Lierihatussa

Syksyn hattukauteni alkoi viime viikolla burgundin huopahatun myötä. Se sopi hyvin paksun villaviitan seuraksi, ja lisäksi se toi viitan ohella kivaa kontrastia kevyelle sinfonkihameelle.

Lierihatuista olen pitänyt aina, mutta omalta osaltani niiden käyttö on aiemmin jäänyt olemattomaksi. Olen miettinyt ehkä vähän turhankin paljon, että ne ei sovi mulle, tukka menee lyttyyn jne. Viime vuonna innostuin hatuista kuitenkin todenteolla, ja heitin aiemmat epäröinnit romukoppaan. Hattujuttu viime marraskuulta löytyy tästä linkistä. Suosikkejani viime vuonna olivat pari mustaa hattua. Niistä en vieläkään luovu, mutta veikkaan, että viininpunaisesta tulee nyt uusi lempparini. Väri piristää asukokonaisuutta, mulla kun on useimmat syys- ja talvitakeista tummia ja sopiihan se omiin kasvoihini paljon paremmin kuin musta.

Viime viikolla tarkeni vielä mainiosti pelkällä viitalla, tällä viikolla onkin sitten saanut kaivaa paksumpaa vaatetusta ylle. Mutta mikäs siinä; musta on oikein kiva käyttää taas nilkkureita, pehmeän muhkeita neuleita ja lämpimiä takkeja.

Aurinkoisia syyspäiviä!