Valkoisia tikkauksia ja raitoja

Jokainen meistä on varmasti ollut tilanteessa, että vaate- tai kenkäkaupassa on sattumoisin nähnyt  jotain, joka on "pakko saada". Se ei ole vaatekappale, jota olet etsimällä etsinyt tai laittanut hankintalistalle. "Must have" on vaate, johon törmäät vahingossa, ennalta-arvaamattomasti. Viime lauantaina Tallinnan visiitillä eteeni tupsahti farkut, jotka olivat juuri tällaiset. Tänään farkut pääsivät ensikäyttöön ja taputtelin itseäni olkapäälle hyvästä hankinnasta. 
Tallinnassa kiertelimme kauppoja nimenomaan alelöytöjen toivossa, joskin avoimin mielin uutuuksien suhteen. Eräässä kaupassa olin jo kauppaan saapuessani bongannut välittömästi mustat farkut mallinuken päällä. Keskityin kuitenkin alennustarjontaan ja lopulta olin kokeillut sylillisen vaatteita, joista muutamat päätyivät mukaani. Tyytyväisenä alelöytöihin poistuimme kaupasta, mutta farkut jäivät kaihertamaan mieltäni. Ei auttanut muuta kuin palata kauppaan ja kotiuttaa housut mukaan. 

Haalistunut musta denim on pitkään ollut vapaa-ajan lemppareitani, mutta olen kaivannut siistejä mustia farkkuja, jotka soveltuvat toimistokelpoisen asun osaksi. Tallinnan löytöni täyttivätkin tämän toiveeni, sillä tasamustat farkut soveltuvat business casual -pukeutumiseen täydellisesti. Lisäksi niissä on monta kivaa yksityiskohtaa, joihin ihastuin: Valkoiset tikkaukset korostavat vinotaskujen ja saumojen yksityiskohtia ja niillä on luotu hauska illuusio housujen prässeistä. Farkkukankainen ja pyöreäsolkinen vyö toimii katseenvangitsijana, toisaalta sen voi halutessaan vaihtaa tyylikkääseen nahkavyöhön. Farkkujen mallikin - korkeahko vyötärö ja suora tai melkein porkkanamalli - tuntui tällaiselta kasariluvun kokeneelta tutun mukavalta. Eipä ihme, että farkut tuntuivat ensinäkemältä ja -kokeilulta omilta.

Pari-kolme vuotta sitten Seppälästä (rauha sen muistolle) ostamani paidan raidoitus sopii mielestäni kivasti housujen ja tikkausten teemaan samoin kuin musta-valkoinen kello sekä muutama vuosi sitten suunnittelemani hopeinen Palkki-korusarja.

Rentouttavaa ja ihanaa viikonloppua jokaiselle!

Pystyraitaa ja pikkuisen punaista

Päivän vaatetusta valitessa mieleen muistui vanha pystyraitainen kauluspaita, jonka sitten kaivoinkin esiin kaapin uumenista - tietysti ryppyisenä kuin mikä. Sitä sitten silittäessä pohdiskelin, mitkä mustista housuistani pukisen sen seuraksi, kunnes havahduin siihen, että taas kerran olin automaattisesti päätymässä mustaan. Paidassa on mustien ja punaisten raitojen lisäksi myös nude-raitoja, joista sain idean beigen värisiin housuihin. Mustasta en kuitenkaan kokonaan luopunut, sillä beigen jakun sijaan laitoin mustan bleiserin. Kokonaisuutta piristin punaisilla asusteilla. 

Mietiskelin, että olisi kyllä hienoa, kun kynnet olisivat aina yhteensopivat asun kanssa. Valitettavan harvoin omalla kohdallani näin kuitenkaan on. Ensinnäkin olen aivan liian laiska muuttamaan lakan väriä tiuhaan tahtiin. Yleensä pidän lakkauksen jälkeen saman värin kynsissä useita päiviä välillä vain paikkaillen tarvittaessa kynsien kärkiä. Toisaalta en useinkaan vielä edellisiltana tiedä, mitä laitan seuraavana aamuna ylleni, joten mitenkäs sitä voisin lakata kynnet passeliksi. 

Punaiset kynnet olisivat kyllä olleet piste iin päälle, mutta minkäs teet. Onko teillä tapana mätsätä kynsien väri asuun sopivaksi?

Pirtsakkaa keskiviikkoa!

Pystyraitaa

Tammikuu on mielestäni vuoden tylsin kuukausi: joulu vietetty ja koristeet valoineen korjattu talteen, kevääseen on vielä matkaa, on pimeää ja joko harmaan loskaista tai paukkupakkasia. Sen vuoksi kivat tapahtumat ja ystävien tapaamiset ovat kullan arvoisia. Yritänkin aina tammikuuksi järjestää normaalia enemmän äksonia ja tapaan ystäviä niin usein kun mahdollista.

Keskiviikkona tapasin erään ystävistäni "late lunchin" merkeissä. Treffit teimme Stockan shampanjabaariin, jossa nautimme lasilliset kuohuvaa ja vaihdoimme ensikuulumiset. Kovin pitkälle emme malttaneet kävellä, vaan päädyimme Virgin Oiliin. Yleensä paikka on tupaten täynnä ja usein vapaata pöytää joutuu jonkin aikaa odottamaan. Oli outoa, kun nyt ruokailijoita oli vain muutamassa pöydässä, mutta enhän ole aiemmin puoli viiden maissa sinne mennytkään.

Asu oli yhtä yksinkertainen kuin niin monesti nykyään eikä vaatinut sen kummempaa luovuutta. Yhdistin mustiin housuihin pystyraitaisen kauluspaidan. Paidan raidat ovat kivasti erilevyisiä, joten kuosi on elävämmän näköinen kuin tasaraitainen kangas. Mustat korvikset ja kaulariipus ovat lasia.

Hauskaa viikonloppua!