Erään aamun värikriisi

 

Meillä jokaisella on joskus aamuja, jolloin iskee bad hair day tai asukriisi, kun kaapista ei löydy sopivaa päälle pantavaa. Näiden lisäksi minut yllättää toisinaan väri- tai pikemminkin värisävykriisi: huomaan juuri ennen kotoa lähtöä, että jokin vaatteista tai asusteista ei sovi alkuunkaan muun asun väreihin. Siinä sitten yritän kiireessä keksiä jonkinmoisen ratkaisun.

Mustaa mustalla tai valkoista valkoisella on simppeliä ja selkeää, mutta muiden värien kohdalla mulle on tärkeää, että sävyt sointuvat keskenään yhteen. Asun värien ei tarvitse olla keskenään tismalleen samat, päinvastoin saman värin eri variaatiot tuovat eloa kokonaisuuteen. Mutta en esimerkiksi tykkää sekoittaa oranssinpunaiseen väriin siniseen taittuvaa punaista, minun silmissäni sävyt riitelevät keskenään.

Pari viikkoa sitten olin valinnut ylleni turkoosiin vivahtavan vakosamettijakun. Tarkoitus oli kietaista kaulaan silkkihuivi, joita olin varannut parikin vaihtoehtoista kappaletta valmiiksi. Sovittelin molempia kaulaan ja huomasin, ettei kumpikaan näyttänyt hyvältä jakun parina. Hätäisesti pengoin laatikosta paksumman huivin, joka väriensä puolesta sointui paremmin jakkuun.

Kotiin tultua vertailin huivien värejä jakkuun vähän tarkemmin ja asukuvien lisäksi otimme kuvia näistä kaikista huivivaihtoehdoista. Värien lisäksi ulkonäköön toki vaikuttaa huivien materiaali, koko ja solmimistapa, enkä oikeasti olisi silkkihuiveja ihan tällä tavoin käyttänyt, mutta tässä pääpaino onkin nimenomaan värien vaikutuksessa kokonaisvaikutelmaan.
Sinisen ja vihreän kombinaatiolla saa erittäin kauniita ja näyttäviä yhdistelmiä, mutta silkkihuivien sinänsä kauniin puhdas sininen ei vain toiminut vihreään vivahtavan jakun kanssa. Sen sijaan kolme muuta huivia, joissa sinisen lisäksi oli vihreää tai vihreänturkoosia, näytti paljon paremmilta.

On kyllä käynyt niinkin, että yhteensopimattomuuden olen huomannut vasta keskellä päivää naistenhuoneen peilistä tai asukuvia blogiin valitessa, heh. Tekevälle sattuu...

Aurinkoisia talvipäiviä!

Viikon 8 huiput

Pari yötä ja olemme jo kevätkuukaudessa!!! Mun kulunut viikko on sujunut jo nyt totaalisen keväisissä fiiliksissä ja viikonlopun upean aurinkoinen sää ja talitinttien viserrys on vain lisännyt tätä tunnelmaa. Vaikka välillä satoi lunta ja räntää ja pieni flunssan poikanen on vaivannut enemmän tai vähemmän koko viikon ajan, mieliala on ollut kevyt ja virkeä. Olen kuin talvihorroksesta herännyt ja tämä näkyy monessa asiassa ja toiminnassani.

Viluvarpaani saavat vielä toistaiseksi pysytellä talvikengissä, mutta muuten kevätfiilikset alkavat näkyä myös vaatevalinnoissa ja pukeutumisessa. Pastellisävyjen lisäksi takuuvarma kevään merkki mulle on se, kun kaivan kaappien uumenista raitapaidat ja farkkutakit ja tummien päällysvaatteiden sijaan valitsen mieluummin vaaleita takkeja ja asusteita. Farkkutakilla en nyt sentään vielä tarkene ulkona, mutta raitapaidan kanssa se on kiva kombinaatio "sisävaatteena".

Valon määrä on lisääntynyt huikeasti ja ajatelkaapa, päivän pituus on jo yli kymmenen tuntia! Aamuisin herääminen on helpompaa ja kun eräänä iltana tällä viikolla olin kävelyllä, oli ihanaa huomata, että vaikka kello läheni kuutta, ei ollutkaan vielä pilkkopimeää.

Tykkään muuttaa olohuoneen ilmettä vaihtamalla vuodenaikojen mukaan sohvatyynyjen, torkkupeittojen ym. väriä. Joulua lukuun ottamatta olohuone on ollut syksyn ja talven ajan mustavalkoinen ja tänään oli aika siirtää olohuone kevätkauteen. Viime kesänä tehostevärinä oli vaaleanpunainen ja sen perään haikailin nytkin. Lopulta päädyin kuitenkin turkoosiin, katsotaan sitten lähempänä kesää, josko väri vaihtuisi uudemman kerran.

Parvekeruukkujen talvi-istutukset saavat vielä toistaiseksi olla paikoillaan, mutta ripauksen kevättä kaipasin kuitenkin jo parvekkeellekin. Niinpä vuoden ensimmäinen ruukkunarsissi löysi paikkansa pikkupöydältä. Ennen pääsiäistä täytyy istuttaa jokunen narsissi ja helmililja myös suuriin ruukkuihin.

Hyvää karkauspäivää!

Täysvalkoista ja pitkää

Home sweet home! Eilen tulimme mökiltä kotiin ja vaikka viihdyn maalla loistavasti (varsinkin näillä helteillä, kun voi pulahtaa järveen milloin tahansa), on mahtava olla taas kaupungissa. Kesäkaupunkina Helsinkiä ei voita mikään, mutta kyllä Espoossakin voi aistia kaupunkimaisen kesäfiiliksen. Illalla oli niin mukava istua parvekkeella ja nauttia lämpimän pimeästä illasta kynttilänvalossa (ja ilman hyttysiä!!).

