sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Viikon 20 huiput

Vanha klisee ajan nopeasta kulumisesta pitää aivan paikkansa, mutta aina kun ylimääräinen pyhäpäivä katkaisee normaalin arkiviikon, tuntuu, että viikko suhahtaa entistäkin nopeammin. Vastahan keräilin kuvia edellistä viikkopostausta varten ja nyt on jo uuden sunnuntaikoosteen aika.

Terassimme on vielä suurimmalta osin kunnostamatta kesää varten: kalusteet ovat öljyämättä enkä ole narsissien jälkeen orvokkeja tai muita kukkia istuttanut. Aurinkovarjon sentään laitoimme jo paikoilleen ja toin sisältä ruukussa olevan äitienpäiväruusun pöydän koristukseksi. Tänään olikin ensimmäinen kerta, kun viihdyimme suojaisan lämpimällä terassilla parisen tuntia nauttien kevätauringon luomasta lämmöstä. Tuuli ei käynyt pihallemme ollenkaan ja oli niin lämmin, että siellä tarkeni t-paidassa. Ihanaa!




Eilen meidän piti alunperin lähteä kaupungille tutkailemaan ravintolapäivän anteja. Paljon mukavampana vaihtoehtona kävimmekin sen sijaan päiväkahvilla veljeni luona, jossa kälyni oli 12- ja 3-vuotiaiden pikkuapulaistensa kanssa loihtinut makoisia muffineja kahvipöytään.



Illan suussa korkkasimme grillikauden avatuksi myös kotona. Viikko sittenhän aloitimme grillikauden landella, ja eilen viileähköstä säästä huolimatta otimme myös kotigrillin käyttöön. Näin alkukaudesta mikään ei maistu niin hyvältä kuin grillatut herkut. Kevään ja grillikauden edetessä on aina kiva kokeilla jotain uutta, mutta nämä muutamat ensimmäiset kerrat grillaamme meille hyvinkin perinteisiä ja tuttuja elementtejä; lihaa, kalaa tai kanaa vihannesten kera.


Olohuonekin sai vihdoin viimein kesävärityksen ja valkoiset talviset tekoturkiksiset tyynynpäälliset ja torkkupeitto vaihtuivat kevyempiin versioihin ja musta tehosteväri hempeämpään. Viime vuonna vaalean yleisvärityksen piristeenä oli kirkasta pinkkiä, tänä vuonna pohdin vaaleansinisen, turkoosin ja vaaleanpunaisen välillä. Lopulta päädyin hentoon vaaleanpunaiseen ja kätköistä löytyikin entuudestaan sopivia tyynyjä ja peittoja. Maanantain Ikean käynnillä ostin vain yhden uuden tyynynpäällisen. Näillä väreillä on hyvä ottaa kesä vastaan.


Kuka viitsii tuoda Euroopan toiselta laidalta servettejä ja vielä säilöä niitä muutama vuosi raaskimatta ottaa käyttöön? No minä!
Tunnustan, että olen aikamoinen jemmari tavaroiden säilytyksen suhteen. Vaikka siivoan kaappeja ja varastoja säännöllisesti, kaappeihin voi silti unohtua vaikka sun mitä. Aika ajoin teenkin sitten hyviä löytöjä niin vaatekaapista kuin muualtakin. Viimeisin omituinen löytö keittiön puolelta olivat servetit, jotka toin kolmisen vuotta sitten Amsterdamin Van Cogh Museosta. Mielestäni Almond Blossom -taulun kuosiset servetit sopivat niin loistavasti Teema-astiastoomme, joten paketti oli ihan pakko tuoda kotiin. Eipä tullut heti otettua niitä käyttöön, joten hyvin ovat olleet tallessa näihin päiviin saakka.



Hamsterina olossa on välillä toinenkin puolensa. Onnistun monesti säilömään tavaroita niin hyvään paikkaan, että itsellänikin on haasteita niiden löytämisessä, jemmaan nimittäin jostain syystä välillä tavaroita ihan johonkin muualle, missä niiden paikka on. Näin on käynyt mm. valkoisten tennareiden kanssa.

