Aktiivisesti uuteen vuoteen

En ole koskaan oikein lämmennyt uudenvuodenlupauksille, enkä sellaisia tehnyt tänäkään vuonna. Sen sijaan listasin itselleni muutamia tavoitteita ja toimenpiteitä, joita aion toteuttaa alkaneen vuoden aikana. Viime viikkojen ajan olen laiminlyönyt itseni ja yksi tärkeimmistä päämääristä tälle vuodelle on omasta hyvinvoinnista huolehtiminen. Etenkin skarppaus niin ruokavalion kuin liikunnankin suhteen on enemmän kuin tarpeen.

Mutta palataanpa aluksi vuoden takaisiin tunnelmiin. Puhjenneen umpisuolen ja sitä seuranneen tulehduksen vuoksi paino oli pudonnut parissa kuukaudessa 5-6 kiloa. Leikkauksen jälkeen vatsa- ja ruuansulatusongelmat jatkuivat tammikuulle saakka, mutta sen jälkeen olo oli mitä parhain kilojen karisemisen vuoksi. Liikuntaa harrastin säännöllisesti, tein kävelylenkkejä ja kävin useamman kerran viikossa kuntosalilla. 

Koko kevään ajan jatkunut hyvä putki nuukahti kesän ja mökkikauden myötä. Vietimme paljon aikaa maalla ja siellä tulee aina syötyä niin suolaisia kuin makeitakin herkkuja liikaa ja liian usein.  Kesän jälkeen tein pitkiä kävelylenkkejä päivittäin, mutta kuntosalilla käynti jäi "pitäisi aloittaa" -tasolle. Ja menköön vaikka kaamosväsymyksen piikkiin, mutta mitä pidemmälle syksy eteni, sitä harvemmin viitsin lenkille lähteä. Olotila onkin ollut kaikkea muuta kuin hyvä ja pirteä, paino nousi muutaman kilon, vyötärölle kertyi lisäsenttejä eikä yleis- tai lihaskunnossakaan ole kehumista.

Uuden vuoden alkajaisiksi päätin, että asioihin on tultava muutos ja terveelliset rutiinit on taas juurrutettava osaksi arkielämää. Mittavien elämäntapamuutosten sijaan päätin aloittaa pienillä, mutta tärkeillä muutoksilla, jolloin ne ovat realistisempia ja niistä on helpompi pitää kiinni.

Syksyn aikana unirytmi oli vinksahtanut ja oli sitten arki tai viikonloppu menin aivan liian myöhään nukkumaan. Tykkään iltaisin lukea sängyssä muutaman sivun ennen valojen sammuttamista. Sinänsä hyvä tapa, mutta sitä ennen ei pidä viettää tuntia somessa blogeja lukien tai instaa ja facabookia selaten. Liian useana aamuna kelloradion tullessa päälle takana oli vain 6 tunnin yöuni, joka ei minulle riitä alkuunkaan. Riittävän yöunen takaamiseksi unirytmi on saatava kohdalleen.

Monta vuotta sitten sekä silmälääkäri että optikko kehottivat lisäämään veden juontia. Tein työtä käskettyä ja hankin työpöydälle vesikannun, jotta muistin juoda pitkin päivää. Kotona pidän aina jääkaapissa sitruunalla, muutamalla marjalla tai vaikkapa mintun tai sitruunamelissan lehdillä maustettua vettä. Joulun aikaan veden juominen syystä tai toisesta väheni ja sen huomasi heti ihon ja silmien kuivumisena. Viime päivinä vettä on kulunut kahvin, teen ja ruokajuomien lisäksi 1-2 litraa päivässä.

Tiedän entuudestaan, että alkuinnostuksen puuskassa aloitan liikkumisen ylitehokkaasti, joka sitten kostautuu ja into laantuu jossain vaiheessa. Tällä kertaa aloitan tauon jälkeen liikkumisen maltillisemmin ja helpommilla tavoitteilla, joita voin matkan varrella nostaa. 

Vatsa- ja selkälihasharjoituksia sekä pieniä venytyksiä olen aloittanut tehdä kotona, seuraava steppi on kuntosaliharjoittelun aloittaminen. Vuoden alusta satunnaiset kävelylenkit vaihtuivat säännölliseen liikkumiseen. Polveni ja niveleni eivät kestä juoksemista, mutta reippailla pitkillä kävelylenkeillä saan hyvin kohennettua peruskuntoa. Pitkästä aikaa kaivoin esiin aktiivisuusrannekkeen ja kummasti kertyvien askelten seuraaminen motivoi liikkumaan. 

