Olen aika hyvin onnistunut viime kuukausina välttämään valitusta säästä tai haikailua kevään tulosta; sää on mikä on ja se ei valittamalla parane. Mutta on kyllä myönnettävä, että nyt tekee mieli sanoa, että kökkö juttu! Vaikka keväisen lämpimiä päiviä ei vielä olisikaan, ei myöskään takatalven olisi tarvinnut iskeä. Lunta ja räntää on tänään satanut koko päivän ajan ja loskaa kertynyt maahan monta senttiä. Se hyvä puoli asiassa on, että päälle valittu valkoinen poolo sekä nilkkurit tuntuivat juuri sopivan talvisilta sään puolesta.
Muutama viikko sitten kaivoin esille vanhoja leveälahkeisia farkkuja,
joista yhdet pääsivätkin jo asukuviin viikko sitten mokkatrenssin kanssa
täällä. Tänään valitsin ylleni jälleen yhdet noista vanhoista, jo muutama vuosi sitten hankituista housuista.
Farkkutyyppinä tykkään käyttää farkkuja myös töissä. Lähes poikkeuksetta ne ovat tuolloin tummat ja siistit, ns. toimistokelpoiset. Poikkeus vahvistaa säännön ja tänään ylläni olleet leveät farkut ovat yksi noista poikkeuksista. Leveitä vaaleita olen käyttänyt töissä lukuista kerrat ja itse asiassa saattaa olla jopa niin, että ne ovatkin olleet useammin käytössä töissä kuin vapaa-ajalla. Farkkujen väri on tasaisen vaalea eivätkä ne näytä kuluneen haalistuneilta. Lisäksi prässit tekevät niistä astetta asiallisemmat. Vielä kun useimmiten käytän lisänä jakkua, vaaleatkin farkut toimivat hienosti myös työasuna.
Koruina olivat kaulariipus -60-luvulta sekä rannerengas, joka on äitini saama rippilahja -50-luvulla. Ne sopivat mielestäni kivasti mennyttä aikaa henkivään asuun.
Talvisen oloista maanantai-iltaa!
