Viikon 19 huiput

Äitienpäivä on sujunut meidän perheessä maalta kotiin siirtymisen merkeissä. Siellä sää oli mitä kaunein, emmekä pitäneet kiirettä kotiin lähdön vuoksi. Niinpä kotiuduimmekin vasta nyt illalla. Tyttärieni kanssa olen sopinut, että juhlistamme äitienpäivää toiste, näin olemme tehneet aiemminkin, kun jonkun meistä matka tms. seikat ovat "sotkeneet" varsinaisen äitienpäivän vieton yhdessä. Omaa äitiäni muistin puolestaan etukäteen.

Mutta sitten viikkokatsauksen pariin, joka tällä kertaa painottuu maalla käyntiimme ja alkaa asukuvalla.

Asu se on nimittäin tämäkin: vaatteet, jotka vaihdoin päälleni heti kun pääsimme maalle. Sinne mennessämme ulkona oli aurinkoista ja lämmintä, mutta sisällä kostean viileää, lämpötila vain noin 9 astetta. Emme yleensä jätä edes peruslämpöä päälle, joten ennen kuin patterit ja uunit alkavat tuottaa lämpöä, päälle pitää pukea jotain, jolla tarkenee myös kylmissä sisätiloissa touhuta tavarat paikoilleen ja asettautua muutenkin. Poolopaidan seuraksi sopii tuolloin loistavasti fleece-housut ja ruutupaita, molemmat taitavat olla peräisin 90-luvulta. Kaiken kruunaa maalitahraiset crocksit. Kokonaisuus ei ole kaikista kaunein ja kaukana tyylikkäästä, mutta ajaa asiansa - lämmin ja mukava päällä.

Villasukat ovat yksi tärkeimmistä vaatekappaleistani ja käytän niitä ympärivuoden. Mulla on erikseen villasukat esim. pitkille automatkoille, kumppareihin, möksälle. On "saunanjälkeen sukat" sekä "muuten vaan pidettävät sukat", kesäsukat ja talvisukat.
Opettelin kantapään neulomisen parisen vuotta sitten ja neuloin tuolloin muutamat sukat oppiakseni taidon kunnolla. Nyt sukkien teko on jäänyt taka-alalle. Ilman uusia sukkia en kuitenkaan ole: niin viime kuin tänä vuonnakin sain taitavalta neulojasukulaiselta uudet hienot kesäsukat. Sain ne jo viime kertaisen käyntimme aikana, mutta nyt korkkasin ne käyttöön. Kyllä niissä kelpasi lämmitellä varpaita!

Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta! Näin oli todettava, kun eräänä päivänä Puuhiksen kanssa sähläsimme molemmat ruokien suhteen. Jostain syystä mua joka kerta naurattaa, kun nämä kuvat osuvat silmiini:
Vaikka puurosta pidänkin, en saa sitä aamuisin alas. Puuhis valmistaakin itselleen joka aamu mikropuuroa, mutta nyt ei jokin mennyt ihan putkeen.

Muutamaa tuntia myöhemmin oli sitten minun vuoroni. Maalla on kiva syödä uuniruokia, niiden hautuessa on aikaa puuhailla kaikkia muuta. Tällä kertaa valmistin viipaleperuna-jauhelihavuokaa. Hellaa puhdistaessa olin onnistunut kääntämään hyvin herkän lämmönsäätelynupin toiseen asentoon ja 200 asteen sijaan ruoka paistui 300 asteessa. Onneksi satuin menemään keittiöön ennen kuin koko ruoka oli pilalla. Lisää nestettä uunivuokaan ja kaikista palaneimmat perunat pois - ruoka oli ihan syömäkelpoista.

Välillä onneksi onnistuu paremmin. Vaniljaiset omenaruusut, joiden valmistamista kokeilin ensimmäistä kertaa, olivat oikein kauniita ja maistuivatkin herkullisilta...

ja seitifileet uusien (espanjalaisten) perunoiden sekä parsa-parmankinkku-kääröjen kera oli oikein keväisen maukas annos.

Ja vihdoinkin pääsimme aloittamaan grillikauden meidän perheen hyvin perinteisellä tarjonnalla: grillatun lihan lisukkeina kasvisnyytit, maissintähkiä sekä majoneesi-juustoraaste-valkosipuli -tahnaa, jota me sukulaisten kesken kutsumme mössöksi.

Ennen maalle lähtöä sain viikon parhaan uutisen. Posti toi kurssikutsun, joka vahvisti sen, että mahduin mukaan helmikuun alussa ilmoittautumalleni hopeakurssille. Ihanaa, usean vuoden tapaan edessä on omalomaviikko, jolloin voin monen päivän ajan keskittyä kirjaimellisesti varhaisesta aamusta ilta myöhään korujen valmistamisen ihmeelliseen maailmaan. Tulisi jo kesäkuu pian!

Oikein mukavaa äitienpäiväsunnuntain jatkoa!