Tänään ohjelmassa piti olla kassien ja nyssäköiden tyhjentämistä. Ei voi kun ihmetellä, miten sitä onkin vienyt kesän mittaan möksälle noin paljon tavaraa (ja vaatteita!), jota nyt yrittää sijoittaa paikoilleen. Osa laukuista  on kuitenkiin edelleen purkamatta, sillä pakkohan minun oli päästä käväisemään muutamassa vaatekaupassa pitkästä aikaa. Totuuden nimissä on sanottava, että kesävaatteiden alerekit eivät enää oikein jaksaneet innostaa, vaan kyllä kauppoihin saapuneet muutamat syysvaatteet kummasti vetivät puoleensa.

Shoppailuasuna oli kokovalkoinen vaatetus. Viime aikoina olen käyttänyt niin paljon mekkoja ja hameita, että illalla kaivoin jo valkoiset housut valmiiksi esiin tätä päivää varten. Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin jälleen hameeseen, tällä kertaa vuosi sitten ostamaani ryppymaksihameeseen. Taisin käyttää sitä viime kesänä vain kerran tai kaksi, joten tänä vuonna se tuntui kuin uudelta.

Valkoisessa kokonaisuudessa väripilkkuina toimivat turkoosit korut ja sandaalit. Tykkään käyttää turkoosi-kivestä tehtyjä koruja etenkin kesällä ja varsinkin valkoisten vaatteiden kanssa niiden väri tulee nätisti esiin.

Rentouttavaa viikkistä!

Lauantaina kyläilyä siniturkoosissa

Lauantaina olin menossa viettämään iltaa hyvän ystäväni, entisen työkaverini luokse. Viime viikkoina olemme vaihtaneet pikaiset kuulumiset lounaan merkeissä, mutta nyt oli ajatuksena jutella pitkästä aikaa kaikessa rauhassa ja ilman miespuolisia "häiriötekijöitä" : ). Etukäteen veikkasin, että viettäisimme pöydän ääressä tuntikausia maailman menoa pohtien.

Vierailuasun tuli siten olla huoleton ja vaivaton. Olin jo vähällä laittaa jälleen beige-sinisen yhdistelmän, mutta päädyin sen sijaan siniturkoosiin tunikaan. Ostin neuleen jo syksyllä, mutta sen käyttö on jäänyt vähäiseksi. Ehkäpä olen kuitenkin ihan turhaan mieltänyt ohuen reikäneuleen kesäkäyttöön sopivammaksi.

Korukätköistä löytyi huivin kanssa lähes samaa sävyä oleva korusetti. Korujen helmet ovat värjättyä simpukankuorta ja uutena niistä, kuten usein värjätyistä helmistä, lähti käytössä hieman väriä. Ajan myötä värin irtoaminen onneksi tasoittui.

Lähikaupoistamme en onnistunut saamaan ystäväni sisustusväreihin sopivia tulppaaneja, joten tuliaiskukat olivat tällä kertaa ruukuissa.

Ilta kului kuin siivillä ja ennakko-odotusten mukaisesti jutun juurta riitti pikkutunneille asti. Ihana ilta!

Turkoosin sävyä pakkaspäivän asuun

Tämän postauksen luulin julkaisseeni jo viime viikolla, mutta sepä löytyikin luonnokset-kansiosta. Aloittelijan harjoittelua....

Vaikuttaako pakkassää työpukeutumiseenne, ei siis ulkovaatetukseen vaan "sisäasuun"? Olen fiilispukeutuja ja säällä on iso vaikutus minun pukeutumiseeni. Aamulla, kun on pilkkopimeää ja mittari näyttää pakkaslukemia, on luontevampaa kaivaa kaapista ylle paksua ja lämmintä. Vaikka toimisto tai muut sisätilat ovat suunnilleen vakiolämpöisiä ulkolämpötilasta riippumatta, en vain osaa pukeutua tällä säällä pelkkään kauluspaitaan tai puseroon. 

Pidän villakangas- ja tweed-jakuista ja varsinkin pakkasilla puen sellaisen ylleni hyvin mielelläni ja usein yhdistän siihen joko (neule)poolon tai ohuen neuleen.

Näin kävi tänäkin aamuna; mittari näytti lähes 18 pakkasastetta, joten tuntui luonnolliselta valita päivän asuksi mustien suorien housujen seuraksi musta poolo ja tumman harmaa villakangasjakku.

Sää vaikuttaa myös vaatteiden värivalintoihini. Minusta on upeaa, kun monet piristivät pimeää päivää pirtsakoilla asuilla. Minulla käy nimittäin päin vastoin. Mitä synkempää ja kylmempää on, sitä enemmän käytän tummia värejä.

Yritän opetella valitsemaan ylleni kirkkaita värejä useammin myös pimeinä talviaamuina, vaikka vaikeata on muuttaa tottumuksiaan. Sama valintatottumus koskee myös koruja. Miellän jotkut korut tai korujen ja korukivien värit niin kesäkoruiksi, etten juurikaan pidä niitä talvisaikaan. Yksi tällainen väri ja kivi on turkoosi.

Tänään kuitenkin tein poikkeuksen. Olin suunnitellut laittavani hopeiset tai harmaat korut, mutta koruja penkoessa päädyinkin kokeilemaan turkoosia kaulakorua.

Mukavalta turkoosi näyttikin mustaa puseroa vasten ja antoi vähän väriä asuun. Turkoosi korusetti valikoitui siten päivän koruasuksi.

Tällä asulla ja näillä koruilla uuteen päivään ja illalla viiniklubin wine tastingiin. Tastingistä päivitys myöhemmin.