Viikon 27 huiput

Viime viikolla palasimme maalle loman viettoon. Olimme kaupungissa vain muutaman päivän ja siinäkin ajassa oli monta asiaa muuttunut ja edistynyt. Ennen niitä kuitenkin muutama sananen parista kosmetiikan ikisuosikeistani.

Tallinnan reissulla shoppailut jäivät minimiin, enkä myöskään sortunut laivan tax-freessä ylettömiin ostoksiin. Pari suosikkituotetta kyllä hankin ja viikon aikana olen jälleen kerran todennut, että ne molemmat ovat tuotteita, joihin en ole löytänyt itselleni sopivampia vastineita. 

Cliniquen kasvovettä olen käyttänyt vuosikausia ja hinta-laatusuhteeltaan se on erinomainen. Vaikka puhdistaisin ihoni millä tuotteilla tahansa, vasta tällä saan viimeisteltyä ihoni putipuhtaaksi kuivattamatta sitä liikaa. Olen huomannut, että jo parin päivän jälkeen ihooni ilmestyy epäpuhtauksia ja näppyjä, jos tuotteen käyttö on jäänyt väliin. Niinpä tätä kasvovettä on aina mukana lähdinpä sitten reissuun minne tahansa.

Käytin monen kuukauden ajan erimerkkisiä ripsivärejä ja ihan ok:lta ne vaikuttivat. Mikään ei kuitenkaan herättänyt Tätä täytyy ostaa uudelleen -tunnetta. Nyt sitten otin jälleen käyttöön vanhan suosikkini eli Sensain 38°C maskaran. Aivan ihana tuote, ei varise tai leviä päivän aikana silmien alle, ei kirvele, kestää kosteuden ja helppo puhdistaa (monet ovat tosin tästä eri mieltä). Otan  mielelläni vastaan hyviä vinkkejä korvaavasta (vesiliukoisesta) tuotteesta, mutta tauon jälkeen 38 ripsari tuntuu taivaalliselta.

Sitten näihin luonto- ja maallaolon iloihin.
Lähtiessämme lintuemo jäi hautomaan mökin seinustalle viittä munaa. Kolme niistä loppujen lopuksi kuoriutui. Poikaset näyttivät onnettomilta ja höyhenittömiltä nukkuvilta rääpäleiltä, kun ensimmäisen kerran kurkistin pesään ja todennäköisesti ne olivat kuoriutuneet vain muutamaa tuntia aikaisemmin. Jo parin tunnin kuluttua nokat kuitenkin aukenivat kummasti ruokaa odottaen.

Minikasvihuoneessakin oli tapahtunut edistystä: Kirsikkatomaattien varret olivat kasvaneet ihan älyttömästi ja hipovat jo minikasvihuoneen kattoa. Enpä ollut tajunnut latvoa niitä ajoissa ja sitä ei varmaan voi enää tässä vaiheessa tehdä, vai! Mutta ensi vuonna olen sitten taas viisaampi, kun tuli tämäkin asia opeteltua kantapään kautta. Toisessa pensastomaatissa alkaa näkyä jo jokunen raakile.

Suurimman yllätyksen tarjosi kuitenkin yksi chileistä. Siihen oli ilmestynyt monta senttiä pitkä raakile ja pari pienempääkin oli jo kehittymässä. Vähänkös olen ylpeä elämäni ensimmäisistä chileistä, vaikka epäilenkin, että ne eivät ole vaatimattomien puutarhuritaitoni vaan pikemminkin minikasvihuoneen ansiota.

Kirsikat sekä kotimaiset herneet ja mansikat ovat niitä heinäkuun herkkuja, joita voisin syödä litratolkulla ja oikeasti täytyy pitää huoli, etten ahmi niitä ihan ylettömiä määriä. Ensin sitä ottaa yhden maistijaisiksi, sitten toisen, kolmannen, neljännen.... Lohduttaudun sillä, että ovathan ne parempi vaihtoehto kuin vaikkapa suklaa, jota myös voin syödä kerralla vaikka kuinka paljon. Ja vaikka vesimelonia on tarjolla ympäri vuoden, kesäisin se maistuu erityisen hyvältä ja käytän sitä tosi paljon esim. salaateissa.

Ensimmäiset liljat olivat puhjenneet kukkaan poissaolomme aikana. Vaikka oranssi ei ole lempivärejäni, niin
hehkuvat kukat ovat kertakaikkisen upeita.

Kivaa kesäviikkoa!