Harmaa trikoomekko

Blogi on edelleen lomatunnelmissa ja päivityksiä olen tehnyt hyvin harvakseltaan, suoraan sanoen harvemmin kuin kertaakaan blogin olemassaolon aikana. Asukuvaotoksetkin ovat jääneet lähes tyystin, vain parit kuvaussessiot olemme saaneet aikaiseksi.

Viime viikon loppupuolella piipahdimme Mäntässä. Kuvataideviikkojen antiin emme vielä perehtyneet, sen sijaan kiertelimme pikkukaupunkia muissa merkeissä. Nämä kuvat otettiin, kun käväisimme Keurusselän kauniissa rantamaisemissa sijaitsevassa Myllyrannan ostoskeskuksessa. Päivä oli tämän kesän tyypilliseen tapaan pilvinen ja pieniä sadekuuroja ropsahteli silloin tällöin. Lämpötila oli kuitenkin lähes parissa kymmenessä asteessa ja jopa minä tarkenin mainiosti mekossa.

Päälle valikoitui lähtiessä harmaa trikoomekko, joka on oikeastaan aika hassun mittainen; se on pidempi kuin midi, mutta ei kuitenkaan yllä maksipituuteen saakka. Suht lämpimästä säästä ja mekon 3/4 hihoista huolimatta kaipasin farkkutakin alle jotain lisuketta ja valkoinen brodeerattu paitis olikin oikein sopiva valinta. Yleensä asustan mekon vyöllä ja pitkällä kaulanauhalla, mutta arvatkaapa, olinko ottanut kotoa sopivia mukaan. Tällä kertaa mentiin siis ilman niitä.

Aamulla maalta lähtiessämme juhannusruusupensaassa oli edelleen jäljellä muutamia kauniisti kukkivia ruusuja. Niitä katsellessa oli vaikea uskoa, että heinäkuu alkaa olla lopuillaan.

Oikein mukavaa heinäkuun viimeistä viikkoa!

Mekko on pop edelleen

Kasvot, jalat ja sormet alkavat vähitellen olla normikunnossa, kun turvotus on laskenut. Vatsa pömpöttää vieläkin ja vaikka pönötystä ei olisikaan, ei tee yhtään mieli laittaa ylleen vaatetta, joka kiristää ja puristaa vyötäröltä painaen vatsaa tai tikkejä. Tähän tilanteeseen ei siis edelleenkään ole parempaa vaihtoehtoa kuin mekot.

Harmaan neulosmekon rinnalle toiseksi suosikiksi on noussut vartaloa imarteleva musta trikoomekko. Mekon etuosassa vinosti vyötärön yli kulkee poimutettu kangaskaistale ja sivussa on lisäksi rypytystä. Nämä yksityiskohdat hämäävät hyvin vyötärön mittasuhteita.

Marraskuu on asukuvausten kannalta toivotonta aikaa. Keskiviikko, jolloin kuvat napattiin, oli niin pimeä päivä, ettei kotona oikein tahtonut löytää sopivaa kuvauspaikkaa. Kokeilimme lopulta kuvausta rappukäytävässämme. Ei ihan nappiin osunut valotus sielläkään ja esim. värit eivät toistuneet oikein: punaiselta näyttävä lasiriipus on oikeasti lähes neuletakin värinen eivätkä napit ja nilkkureiden koristeet hohda fosforin lailla. Enpä taida olla ainoa, joka pähkäilee saman ongelman kanssa.

Ihanaa perjantai-iltaa!