ohutta ja imeytyy nopeasti ihoon. Näin kesällä se riittää kosteuttamaan silmänympärysihoni, mutta kieltämättä syksyn tullen tarvitsen hoitavamman ja tuhdimman tuotteen.

Lopuksi vielä kynsilakoista jokunen sana. Minulla on aina ollut pitkät ja vahvat kynnet, jotka eivät katkeile tai liuskoitu. Viimeisen vuoden aikana kynnet ovat menneet huonoon kuntoon, ne lohkeavat, repeilevät ja katkeilevat. Ärsyttävää!

Yleensä tykkään käyttää värikkäitä ja kirkkaita kynsilakkoja, mutta nyt en ole halunnut korostaa lyhyitä kynsiä näyttävillä lakoilla. Olenkin suosinut jo muutaman kuukauden ajan vaaleita neutraalin värisiä lakkoja, jotka eivät ylikorosta kynsiä, mutta saavat kädet näyttämään huolitelluilta ja siisteiltä.

Käytössä ovat olleet mm. nuden, valkoisen, persikan sekä hennon vaaleanpunaiset sävyt. Keväällä kokeilin ensimmäisen kerran KoneHELSINKI lakkoja ja tykästyin merkkiin heti. Lakat levittäytyvät tasaisesti ja pysyvät siisteinä kynsissä pitkään. Merkin lakkoja olenkin ostanut jo useamman pullon.

Saa nähdä, jääkö joku tuotteista meikkipussukkaani pidemmäksikin aikaa vai ovatko ne yhden kesän tähdenlentoja.

Huomenna on aika matkata kotiin. Muistatteko mainoksen, jossa puolivilliintyneet perheenjäsenet kipuavat koloistaan loman loputtua? Minulla on vähän samanlainen metsäläinen olo ja on ihana taas kaupunkilaistua. 

Kotimaan matkailu jatkui

Onpa ihanaa, kun netti toimii jälleen! Vaikka mökkilomamme on muutaman päivän päästä tältä erää ohi ja palaamme kotiin "ihmisten ilmoille", on mukavaa, kun yhteydet toimivat myös täällä.

Suomi-matkailumme jatkui Mikkelissä yöpymisen jälkeen ja toisen päivän kohteemme oli Savonlinna. Siellä olisimme halunneet alun perin yöpyäkin, mutta mm. oopperajuhlien vuoksi yöpymismahdollisuudet olivat rajalliset. Meidän ei-kiireiseen aikatauluun sopi onneksi myös se, että matkasimme kaupunkiin aamusta, matkaahan ei Mikkelistä ole kuin hieman reilut 100 kilometriä.

Muutaman tunnin kiertelyn ja paikallisherkkujen (mm. rapeaksi paistettujen muikkujen) jälkeen lähdimme kohti Imatraa. Matkalla pysähtelimme muutaman kerran ihastelemaan maisemia ja kokeilemaan järviveden lämpötilaa.

Imatraa lähestyessämme huomasimme, että saavuimme paikalle juuri sopivasti, jotta ehdimme nähdä Imatrankosken koskinäytöksen. Musiikkitehosteena taustalla soi tällä kertaa Nightwish ja olihan kuohuvien vesimassojen vyöryminen mahtava näky.

Seuraavana päivänä kiertelimme Lappeenrannassa. Lappeenrannan Linnoituksen alueeseen, kädentaitopuoteihin ja Majurskan taloon olisin mielelläni käyttänyt enemmänkin aikaa, mutta mielettömän helteen vuoksi visiitti alueelle jäi harmittavan lyhyeksi.

Illan tullen vietimme aikaa vilkkaalla satama-alueella. Huvittavaa sinänsä, että kaikissa kiertomatkamme kohteissa ”pakollinen” tutustumiskohde meille oli sekä tori että venesatama. Lappeenrannan satama vei kyllä kirkkaasti johtopaikan viihtyisyydellään ja viehättävyydellään.

Kotimatkalla pysähdyimme lyhyesti mm. Porvoossa ja kävelimme idyllisessä Vanhassa kaupungissa.

Edeltävän yön vietimme tätini mökillä, josta käsin kävimme ihka oikealla tanssilavalla.

Auringon laskiessa tunnelma järven rannalla sijaitsevalla lavalla oli niin perisuomalaista. Valssia lukuun ottamatta paritanssitaitomme ovat puutteelliset, mutta siitä huolimatta hytkyttelimme mm. humpan tahtiin muiden joukossa ja hauskaa oli. Oletteko te käyneet tänä kesänä tanssilavalla?

Luonnonvoimat koettelevat kärsivällisyyttä

Nyt vähän potuttaa nuo luonnonilmöt tai oikeastaan niiden seuraamukset! 

Luonnonilmiöt herättävät ylipäätään monenlaisia tuntemuksia. Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa ukkonen. Lapsena taisin vähän pelätä kovaa jyräkkää, nyt myöhemmin kunnon leimahtelu ja jyrinä herättävät milloin ihailua ja toisaalta taas kunnioitusta ja nöyryyttä luonnonvoimia kohtaan. Tänä kesänä päällimmäinen reaktio ukkosta kohtaan on kuitenkin ollut ärtymys! Ihan oikeasti!