Mulla on paritkin nahkaiset sneakersit, joita etsin jo viime kesänä jokaisesta mahdollisesta paikasta. En löytänyt. Eivätkä ne ole löytyneet tänäkään keväänä. Niinpä olen jo moneen kertaan käynyt kokeilemassa uusia vastaavia kenkiä, mutta aina jättänyt ne ostamatta, sillä toivon, josko vanhat vielä jostain putkahtaisivat esiin. Reilu viikko sitten maalle mennessä pysähdyimme matkalla Orivedellä ja kävimme Lidlissä. Sieltä bongasin valkoiset tennarit, jotka ostin lähinnä möksäkengiksi. Ne tuntuivat kuitenkin niin hyvältä jalassa, että toinkin ne kotiin. Nyt olen sitten ehtinyt jo useampaankin kertaan tepastella halpis-tennarit jalassa ja yllättävän mukavilta ne tuntuvat edelleen. Kengät saavatkin luvan kelvata vielä jonkin aikaa, kunhan vielä kerran pengon kellarikomeron. Jos vanhat sneakersit edelleen pysyvät teillä tietymättömillä, voin hyvällä omalla tunnolla hankkia uudet nahkaiset tilalle.


Keväisen aurinkoista viikkoa!






perjantai 15. toukokuuta 2015

Keskiviikon kaksi kokonaisuutta





Tykkään kovasti asuista, jotka voi yksinkertaisin keinoin muuttaa toimistokelpoisesta huolettomaksi vapaa-ajan kokonaisuudeksi. Keskiviikon asu oli jälleen yksi tuollainen.
 
Hyytävän kylmä ja sateinen sää ei innostanut pätkän vertaa pukeutumaan keväisen oloisiin tai vaalean sävyisiin vaatteisiin. Asun pohtiminen ei innostanut aamulla muutenkaan, joten päälle valikoitui tavallistakin tavallisempi perussetti eli farkut ja raitapaita. Siistin asuversion sain yhdistämällä niihin mustan jakun ja kävelykengät. 



Kauppa- ym. asiointireissulle iltapäivällä halusin päälle rennomman version, joka syntyi hyvin yksinkertaisesti: jakun korvasi pehmeän lämmin college ja kun vielä kääräisin lahkeet rullalle ja sujautin jalkaan tennarit, asu oli enemmän kuin mukava!




Tänä keväänä olen todella pitkästä aikaa innostunut käyttämään bandana-huiveja. Ne ovat itse asiassa kivan kevyt vaihtoehto paksuille huiveille tai korvaavat kaulakorun. Nyt päädyin punaiseen bandanaan sen hauskan koirakuosin vuoksi; pikkuisen piristystä asuun niin huivin värin kuin kuosinkin ansiosta. 


Ihanaa viikonloppua!

 





keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Maanantain asiallisempi asu

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, vaihdoin maanantaina ennen Ikeaan lähtöä asun rennommaksi jättämällä jakun pois ja laittamalla korkkareiden sijaan jalkaan tennarit. Nämä kuvat ovat sitten tuosta asiallisemmasta kokonaisuudesta.



"Päiväasun" jakku on yllätyshankinta viime viikonlopulta. Kävimme Keuruulla ruokaostoksilla ja samalla piipahdin muutamassa muussakin liikkeessä. Eräässä kaupassa oli myynnissä erittäin edulliseen hintaan tanskalaisen Soulmate-merkin mallikappaleita ja niistä vaaleanpunainen jakku osui heti silmiini. Mullahan on entuudestaan lähes samanvärinen bleiseri, mutta se alkaa olla jo paremmat päivänsä nähnyt. Niinpä, kun tämä osui kohdalle, pakkohan sitä oli kokeilla.



Merkki oli minulle aivan outo, mutta vaatteet olivat oikein mukavan näköisiä. Missään mallikappalevaatteessa ei ollut koko- tai materiaalimerkintöjä, joten en tiedä yhtään, mitä materiaalia jakku on. Näppituntumalla se vaikutti kuitenkin suht laadukkaalta ja parin päivän käytön jälkeen myös tuntuu siltä; ei esim. rypisty helposti ja tuntuu miellyttävältä päällä. Nyt harmittaa, etten kokeillut merkin paitoja ja mekkoja, joita oli myös tarjolla. Yksiä housuja testasin, mutta ne olivat hieman liian suuret, eivätkä kivasta mallista ja väristä huolimatta istuneet kunnolla.




Käytän usein ruusukvartsikoruja vaaleanpunaisen jakun tai paidan seurana. Kivien väri on selkeästi vaaleanpunainen, mutta kuitenkin niin hento, että korut sulautuvat asialliseen kokonaisuuteen tulematta liiaksi esille.


Niin sitä voi tehdä ihmeellisiä löytöjä yllättävistä paikoista. Mutta yleensä käykin niin, että etsimättä jotain tiettyä, tekee niitä parhaita ostoksia - vai mitä?

