Kuviohameessa

Niin pukeutumisessa kuin sisustuksessakin suosin melko hillittyjä värejä ja kuoseja. Muiden yllä kirjavat ja näyttävät kuviot näyttävät mahtavilta, mutta itse en tunne oloani kotoisaksi niissä. Raitojen ja ruutujen lisäksi välillä kuitenkin intoudun pukeutumaan tai hankkimaan jonkin sortin kuviointeja joskin maltillisin värein. Viimeviikkoisen asuni hame on yksi esimerkki tälläisesta: värejä ja kuviointeja riittää, mutta silti yleisilme on kaikkea muuta kuin räväkkä.

Väriyhdistelmienkin suhteen olen hyvin konservatiivinen enkä oikein osaa keksiä uuden uutukaisia kombinaatioita. Ihan heti en esim. yhdistäisi viininpunavoittoiseen hameeseen vaaleansinistä yläosaa. Hameen raitojen innoittamana alun perin kaavailemani mustan yläosan sijaan valitsinkin vaaleansinisen neuleen. Tykkäsin lopputuloksesta kovasti, vaikka mieluummin olisin kietaissut kaulaan yksivärisen burgundin huivin, jos sellainen olisi kätköistä löytynyt.

Hyvää loppiaista!

Eläinkuosipaitis

Kiitokset kaikille tsemppi- ja onnittelutoivotuksistanne, jotka sain eri kanavia pitkin viime kertaiseen postaukseeni oman yrityksen perustamisesta. Mieltäni on lämmittänyt, kuinka moni teistä on jo käynyt klikkautumassa Nellona Designen seuraajaksi joko instagramissa tai facebookissa.

Viikon huiput jää tällä kertaa väliin: meille tuli huomisaamuksi äkkilähtö Etelä-Pohjanmaalle, joten tämä ilta on mennyt valmisteluissa. Olen armottoman hidas keräämään viikkokoosteeseen kuvia ja laatimaan tekstejä, joten sen sijaan laitan pikaisesti muutaman kuvan yhdestä viime viikkoisesta asustani.

Eläinkuosisen paitiksen ostin viime talvena Tallinnasta. Vähän arvelutti, viihdynkö kuosissa, joka ei ole ihan tyypillinen minulle. Käytäntö on osoittanut, että viihdyn siinä erinomaisesti. Kangas on mukavan pehmeää, ja eläinhahmot loppujen lopuksi aika maltilliset.
Paitiksen seuraksi tunnun useimmiten valitsevan mustan liivin ja vihertävän harmaat nilkkurit. Myös makeanvedenhelmistä tehty kaulakoru on lähes poikkeuksetta paitiksen parina. Viime keväiseen suosikkikombinaatioon toi tällä kertaa vaihtelua farkut, jotka olen itse tuunannut lyhentämällä lahkeet nilkat paljastaviksi. Olen käyttänyt niitä tähän saakka sneakersien tai tennareiden kanssa, mutta ihan kivoilta ne tuntuivat nilkkureidenkin kanssa.

Kasa kuivia syyslehtiä herättää aina vastustamattoman halun pöllytellä ja potkia niitä ilmaan. Yleensä en kuitenkaan kehtaa levitellä tuulen kasaamia lehtiä pitkin jalkakäytäviä tai pihaa. Viimeiset kuvat napattiin seistessäni ihan kasan vieressä ja lapsi minussa sai yliotteen.

Minä lähden vielä keräämään tavaroita muutaman päivän reissua varten. Öitä!

Liivin viemää

Kaiken kiireen keskellä sain kuin sainkin tällä viikolla aikaiseksi toisenkin asukuvasetin. Eilinen  mustavalkoinen asu oli jälleen helppo ja yksinkertainen, mutta kuitenkin toimiva kokonaisuus, joka tuntui mukavalta päällä. Liivi on mielestäni kiva jakun tai neuletakin korvike silloin, kun kaipaa asuun jonkin pienen täydennyksen.

