Mustalla liivillä vaihtelua

Eilinen asu jatkoi keskiviikon mustavalkoista linjaa. Mustien housujen ja kauluspaidan muodostamaan perusasuun sain vähän vaihtelua mustalla liivillä. Olokaan ei ollut sen myötä tarjoilijamainen, joka mulle helposti tulee, kun valkoiseen paitikseen yhdistää musta alaosan.

Erimalliset ja -materiaaliset liivit ovat niitä vaatekappaleita, jotka ovat kuuluneet vaatekaappiin niin kauan kuin muistan. Välillä käytän niitä tiuhaan tahtiin, välillä harvemmin. Kuosit, materiaalit ja mallit vaihtuvat, mutta mieltymykseni niihin säilyy.

Mieleen palautui menneiltä ajoilta mieluisia liivejä: 
1970-luvulla sain vyötäröpituisen farkkuliivin, se oli mielestäni niiin makee ja olin omasta mielestäni huippumuodikas. Tuolloin käytin paljon myös mummuni kutomia neuleliivejä, joista monet olivat kaunista pitsineulosta. Niin paljon niistäkin pidin, että laitoin päälle moneen luokkakuvaankin.
1980-luvulta mieleen palautuivat käyttämäni liivit, jotka olivat kuin bleisereitä ilman hihoja. Taisin itsekin muokata parista jakusta liivin poistamalla hihat. Huh-huh, mitähän mieltä olisin nyt työn jäljestä ja kehtaisinko edes käyttää. Seuraavan vuosikymmenen lemppareitani olivat musta nahkainen sekä ruskea mokkainen liivi, jotka molemmat olivat todella ahkerassa käytössä. Samoilta ajoilta muistan pitkän beigen neuleliivin, jota tykkäisin käyttää tänäkin päivänä. 2000-luvulla suosikeikseni nousivat ns. pukuliivit, joita käytin tuolloin älyttömän paljon töissä.

Kaulakoruna yksinkertainen onyx-kivestä tehty riipus.

Viime vuosina liivin käyttöni on ollut hieman vähäisempää, mutta talvella innostuin toppa- ja karvaliiveistä ja nyt kiinnostus on pidempimallisissa liiveissä. Tykkäättekö te käyttää liiviä?

Kaunista viikonloppua!