Leppoisaa keskiviikkoa!




maanantai 11. toukokuuta 2015

Maanantain rennompi asu



Aurinkoisena maanantaina tuli otettua kahdet asukuvat: toiset kotiin tultuani, toiset pari tuntia myöhemmin. Olin kotona jo kolmen maissa ja tajusin, että nyt oli hyvä hetki tehdä pikavisiitti Ikeaan. Tarvitsin niin olohuoneen kesäväritystä varten kuin maallekin pari uutta tyynynpäällistä. Vaihdoin siten korkkarit tennareihin ja jakun kevytuntsikkaan ja hurautin muutaman kilometrin päähän.




Teen aika usein täsmäiskuja kyseiseen kauppaan ja haen tarvitsemani tuotteet, esim. kynttilät, tuikut, tyynynpäälliset tms. pikaisella käynnillä. Tällä kertaa kiertelin hieman kauemmin ja katselin, löytyisikö jotain tarpeellista maalle. Eipä tullut kuitenkaan mitään mieleen ja ostossaldo jäi vähäiseksi: kaksi valkoista tyynynpäällistä maalle vietäväksi ja yksi kuviollinen kotiin. Olipa halpa reissu.

Kotiin tulin sopivasti juuri ja juuri ennen illan jääkiekko-ottelua ja Puuhis ehti hätäisesti ottaa kuusi kuvaa rennommasta päivän asustani. Naapurin koiraneiti, joka oli syyskuussa edesmenneen koirulimme paras kaveri, pääsi myös mukaan pariin kuvaan. Sen jälkeen se suunnisti määrätietoisesti meille. Aina kun omistajan silmä välttää ja ulko-ovemme sattuu olemaan auki, se tulee muina koirina sisälle, kiertää huushollin ja käväisee katsomassa, josko keittiössä olisi herkkuja tarjolla. Se muistaa edelleen hyvin sen kohdan, jossa pidimme ruoka- ja juomakuppeja omalle Vanhalle rouvallemme ja käy edelleen joka kerta nuuskaisemassa tuon paikan.



Kuvan perusteella arvaatte, mikä on olohuoneen tehosteväri kesän ajan.

Aurinkoista maanantai-iltaa!


sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Viikon 19 huiput

Äitienpäivä on sujunut meidän perheessä maalta kotiin siirtymisen merkeissä. Siellä sää oli mitä kaunein, emmekä pitäneet kiirettä kotiin lähdön vuoksi. Niinpä kotiuduimmekin vasta nyt illalla. Tyttärieni kanssa olen sopinut, että juhlistamme äitienpäivää toiste, näin olemme tehneet aiemminkin, kun jonkun meistä matka tms. seikat ovat "sotkeneet" varsinaisen äitienpäivän vieton yhdessä. Omaa äitiäni muistin puolestaan etukäteen.

Mutta sitten viikkokatsauksen pariin, joka tällä kertaa painottuu maalla käyntiimme ja alkaa asukuvalla.

Asu se on nimittäin tämäkin: vaatteet, jotka vaihdoin päälleni heti kun pääsimme maalle. Sinne mennessämme ulkona oli aurinkoista ja lämmintä, mutta sisällä kostean viileää, lämpötila vain noin 9 astetta. Emme yleensä jätä edes peruslämpöä päälle, joten ennen kuin patterit ja uunit alkavat tuottaa lämpöä, päälle pitää pukea jotain, jolla tarkenee myös kylmissä sisätiloissa touhuta tavarat paikoilleen ja asettautua muutenkin. Poolopaidan seuraksi sopii tuolloin loistavasti fleece-housut ja ruutupaita, molemmat taitavat olla peräisin 90-luvulta. Kaiken kruunaa maalitahraiset crocksit. Kokonaisuus ei ole kaikista kaunein ja kaukana tyylikkäästä, mutta ajaa asiansa - lämmin ja mukava päällä.


Villasukat ovat yksi tärkeimmistä vaatekappaleistani ja käytän niitä ympärivuoden. Mulla on erikseen villasukat esim. pitkille automatkoille, kumppareihin, möksälle. On "saunanjälkeen sukat" sekä "muuten vaan pidettävät sukat", kesäsukat ja talvisukat.
Opettelin kantapään neulomisen parisen vuotta sitten ja neuloin tuolloin muutamat sukat oppiakseni taidon kunnolla. Nyt sukkien teko on jäänyt taka-alalle. Ilman uusia sukkia en kuitenkaan ole: niin viime kuin tänä vuonnakin sain taitavalta neulojasukulaiselta uudet hienot kesäsukat. Sain ne jo viime kertaisen käyntimme aikana, mutta nyt korkkasin ne käyttöön. Kyllä niissä kelpasi lämmitellä varpaita!



Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta! Näin oli todettava, kun eräänä päivänä Puuhiksen kanssa sähläsimme molemmat ruokien suhteen. Jostain syystä mua joka kerta naurattaa, kun nämä kuvat osuvat silmiini:
Vaikka puurosta pidänkin, en saa sitä aamuisin alas. Puuhis valmistaakin itselleen joka aamu mikropuuroa, mutta nyt ei jokin mennyt ihan putkeen.


Muutamaa tuntia myöhemmin oli sitten minun vuoroni. Maalla on kiva syödä uuniruokia, niiden hautuessa on aikaa puuhailla kaikkia muuta. Tällä kertaa valmistin viipaleperuna-jauhelihavuokaa. Hellaa puhdistaessa olin onnistunut kääntämään hyvin herkän lämmönsäätelynupin toiseen asentoon ja 200 asteen sijaan ruoka paistui 300 asteessa. Onneksi satuin menemään keittiöön ennen kuin koko ruoka oli pilalla. Lisää nestettä uunivuokaan ja kaikista palaneimmat perunat pois - ruoka oli ihan syömäkelpoista.


Välillä onneksi onnistuu paremmin. Vaniljaiset omenaruusut, joiden valmistamista kokeilin ensimmäistä kertaa, olivat oikein kauniita ja maistuivatkin herkullisilta...


ja seitifileet uusien (espanjalaisten) perunoiden sekä parsa-parmankinkku-kääröjen kera oli oikein keväisen maukas annos.


Ja vihdoinkin pääsimme aloittamaan grillikauden meidän perheen hyvin perinteisellä tarjonnalla: grillatun lihan lisukkeina kasvisnyytit, maissintähkiä sekä majoneesi-juustoraaste-valkosipuli -tahnaa, jota me sukulaisten kesken kutsumme mössöksi.


Ennen maalle lähtöä sain viikon parhaan uutisen. Posti toi kurssikutsun, joka vahvisti sen, että mahduin mukaan helmikuun alussa ilmoittautumalleni hopeakurssille. Ihanaa, usean vuoden tapaan edessä on omalomaviikko, jolloin voin monen päivän ajan keskittyä kirjaimellisesti varhaisesta aamusta ilta myöhään korujen valmistamisen ihmeelliseen maailmaan. Tulisi jo kesäkuu pian!


Oikein mukavaa äitienpäiväsunnuntain jatkoa!







lauantai 9. toukokuuta 2015

Vaaleanharmaata viime viikolta



Asuni ovat parin viime viikon aikana olleet hyvin usein mustavalkoisia, joiden vastakohtana olen tykännyt käyttää pastellin sävyjä. Kuvissakin esiintyneitä pastelliasuja ennakoi asu viime viikon alusta vaaleanharmaine jakkuineen ja housuineen, joiden seuraksi puin pitkästä aikaa sifonkisen röyhelöpaitiksen. Se on mukavan kevyt, eikä tunnu liian talviselta näin kevätaikaankaan. Vaaleanharmaata jakkua käytän silloin tällöin talvisaikaan mustien housujen ja paidan kanssa, mutta useimmiten se on käytössä kevät- ja kesäaikaan. Hassua sinänsä, sillä se ei missään muodossa ole varsinainen kesäjakku.




Maalla katson telkkaria todella vähän, mutta nyt taustalla pyörivä Suomi-Slovakia jääkiekko-ottelu kuulostaa sen verran jännältä, että taidan siirtyä keinutuoliin tv:n eteen.

Vanhan verannan eilisen tunnelman myötä mukavaa iltaa!





torstai 7. toukokuuta 2015

Puuterin sävyjä

Täällä taas ollaan maaseudulla ja lähes kesäisen oloinen sää ja ilmatila on illansuussa ollut. Ihanan leppeä lämmin tuulenhenkäys yhdistettynä pilvien takaa sarastaviin auringonsäteisiin. Täydellistä!

Asukuvien myötä palaan vielä viikon taakse: Vaikka sää ei kamalan lämmin ollutkaan, auringonpaiste ja vappuaatto loivat keväisen fiiliksen, joka säteili myös vaatevalintaan. Asuksi olin valinnut rennot farkut ja hennon vaaleanpunaisen paitiksen, joissa hoituivat tulevan pitkän viikonlopun valmistelut. Paitiksen väristä innostuneena hain kellarista saman sävyisen trenssin ja vintagelaukun.





Korut olivat hopean ja ruusukvartsin yhdistelmää, kello ruusu"kultaa" eli edullinen kokeilu, tykkäänkö punakullan sävystä vai en.


Kivaa viikonlopun odotusta!