Ukkonen on toukokuusta lähtien aiheuttanut aiempaa useammin käytännön ongelmia ja hankaluuksia mökkeilyymme liittyen. Pitkähkötkin sähkökatkot ovat normaalia kesään liittyviä harmituksia, joihin on jo tottunut, mutta niiden lisäksi muutkin seuraamukset ovat vaikeuttaneet maalla lomailuamme. Mm. toukokuun räiskeessä hajosi jääkaappi-pakastin (sulakkeiden ja lamppujen lisäksi). Lisäksi useammankin kerran jopa vaatimattoman ja kaukana jyrisevän ukkosen jälkeen nettiyhteys on pahasti tökkinyt. Nytkin olemme olleet lähes täysin ”nettiloukossa” jo usean päivän ajan. Oman blogin päivitys onnistui muutama päivä sitten jotenkuten lainakoneella, jossa on eri operaattori kuin omassa koneessa tai puhelimessa. Välillä bloggeriin pääsee kirjoittamaan uusia tekstejä ja lukemaan muiden blogipäivityksiä. Mutta omien kuvien lisäämiseen tai tekstien kommentointiin ei teho riitä, samoin pankkiyhteydet jumittavat ja monet muutkin raskaammat sivustot. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin hidas tai toimimaton netti, kun sen käyttöön on niin tottunut.

Tänään keksimme, että mökkikylän kirkko sijaitsee korkealla mäellä. Sielläpä netti toimi aivan älyttömän hyvin ja onnistuin tekemään tämän postauksen ja maksamaan muutaman laskun. Voi mikä autuus!

Olen onnistunut tallentamaan bloggeriin usean tekstivedoksen. Ne odottava parempia yhteyksiä, joten kunhan pääsen taas linjoille, uusia kuvia ja juttuja tupsahtelee tiuhempaan. 

Rauhallista sunnuntaita!

Kotimaan matkailua

Kuten aiemmin jo mainitsin, teimme viime viikolla muutaman päivän kiertomatkan Etelä-Savon kautta Etelä-Karjalaan. Olimme suunnitelleet hieman pidempää Itä-Suomen reissua jo parina kesänä, mutta vasta nyt ehdimme toteuttaa matkan, joskin suunniteltua lyhyempänä. Aikataulumuutosten vuoksi jätimme mm. Kuopion väliin.

Varsinainen matkustaminen sujui auton ilmastoinnin vuoksi miellyttävästi, mutta jonkin verran helle rajoitti kaupunkeihin ja paikkakuntiin tutustumista. Ensimmäisenä päivänä lämpötila pysytteli hellerajan tuntumassa, mutta kun muina päivinä elohopea kipusi kolmeenkymmeneen asteeseen, emme kovin montaa tuntia jaksaneet ulkona kävellä. Toisaalta en yhtään valita lämpöaaltoa, parin kuukauden päästä haikeudella muistelemme näitä helteitä.

Matkaan lähdimme mökiltä ja ensimmäinen etappimme kulki Jyväskylän kautta Mikkeliin. Matka-asuksi valitsin puuvillaisen raitamekon, joka oli löytö kevään Hulluilta Päiviltä. Mekko on osoittautunut erittäin miellyttäväksi kesäasuksi ja se sopii mainiosti niin vapaa-ajalle kuin toimistokäyttöönkin.

Jyväskylässä viivyimme kolmisen tuntia. Katukuvasta huomasi, että asuntomessut olivat houkutelleet väkeä liikkeelle. Me emme messuilla käyneet, sen sijaan käyskentelimme kaupungilla ja kävimme mm. Toivolan Vanhassa Pihassa. Pihan tarjonta esittelee vanhanajan käsityöläismiljöötä 1800-luvun lopulta ja sieltä saa hyvän näkemyksen, kuinka tuolloin asuttiin, elettiin ja tehtiin töitä. Kannattaa piipahtaa, jos käy Jyväskylässä.

Jyväskylästä matkamme jatkui kohti Mikkeliä, jossa meidän oli tarkoitus yöpyä. Kangasniemen kuntaa lähestyessämme Puuhis muisteli, että se olisi joskus aikoinaan (1981-luvlla?) ollut Suomen mökkirikkain kunta. Pysähdyimme sitten sielläkin ja ihan viihtyisältä paikkakunnaltahan se näytti. Venesataman tuntumassa oli portti Perinnepuistoon.

Kaariportin takaa paljastui tällaiselle wanna be kotipuutarhurille ihana alue: kymmeniä perinne- sekä yritti- ja rohtokasveja ja kaikki oli merkitty nimikyltein. Tunnen kukkia ja kasveja tosi huonosti ja oli mukavaa, kun moni tutun näköinen, mutta minulle nimetön kasvi sai nimen. Mutta arvatkaapa, muistanko niitä enää muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta?

Mikkeliin saavuimme illan suussa. Emme olleet tehneet etukäteen minkäänlaisia ajanviettosuunnitelmia ja päätimmekin viettää leppoisan illan päivällisen ja kaupunkikävelyn merkeissä. Satamasta palatessamme kävelimme kauniin kukkaistutuksen ohi. Kummasti ihanat dahliat ja muut kukat piristivät muuten niin ankeaa kerrostalon seinustaa. Vastaavia kaunistuksia voisi olla enemmänkin.

Seuraavana aamuna matkamme jatkui, siitä lisää myöhemmin.

Aurinkoista perjantai-iltaa!