Viikon 46 huiput

Se on jälleen sunnuntai ja viikkokoosteen aika. Onpa mukavaa, kun olen pikku hiljaa pääsemässä normirytmiin bloginkin osalta.

Alkuviikon arki sujui aika tavanomaisissa merkeissä, jonka tosin katkaisi kivasti tiistain tapahtuma. Kuukausittainen viini-iltamme vietettiin normaalia juhlavammin, kun nautimme sen klubin 10-vuotispäivällisen merkeissä; me olemme tosin olleet mukana vain yhdeksän vuotta. Antoisia ja opettavaisia tilaisuuksia kokoontumisemme ovat olleet, vaikka edelleenkään en ole viinien suhteen minkään tason asiantuntija. Jotain on korvan taakse tarttunut noiden vuosien aikana - toivottavasti.

Juhlaillallinen oli erittäin maittava alkaen alkushampanjan jälkeen nautittavasta graavisiiasta ja muikunmädistä ja niitä seuraavasta kurpitsakeitosta. Pääruokana oli ankkaconfista, joka oli suussa sulavaa! Olen tehnyt ankkaa vain pari kertaa, silloinkin ankanrintaa. Ylikypsäkoipi oli täydellistä ja sen myötä iski halu kokeilla jotain vastaavaa. Onko kenelläkään hyväksi koettua reseptiä murean mehevään ankankoipeen?
Jälkiruokana oli makoisa lakkamousse, sitä olisin voinut täpötäydestä vatsasta huolimatta syödä toisenkin annoksen. Kaikkiin ruokiin sommelier oli valinnut täydellisesti yhteensopivat viinit. Illallinen oli kertakaikkisen täydellinen!

Viikon lopulla lähdimme maalle ja näiden muutaman päivän perusteella voin sanoa, että kylläpä breikki tuli tarpeeseen. Monen viikon ajan olen ollut totaalisen stressaantunut monesta asiasta, ja nyt rauhallinen maalaisympäristö tuntuu paratiisilta. Ensimmäinen helpotuksen tunne tuli jo tiistaina, kun luovutimme vanhan kodin avaimet uusille asukkaille - muutto kaikkine käänteinen oli saatu päätökseen.

Viikon lopulla lähdimme maalle laittamaan mökkiä ja tiluksia talvikuntoon ja samalla vietämme verkkaista syyslomaa. Monen viikon ajan yöunet jäivät liian lyhyiksi, mulle ei 5-6 tunnin unet ole lainkaan riittävät. Nyt olen nukkunut kuin tukki ja olotila on muutenkin rentoutunut ja rauhallinen ja entiset vapaa-ajanviettoon liittyvät intressin alkavat jälleen kiinnostaa. Ihanaa, kun olen taas ehtinyt selata lehtiä....

.... tai tehdä käsitöitä. En ole mikään käsityön huippuosaaja, sillä villasukan kantapään ja isoäidinneliön virkkauksen opin vasta pari vuotta sitten. Monta kuukautta tai jopa yli vuosi on vierähtänyt siitä kun edellisen kerran tartuin virkkuukoukkuun tai puikkoihin. Nyt automatkalla kaivoin esiin virkkuutyöni ja jatkoin neliöiden virkkuuta, vaikka en edelleenkään tiedä, mihin käytän musta-beiget tekeleeni.

Myös neulominen alkoi innostaa pitkän tauon jälkeen ja kun Puuhis toivoi farkunsinisiä sukkia edellisten puhkikuluneiden tilalle, aloitin eilen sukkaparin neulomisen. Yleensä katson telkkaria aika vähän, mutta eilen oli oikein rentouttavaa istua keinutuolissa sukkaa kutoen ja välillä silmäillen jotain tyhjänpäiväistä tv-ohjelmaa. Kuulostaapa ihan mummumeiningiltä, hih!

Eilen oli aivan ihana sää, aurinko pilkisteli pilvien raoista, oli tyyntä ja vuodenaikaan nähden lämmintä. Järvimaisema näytti upealta auringonpaisteessa, mutta eivätpä nuo sumuiset maisematkaan tunnu ollenkaan hullummilta.

Nyt edessä on yhtä laiskoja lomapäiviä. Lähtisinkö metsään katsomaan, löytyisikö vanhoilta saalispaikoilta suppilovahveroita vai viitsisikö tarttua haravan varteen? Jaksaisinko värkätä sytykeruusuja, jatkaisinko sukan neulomista vai mitäpä jos vain viettäisin lököaikaa tuijottelemalla takkatulta tai kynttilöitä. Kamalan vaikeita päätöksiä tiedossa!

Mutta nyt neulomisen pariin pähkäilemään, miten se kantapää nyt menikään.

Suloista sunnuntai-iltaa!