Liikunnan lisäämisen lisäksi ruokavalion ja ruokailutottumusten muutokset ovat tärkeässä osassa tavoitteiden toteutumiseksi. Niistä lisää myöhemmin.

Reipasta viikkoa!

Viikon 1 huiput

Voi että oli ihana herätä tänään, kun viime päivien synkän pilvisyyden sijaan taivas oli selkeä. Auringonpaiste tuntui ihanan virkistävältä ja oli ihan pakko päästä ulos. Parempaa ulkoilusäätä ei olisi voinut olla!

Viikko on jälleen vilahtanut ohi sellaista vauhti, että millään ei uskoisi, että uudenvuodenaatto oli vain viikko sitten. Juhlistimme uutta vuotta kotona rennoissa merkeissä. Olin valmistanut vähän pikkupurtavaa, jonka jälkeen nippa nappa jaksoin vielä lähteä katsomaan ilotulituksia. 

Kuusen veimme ulos ja joulukoristeet laitoin odottamaan ensi vuotta torstaina. Olohuone tuntui oudolta, kun kuusi ei enää hallinnut huonetta ja valot sekä koristeet oli korjattu pois odottamaan ensi vuotta. Muutaman valosarjan jätin vielä piristämää pimeää talvikautta.

Eilen kävin ihastelemassa Lux Helsinki -tapahtuman valoteoksia. Tuomiokirkon ja paloaseman valoshowt olivat kerrassaan upeita ja tykkäsin kovasti myös Koulupuistikon sadoista lyhdyistä. Teokset ovat nähtävillä 10.1. saakka, joten vielä ehdit käydä tutustumassa tämän vuoden teoksiin.

En seuraa jääkiekkoa mitenkään aktiivisesti, mutta pari-kolme kertaa kaudessa on hauska päästä katsomaan livenä Helsingin IFK:n otteluita. Viimeisen 6 vuoden aikana on vain käynyt niin, että jokaisessa matsissa, jossa olen ollut, IFK on hävinnyt. Vihdoinkin tiistaina taika murtui ja joukkue sai kotivoiton! Olipa hyvä matsi!

Vuoden ensimmäinen viikko sujui siis kivoissa merkeissä. Miten siellä päässä uusi vuosi on lähtenyt käyntiin?

Hyvää viikkoa!

Talvinen mekkoasu ja valinnan vaikeutta

Tänä aamuna alkaessani pohtia päivän vaatetusta oli heti itsestään selvää, että on mekkopäivä. Toisaalta eilen illalla oli mieleen putkahtaneet pitkävartiset mokkasaappaat, jotka ovat tänä talvena olleet olemattomalla käytöllä. Saappaat mielessä valikoin sitten mekkojeni joukosta mieleistä. Mustat mekot suljin (kerrankin) vaihtoehdoista heti pois, paria ruskeakuvioista harkitsin. Sitten silmät iskivät runsaasti kuvioituun sinisävyiseen mekkoon. Eri sinisten sävyjen, beigen, harmaan ja mustan joukossa oli myös ruskeaa, joten tummanruskeat saappaat sopivat hyvin jalkineiksi. 

Mekko on villan oloista ja näköistä, mutta mitä lie keinokuitua ja se on talveen sopivan lämmin, muttei hiostava. Lisäksi siinä on joustavuutta tuomassa hieman elastaania. Käyttömukavuutta lisää myös vyötärön kohdalla olevan toispuoleinen rypytys. Äärimmäisen mukava vaatekappale siis.

Useimmiten käytän mekkoa sellaisenaan, ilman jakkua tai muuta asustetta. Tänään kaipasin sen seuraksi jotain, mutta mitä. Siitä se pulma sitten syntyikin. Huivi ei näytä hyvältä römpsökauluksen kanssa, joten kokeilin muita vaihtoehtoja. Ajattelin, että talvisen mekon ja saappaiden kanssa karvaliivi olisi oikeinkin hyvä valinta. Ja teoriassa se olikin sitä, käytäntö oli sitten aivan muuta. Muhkea liivi on hyvä paksun neuleen tai takin parina, mutta ohuen mekon kanssa se oli liiankin runsas. Aukinaisena liivi valahti jotenkin hassusti hartioilta alaspäin ja sai ylävartaloni näyttämään painonnostajan kropalta. Napitettuna en taas halunnut sitä käyttää.

Sitten kokeilin ruskeaa bleiseriä. Se oli ihan jees, mutta ei. Tänään ei ollut jakkufiilis - ei sitten yhtään. Vaihtoon!

