Kotimaan matkailua

Kuten aiemmin jo mainitsin, teimme viime viikolla muutaman päivän kiertomatkan Etelä-Savon kautta Etelä-Karjalaan. Olimme suunnitelleet hieman pidempää Itä-Suomen reissua jo parina kesänä, mutta vasta nyt ehdimme toteuttaa matkan, joskin suunniteltua lyhyempänä. Aikataulumuutosten vuoksi jätimme mm. Kuopion väliin.

Varsinainen matkustaminen sujui auton ilmastoinnin vuoksi miellyttävästi, mutta jonkin verran helle rajoitti kaupunkeihin ja paikkakuntiin tutustumista. Ensimmäisenä päivänä lämpötila pysytteli hellerajan tuntumassa, mutta kun muina päivinä elohopea kipusi kolmeenkymmeneen asteeseen, emme kovin montaa tuntia jaksaneet ulkona kävellä. Toisaalta en yhtään valita lämpöaaltoa, parin kuukauden päästä haikeudella muistelemme näitä helteitä.

Matkaan lähdimme mökiltä ja ensimmäinen etappimme kulki Jyväskylän kautta Mikkeliin. Matka-asuksi valitsin puuvillaisen raitamekon, joka oli löytö kevään Hulluilta Päiviltä. Mekko on osoittautunut erittäin miellyttäväksi kesäasuksi ja se sopii mainiosti niin vapaa-ajalle kuin toimistokäyttöönkin.

Jyväskylässä viivyimme kolmisen tuntia. Katukuvasta huomasi, että asuntomessut olivat houkutelleet väkeä liikkeelle. Me emme messuilla käyneet, sen sijaan käyskentelimme kaupungilla ja kävimme mm. Toivolan Vanhassa Pihassa. Pihan tarjonta esittelee vanhanajan käsityöläismiljöötä 1800-luvun lopulta ja sieltä saa hyvän näkemyksen, kuinka tuolloin asuttiin, elettiin ja tehtiin töitä. Kannattaa piipahtaa, jos käy Jyväskylässä.

Jyväskylästä matkamme jatkui kohti Mikkeliä, jossa meidän oli tarkoitus yöpyä. Kangasniemen kuntaa lähestyessämme Puuhis muisteli, että se olisi joskus aikoinaan (1981-luvlla?) ollut Suomen mökkirikkain kunta. Pysähdyimme sitten sielläkin ja ihan viihtyisältä paikkakunnaltahan se näytti. Venesataman tuntumassa oli portti Perinnepuistoon.

Kaariportin takaa paljastui tällaiselle wanna be kotipuutarhurille ihana alue: kymmeniä perinne- sekä yritti- ja rohtokasveja ja kaikki oli merkitty nimikyltein. Tunnen kukkia ja kasveja tosi huonosti ja oli mukavaa, kun moni tutun näköinen, mutta minulle nimetön kasvi sai nimen. Mutta arvatkaapa, muistanko niitä enää muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta?

Mikkeliin saavuimme illan suussa. Emme olleet tehneet etukäteen minkäänlaisia ajanviettosuunnitelmia ja päätimmekin viettää leppoisan illan päivällisen ja kaupunkikävelyn merkeissä. Satamasta palatessamme kävelimme kauniin kukkaistutuksen ohi. Kummasti ihanat dahliat ja muut kukat piristivät muuten niin ankeaa kerrostalon seinustaa. Vastaavia kaunistuksia voisi olla enemmänkin.

Seuraavana aamuna matkamme jatkui, siitä lisää myöhemmin.

Aurinkoista perjantai-iltaa!