maanantai 27. heinäkuuta 2015

Viikon 30 huiput



Viikko sitten viikkokooste jäi väliin ja eilenkin aloittamani teksti jäi kesken, kun saimme kavereilta ex-tempore kutsun. Tässä lopulta muutama kohokohta parin viime viikon ajalta.

Alennusmyynnit ovat toistaiseksi jääneet osaltani lähes täysin käymättä. Jotain pientä olen ostanut maalla lähipaikkakuntien kaupoista, mm. vaaleansinisen pellavapuseron ja –jakun sekä puuvillaisen luumunvärisen topin, jonka kaula-aukon kauniiseen malliin ja kirjailuun tykästyin. Väri tuntui aluksi hieman erikoiselta kesävaatteen väriksi, mutta yhdistettynä valkoiseen asuun se onkin aika kiva.




Tulimme loppuviikosta kotiin ja perjantaina kävin tsekkaamassa muutaman kaupan aletarjonnan. Tarvitsisin paritkin uudet siistimmät housut, joita en tällä kertaa löytänyt. Sen sijaan löysin neuleen sekä paitiksen, joiden persikan väri ovat mukava lisä normaaliin vaateväritykseeni sekä valkoisen pitsikuviollisen hameen. Kaipasin jo viime kesänä valkoista ajatonta kesähametta, mutta sopivaa ei sattunut kohdalle. Nyt lykästi.





Muutaman aleostoksen lisäksi olen tänä kesänä tehty löytöjä maalla kylän kirpputorilta. Sieltä olen saanut hankittua pihatuoleja, istuinpehmusteita sekä muuta kivaa pientä. Juhannuksen aikoihin bongasin hopeanvärisen kynttilänjalan ja viime viikolla sieltä löytyi kristallinen. En ole mikään krumeluurin ystävä, mutta jokin tässä raskaassa kimallekynttelikössä viehätti ja se lähti mukaan. Vielä en ole ehtinyt polttaa siinä kynttilöitä, mutta eiköhän pian ole sen aika, illat kun alkavat olla jo sen verran pimeitä.


Mökin linnunpoikaset kehittyivät nopeasti ja oli kiva seurata, miten lähes höyhenittömistä rääpäleistä kehittyi suloisen pehmeän näköisiä palleroita. Poikaset nukkuivat suurimman osan aikaa, parin viimeisen päivän aikana ne kuitenkin tuijottivat vihaisen näköisinä takaisin, kun kävin kurkkaamassa pesään. 





Puuhis sai ikuistettua viime hetkellä kännykällään hetken, kun viimeinen poikasista jätti pesän. Ensin se pyrähti puolen metrin päähän pyykkinarulle, josta sitten lähti ihan oikeasti lentoon. Hassua, miten lyhyessä ajassa linnunpesään tottui ja monta päivää linnunpoikasten lähdön jälkeen tuli useasti vilkaistua, olisiko emo ruokkimassa poikasia. Tuntui ihan oudolta, kun pesä olikin aivan tyhjä.



Olemme saaneet seurata toisenkin lintuperheen eloa. 1900-luvun alussa rakennettu vanha navetta toimi kunnostettuna usean vuoden ajan mm. hevostallina. Hevosia ei enää ole muutamaan vuoteen ollut ja viime vuonna järjestelin itselleni yhteen tyhjäksi jääneeseen karsinaan puuhastelutilan. Esim. kukkien ja yrttien istutus ruukkuihin hoituu paljon mukavammin, kun sen voi tehdä pöydän ääressä, jossa kaikki tarvikkeet ovat helposti saatavilla. Tänä vuonna jaoin työtilan ”alivuokralaisen” kanssa: pääskyset keksivät rakentaa pesän katon rajaan. Niiden mielestä tosin minä olin se ylimääräinen, joka häiritsi heidän pesimisrauhaansa. Häirinnästäni huolimatta viisi poikasta siellä kasvoi ja niin nopealiikkeisiä olivat, etten kunnon kuvia onnistunut nappaisemaan. 






Tuntuu, että nykyisin mulla soi päässä jatkuvasti jokin kappale ihan kyllästymiseen asti. Reilun viikon ajan olen hyräillyt Haloo Helsingin Pulp Fictionia. Tässäpä hyvä korvamato teillekin!

Mukavaa viikkoa!






3 kommenttia:

  1. Pakko sanoa, että toi "hörsö" kynttilanjalka iskee myös muhun, tykkään kaikesta yksinkertaisesta, mutta siinä on jotain tyttömäistä, joka sopii simppelin keskelle. Ihana!

    VastaaPoista
  2. Tosi kivoja alelöytöjä olet tehnyt. Tykkään erityisesti tuosta aprikoosin värisestä paitiksesta.
    Voi miten nopeasti nuo linnunpoikaset kasvoivat <3

    VastaaPoista
  3. Tuo luumunpunainen toppi sopii syksyynkin jokin jakun alla :-) Tuon lasisen kynttilänjalan minäkin olisin ostanut!

    VastaaPoista