Lopulta ei ollut muita vaihtoehtoja kuin neuletakki: lyhyt sininen vai ruskea. Eipä innostaneet nekään, joten en edes kokeillut. Lopulta mallasin pitkää tummansinistä ja se tuntui välittömästi oikealta valinnalta. Asu tuntui päällä todella rennolta, mutta oli kuitenkin siisti ja "toimistokelpoinen". 

Kylläpä joskus niinkin yksinkertainen asia kuin asusteen valinta voi olla vaikeaa. Onko teillä koskaan samanlaisia valinnanvaikeuksia?

Kivaa torstai-iltaa!

Mustaa ja vaaleansinistä

Vuosi on taas vaihtunut ja voimme innolla odottaa, mitä uutta ja mielenkiintoista vuosi 2018 tuo tullessaan. Kalenteriin on jo tullut kirjattua ylös yhtä sun toista mukavaa, on kivoja menoja, ystävien tapaamisia ja kuukauden kuluttua jopa ystävän häät. Näiden hauskojen tapahtumien myötä jaksaa paremmin jopa nämä Etelä-Suomen tympeän pimeät ja vesisateiset päivät ja ennen kuin huomaakaan, olemme jo keväässä.

Kovaa vauhtia on myös loppuvuosi vilahtanut; huomasin juuri, että edellisestä asupostauksesta on jo pari viikkoa aikaa. Mutta hyvä, kun nyt arkirutiinien myötä saan myös blogipäivitykset ajan tasalle.

Kesällä ostin Lindexiltä vaaleansiniset farkut, jotka ovat näkyneet asukuvissa lukuisat kerrat. Näin vaaleat farkut jäävät itselläni pääsääntöisesti kesäkauden vaatteeksi. Kyseiset farkut ovat valikoituneet ylleni monesti koko syksyn ja alkutalven aikana, sillä ne ovat äärimmäisen mukavat päällä. Tänään pyörähdin pikaisesti Lindexillä katsastamassa, olisiko vastaavanlaisista farkuista myös tummansinistä versiota. Yhdet näyttivät aikalailla saman tyyppisiltä, mutta en ehtinyt sovittaa niitä. Täytyy joku päivä uudemman kerran käydä kokeilemassa, miltä malli näyttää ja tuntuu päällä.

Viime viikolla valitsin farkkujen pariksi mustaa niin poolopaidan kuin bleiserinkin muodossa. Pidän vaaleansinisen ja mustan yhdistelmästä, joka varsinkin näin talvikautena toimii kivasti. Kokomustat asut ovat mieluisia ja käytän niitä usein, mutta välillä on kuitenkin kiva pehmentää mustan jyrkkyyttä vaalealla värillä.

Jos vaaleat sävyt raikastavat mustaa, niin toisaalta musta tuo särmää pastellin sävyihin. Kuukausi sitten yhdistin rennon lauantaiasun farkkuihin samanvärisen neuleen. Yhdistelmä näytti hieman valjulta, joten lisäsin neuleen alle mustan paitiksen, joka toikin asuun heti kaivattua kontrastia.

Hyvää vuoden alkua! Tuokoon vuosi mukanaan iloa ja onnea!

Vuoden viimeinen päivä

Vuoden viimeisenä päivänä on aika kiittää teitä kaikkia ihania blogini lukijoita päättyvästä vuodesta. Kiitos, kun olette pysyneet mukana ja kommenteistanne, joita olette jättäneet. 


Vaikka joulu on jo ohi, lopuksi vielä paluu kuvien myötä meidän joulutunnelmiin. Joulu sujui perinteiseen tapaan perheen kesken levollisissa merkeissä. Nuoriso eli minun tyttäret ja Puuhiksen pojat viettävät vuosittain joko jouluaaton tai joulupäivän meidän luonamme ja toisen päivän he ovat toisen vanhempansa luona. Tänä vuonna vietimme aaton kahdestaan ja yhteiseen joulun viettoon  kokoonnuimme joulupäivänä, jolloin nuorison lisäksi saimme vieraaksi äitini miesystävineen sekä isäni. Hyvää ruokaa, herkkuja, yhdessäoloa, rentoutumista, lukemista - niistä oli meidän joulu tehty. Ympäri kotia viipottaneet tontutkin ahkeroivat vielä jouluna, mutta sen jälkeen nekin ovat rauhoittuneet ja taitavat odotella jo lepokautta ennen ensi vuoden tohinoita.

Oikein mukavaa vuoden vaihdetta ja onnellista vuotta 2018!