Huivista innoitus asun väreihin

Kolme ensimmäistä päivää uudessa duunissa on takana ja työhön sisälle solahtaminen on mennyt sujuvammin kuin olisin etukäteen olettanut. Muistissa on vielä hyvin vuoden takainen aika, jolloin työn vaihtumisen myötä olin iltaisin aivan puhki parin-kolmen viikon ajan, enkä jaksanut tehdä kotona yhtään mitään. Kyllä nytkin hieman tavallista väsyneempi olen päivän tietotulvan jälkeen, mutta siltikin asiat osaa loksauttaa aivoissa paikoilleen helpommin kuin viime vuonna.

Toki jaksamiseen auttaa myös entistä valoisammat ja pidemmät päivät, jotka ovat saaneet minut aivan kevättunnelmiin. Haaveilen parvekkeen kevätkukista ja oikein harmittaa, kun en ole ehtinyt lähteä narsissiostoksille. Fiilis heijastuu myös pukeutumiseen. Pastellisävyiset paidat, neuleet ja jakut ovat olleet viikkoja käyttämättöminä, ja nyt on ollut virkistävää etsiä niitä ylleen. Puuteriroosan lisäksi olen innostunut useampana päivänä pukeutumaan vaaleansiniseen.

Tähän asuun ajatus lähti suloisen pehmeästä kashmirhuivista, jonka sain äidiltäni tuliaisena. Ihastuin ikihyväksi sen vaaleansinisen, beigen ja taupen väriyhdistelmään ja samoja sävyjä valitsin sitten koko asuun. Taupen värisiin kangashousuihin olen yleensä yhdistänyt tumman yläosan. Vaalealla puuvillaneuleella ja mokkanilkkureilla nekin päivittyivät kevätkauteen.

Hyvää laskiaistiistain iltaa!

Kevätnilkkureiden esiinmarssi

Roosa, vanha roosa, puuteripinkki, ruusukvartsi, murrettu pinkki, mummon kalsarit..... Kutsuttakoon väriä millä nimellä tahansa mulle on muutaman kuukauden aikana iskenyt yhä enenevässä määrin innostus hennon vaaleanpunaiseen. Puuterin sävyä lisäsin olohuoneen tehosteväriksi ennen pääsiäistä ja monena aamuna roosaa on valikoitunut päälle jos ei muuta niin huivin muodossa. Maanantain ihanan lämpimästi paistanut aurinko innoitti minut kaivamaan esiin talvella ostamani kevätnilkkurit. Vaikka tiistaiaamuna öisen räntäsateen jäljiltä ei sää yhtä keväiseltä vaikuttanutkaan, pääsivät nilkkurit ensikäyttöön. Ne eivät osoittautuneet niin ohutpohjaisiksi kuin olin kuvitellut, joten näin jälkikäteen ajatellen olisin voinut aivan mainiosti ottaa ne käyttöön jo aiemminkin.

Muistaakseni minulla ei ole koskaan aikuisiällä ollut tämän värisiä jalkineita. Fuksian, kirkkaan pinkin värisiä tai vaaleanpunaisin somistein varustettuja kenkiä olen kyllä omistanut, mutta näin hennon sävyiset kengät ovat ihan uutta. Satiiniset nauhat ovat ehkäpä liiankin söpöt, mutta yhtä kaikki, olen yltiöpäisen ihastunut nilkkureihini. Onko kenelläkään muulla iskenyt vastaava roosakuume?

Mahtavaa loppuviikkoa!

Vaaleansiniset nilkkurit

Yksi tämän syksyn suurimmista trendeistä on sukkanilkkurit monenmoisissa väreissä. Kengät kärjet ovat yleensä terävät, korko puolestaan voi olla korkea tai matala, tukeva tolppa tai ohuen ohut piikkikorko. Pääasia kuitenkin on, että varsi on joko tiukasti tai hieman löysemmin nilkkaa myötäilevä. Kengät jakavat mielipiteitä; toiset ovat niihin ylenpalttisen ihastuneita, toiset inhoavat yli kaiken. Itse kuulun tuohon ensimmäiseen ryhmään, sukkanilkkurit ovat mielestäni oikein hauskan näköiset. Siitä huolimatta muotikengät saavat minun puolestani jäädä hankkimatta. Tässä iässä kenkien ulkonäön ja käyttömukavuuden lisäksi osaa arvostaa myös niiden käytännöllisyyttä ja niin kivan näköiset kuin sukkanilkkurit ovatkin, epäilen, että käyttö jäisi omalla kohdallani muutamaan kertaan.

Kellarissa olleesta talvikenkälaatikosta löytyi vaaleansiniset mokkanilkkurit. Olen monta kertaa ollut aikeissa laittaa ne kiertoon, mutta jostain syystä kuitenkin päätynyt säilyttämään ne. Tänä syksynä kengät pääsivät parin-kolmen vuoden tauon jälkeen taas käyttöön ja ne ovat toimineet omalla kohdallani sukkanilkkureiden korvikkeena. Kengissä on hyvä lesti ja kapeasta kärjestä huolimatta ne ovat mukavat jalassa. Niissä on myös ohut vuori, joten ennen kunnon pakkassäitä niillä tarkenee mainiosti. Väri on tosin vähän vaikea, vaaleansiniset jalkineet eivät joka asuun sovi ja hieman vihreään taittuva sävy haasteellinen yhdistää vaikkapa puhtaan vaaleansiniseen. Tummansinisten farkkujen tai mustien housujen kanssa nilkkurit sen sijaan toimivat hyvin.

Kivaa illan jatkoa!

Kanervan sävyjä

Perjantain asu koostui kuvissakin lukuisat kerrat esiintyneistä mustista housuista ja valkoisesta neuleesta. Nilkkureiden ja shaalin avulla sain perussettiin helpolla tavalla vaihtelua ja ilmettä.

