Viikon 17 huiput

Onpa ollut mukava viikko, johon on mahtunut paljon kivoja pikkujuttuja. Ei mitään ihmeellistä, mutta niitä pieniä asioita, jotka ilahduttavat ja joista nauttii.
Aina kun tulemme kotiin (tai menemme maalle) keskellä viikkoa, ajantaju heikentyy ja tuntuu kuin muutaman päivän sijaan aikaa olisi kulunut pari viikkoa.

Alkuviikon vietimme vielä maalla. Puuhis säilyttää autonsa kesärenkaat vanhempiensa luona Etelä-Pohjanmaalla ja maanantaina kävimme renkaan vaihdossa. Yleensä yövymme siellä, mutta tällä kertaa teimme vain päiväreissun. Meidän maalta matka kestää appivanhemmille vain tunnin verran, joten päivä ei ollut pelkkää autossa istumista. Paluumatkalla "pakollinen" pysähdyspaikka oli Keskisen kyläkauppa Tuurissa. Tällä kertaa ostokset jäivät aivan minimiin ja hyvä niin. Edes kosmetiikkaosastolta en hamstrannut Lumenen tuotteita, joita yleensä tarttuu mukaan kiitettävä määrä. Ainoa mainittava heräteostos oli tekonahkainen pliseerattu hame, josta varsinaisia asukuvia napsittiin tänään. Niitä sitten esittelen myöhemmin.

On muuten aika komea tuo kyläkaupan sisäänkäynti.

Maalla kaadoimme muutaman puun ja pakko laittaa pari kuvaa sahauspinnoista, joissa tällaisella kaupunkilaisella oli ihasteltavaa: Enpä ole ennen tiennyt, että lepän sahauspinta muuttuu parissa päivässä vaaleasta kirkkaan oranssin punaiseksi. Kaatamamme koivun sisältä löytyi lahoava keskus, joka oli hauskasti sydämen muotoinen. Se haalistui ja muutti muotoaan parin päivän jälkeen, mutta onneksi ehdin ikuistaa kuvion.

Tällä viikolla vietettiin Kirjan ja ruusun päivää ja Suomessa on valittu tuon teemapäivän kirjailija vuodesta 2012 lähtien. Alunperin nimikkoteos oli saatavilla vain yhden päivän ajan, mutta viime vuodesta lähtien kirja on ollut hankittavissa kolmen päivän ajan. Tänä vuonna nimikkoteos on Kari Hotakaisen pienoisromaani Kantaja. Meillä on kaikki aiempien vuosien teokset, joten traditiota täytyi tietysti jatkaa. Vielä en ole ehtinyt lukaista teosta, mutta toivottavasti jo tänä iltana ehdin aloittaa sen.

Maalla tuli herkuteltua niin suolaista kuin makeaakin enemmän kuin olisi ollut fiksua ja tunnustan, että sama jatkui myös kotiintulon jälkeen. Torstaina Cilla's tarjosi ihania makupaloja, joita ei voinut vastustaa. Suussasulavan raakasuklaakakun innoittamana ostin raakasuklaata, niin ihanan pehmeän täyteläistä, että olisin voinut ahmaista sen kerralla.

Tänään kävimme reilun parinkymmenen hengen voimin sukulounaalla tätini synttäreiden kunniaksi. Sushin ja muiden itämaisten herkkujen jälkeen jälkiruokana oli mansikkatäytekakkua. Arvatkaapa, riittikö tämä pala meikäläiselle? No eipä ei! Nyt on aika laittaa reilun viikon lepsuilun jälkeen ruokavalio kuosiin.

Onhan herkkujen vastapainoksi tullut myös liikuttua. Maalla askeleita kertyi kuin huomaamatta pihahommissa, ja täällä kotona jatkoin lenkkeilyä. Ihanaa, kun lenkkeilymaisemat alkavat vihertää, ulkoilu on entistäkin mukavampaa, kun samalla voi ihastella luonnon heräämistä kevääseen. Kevätkausi alkoi myös fillaroinnin osalta, kun eilen kaivoimme polkupyörät kellarista ja teimme lyhyen lenkin. Pyöräilykin tuntui tosi mukavalta monen kuukauden jälkeen.

Toivottavasti teillä on ollut myös mukava viikko. Oikein hyvää uuden viikon alkua!