Viikko sitten kellarin tavarapaljoutta selvitellessä käteen sattui laatikko, josta löytyi mm. kolme isoäitini minulle neulomaa liiviä. Käytin niitä kovasti teini-ikäisenä ja joku oli luokkakuvassakin päällä. Niiden myötä muistiin palautui monta muutakin liivisuosikkia vuosien takaa. Neulottujen liivien lisäksi lemppareita olivat mm.  mustat nahkaiset ja ruskeat mokkaiset liivit, joista tykkäsin tosi paljon. Kaiholla muistelen myös beigeä, lähes nilkkoihin ulottuvaa ohutta neuleliiviä, jonka sain äidiltäni. Käyttäisin sitä nytkin, jos en olisi laittanut kierrätykseen jossain vaiheessa. Parikymppisenä tuunasin parista jakusta liivit poistamalla niistä hihat. Eli voinkin sanoa, että neuletakkien ja jakkujen lisäksi liivi on ollut osa pukeutumistani ”aina”.

Jo viime talvena kaipailin tämän pitkähkön liivin lisäksi lyhyempää, juuri ja juuri pepun peittävää mustaa neuleliiviä. Mulla on ollut pariinkin otteeseen sellainen käytössä vuosien mittaan, ja nyt se tuntuisi jälleen ajankohtaiselta. En ole vielä kuitenkaan yrittänyt etsiä liiviä kaupoista tai netistä. Mistähän sellaisen löytäisi, onko kukaan sattunut näkemään sellaisia myynnissä jossain?

 Viihtyisää viikonloppua!

Mustalla liivillä vaihtelua

Eilinen asu jatkoi keskiviikon mustavalkoista linjaa. Mustien housujen ja kauluspaidan muodostamaan perusasuun sain vähän vaihtelua mustalla liivillä. Olokaan ei ollut sen myötä tarjoilijamainen, joka mulle helposti tulee, kun valkoiseen paitikseen yhdistää musta alaosan.

Erimalliset ja -materiaaliset liivit ovat niitä vaatekappaleita, jotka ovat kuuluneet vaatekaappiin niin kauan kuin muistan. Välillä käytän niitä tiuhaan tahtiin, välillä harvemmin. Kuosit, materiaalit ja mallit vaihtuvat, mutta mieltymykseni niihin säilyy.

Mieleen palautui menneiltä ajoilta mieluisia liivejä: 
1970-luvulla sain vyötäröpituisen farkkuliivin, se oli mielestäni niiin makee ja olin omasta mielestäni huippumuodikas. Tuolloin käytin paljon myös mummuni kutomia neuleliivejä, joista monet olivat kaunista pitsineulosta. Niin paljon niistäkin pidin, että laitoin päälle moneen luokkakuvaankin.
1980-luvulta mieleen palautuivat käyttämäni liivit, jotka olivat kuin bleisereitä ilman hihoja. Taisin itsekin muokata parista jakusta liivin poistamalla hihat. Huh-huh, mitähän mieltä olisin nyt työn jäljestä ja kehtaisinko edes käyttää. Seuraavan vuosikymmenen lemppareitani olivat musta nahkainen sekä ruskea mokkainen liivi, jotka molemmat olivat todella ahkerassa käytössä. Samoilta ajoilta muistan pitkän beigen neuleliivin, jota tykkäisin käyttää tänäkin päivänä. 2000-luvulla suosikeikseni nousivat ns. pukuliivit, joita käytin tuolloin älyttömän paljon töissä.

Kaulakoruna yksinkertainen onyx-kivestä tehty riipus.

Viime vuosina liivin käyttöni on ollut hieman vähäisempää, mutta talvella innostuin toppa- ja karvaliiveistä ja nyt kiinnostus on pidempimallisissa liiveissä. Tykkäättekö te käyttää liiviä?

Kaunista viikonloppua!