Kanervan väriset mokkanilkkurit ostin tammikuussa Tallinnan alennusmyynneistä. Paksun, vain muutaman sentin korkuisen koron johdosta kenkä on mukava jalassa ja malli on kivan siro myös hameen kanssa pidettäväksi. Olen ollut oikein tyytyväinen hankintaani.

Hartioille kietaisin kaapista löytyneen neuleshaalin, joka on väriltään samaa sävyä kuin nilkkurit. Jotta se pysyisi paremmin paikoillaan, kiinnitin huivin toisesta reunastaan rintamukseen. Sulka-rintaneula on Design Airi Hietalan upeaa mallistoa. Se on valmistettu värjätystä pergamentista ja hopeasta.

Kivaa viikon jatkoa!

Blue suede shoes

Ajatus kuvien asuun lähti vaaleansinisistä mokkanilkkureista. Vaikka olen jo enimmäkseen käyttänyt kevyempiä kenkiä ja mieli tekisi siirtyä jo kokonaan niihin, välillä on varsinkin aamuisin sen verran kirpsakka sää, että vilukissana kaipaan jalkoihin jotain muuta. Vaaleansiniset mokkanilkkurit olisivatkin mainio valinta tuolloin. Talvijalkineiksi ne ovat liian kylmät ja epäkäytännölliset, mutta kevätkeleille ne ovat kuin tehdyt. Tykkäisin käyttää nilkkureita useamminkin, sillä ne ovat jalassa erittäin hyvät, mutta niiden suhteen on yksi pulma - nimittäin väri!  Tai oikeastaan väri on ok, haaste tulee värin sävystä.

Nilkkureiden sininen taittuu luonnossa niin paljon vihreään, että kokonaisuus ei näytä hyvältä yhdenkään vaaleansinisen paitani, puseroni tai neuleeni kanssa. Yksivärisen asun väripilkuksi ne sopivat, mutta muuten nilkkurit ovat jääneet vähäiselle käytölle tänä keväänä. Järjestelin toissa viikonloppuna huivejani ja tuolloin keksin, että parissakin huivissa on sinisiä sävyjä, jotka sopivat jalkineiden väriin.

Niinpä innostuin sitten kokoamaan muun asun huivin ja kenkien ympärille. Päädyin helppoon ratkaisuun ja valitsin huivin pohjavärin mukaisesti beiget housut sekä neuleen.

Onko teillä vaatteita, asusteita tai kenkiä, joista pidätte, mutta joita käytätte harvoin haastavan värin tai muun päänvaivaa aiheuttavan yksityiskohdan vuoksi?

Aurinkoista tiistai-iltaa!

Viikonlopun asuja

Joko minun on pyörrettävä sanani tai poikkeus vahvistaa säännön. Juuri kun edellisessä postauksessa kerroin, että pakkasilla pukeudun useimmiten tummiin väreihin, tämä viikonloppu olikin sitten ihan muuta värivalinnoiltaan.

Perjantaiaamuna valitsin päivän asuksi mustat housut, vaaleanruskean bleiserin ja sen alle ohuen, mutta lämpimän neuleen, joka tuntui kylmänä talviaamuna mukavammalta vaihtoehdolta kuin esim. kauluspaita. Kapeat housut, kiilanilkkurit ja bleiseri on oikeastaan aika mukava ja monikäyttöinen yhdistelmä, joka sopii sekä työhön että vapaa-ajalle. Vaikka esim. asiakaskäynneille en tässä asussa lähtisi, toimistopäivänä se on sopivan semi-formaali. Vapaa-ajan menoihin bleiseri puolestaan tuo vähän jämäkkyyttä.

Kiilapohjaiset mokkanilkkurit laitoin jalkaan kahdestakin syystä: ne ovat karvavuoren ansiosta ihanan lämpimät pakkasella (varpaat palelevat aina) ja vain muutaman sentin koron vuoksi niillä on hyvä kävellä. Aikomuksenamme oli nimittäin käväistä päivän päätteeksi matkamessuilla, joten tiedossa oli normaalia enemmän jalkeilla oloa.

Kaulaan laitoin jälleen tämän hetkisen lempparini eli nahkapaloista tehdyn kaulakorun.

Pakkaspäivien pelastuksena minulla on kaksi perittyä lammaskelsiturkkia. Niistä tädiltäni saatua harmaata Aaltosen takkia tulee käytettyä useammin, sillä takissa on huppu. Perjantaina päädyin kuitenkin vaaleanruskeaan Fredrikssonin kelsiturkkiin.

Lauantain kauppa- ym. asioiden hoito sujui hyvin samansävyisissä asuissa. Tällä kertaa mustien housujen ja mokkanilkkureiden seuraksi kuitenkin rennompi yläosa. Paksun villapuseron päälle lisäsin lämmikkeeksi vielä "karva"liivin. Vaikka liivi ei olekaan aitoa lampaanvillaa, se on erittäin lämmin, sisällä välillä jopa liian kuuma.

Autolla liikkuessa pitkä kelsiturkki on vähän hankala ja tönkkö, joten kätevämpi vaihtoehto oli lyhyt untuvatakki.

Illan jääkiekko-otteluun ja jäähallin viileyteen päivän asu sopi mainiosti, kauliina, käsineet ym. tosin vaihtuivat värikkäämmiksi.

Sunnuntai sujuikin sitten kotona lötkötellessä vanhoissa verkkareissa, joista ei edes valokuvaa viitsi ottaa.

Hyvää alkavaa viikkoa!


PS. Koiruli vaatii nykyisin aina asuja kuvatessa huomiota ja rapsutuksia. Tai sitten sekin haluaa blogiin....