Viikon 25 huiput

Viikkokooste painottuu viime päivien maalla oloomme ja tässä ensimmäisiä tunnelmia juhannuksen ajan viikonlopusta sekä loman aloituksesta.

Maalle pääsimme lähtemään hyvissä ajoin ennen massiivisia juhannusruuhkia. Vaikka autossa istumista on vain noin kolmisen tuntia, tykkään, että matka-asu on mukava. Tällä kertaa farkkujen seuraksi valitsin punaisen t-paidan sekä mustan neuletakin ja kaulahuivi kuuluu tietenkin asuun ihanana lämmikkeenä. Asukuvat otettiin perille päästyämme. Kottikärryjen kukkaistutus kärsii viileistä säistä ja näyttää vielä aika ankealta. Lisäsin siihen lisää kukkia ja toivotaan, että kukat alkavat vähitellen rehevöityä.

Viime vuonna karsimme talojen ympärillä olevia syreenipensaita ja ilmeisesti siitä intoutuneena ne kukkivat enemmän kuin vuosiin. Näky ja tuoksu ovat ihan mielettömät. Keräsin niitä useampaankin maljakkoon ja ne ovat hyvin tuoksuneet pitkän viikonlopun ajan niin sisällä kuin verannallakin. Varsinkin kuistilla olevat kimput kukoistavat erityisen hyvin. Juhannusruusut ovat toistaiseksi vielä aivan nupuillaan, mutta eivätpä siten kilpaile huomiosta syreenien kanssa.

Tavallisesta poiketen olemme edelleen majoittuneet päätalolla ja käyneet mökilläni rannassa vain saunomassa. Eläimet ovat saaneet olla ihan rauhassa ja ovat näköjään valtaamassa aluetta itselleen. En ole koskaan ennen nähnyt lumikkoa, mutta nyt näimme sen ensin vilahtelevan mökin terassilla sekä ikkunan alla. Eilen puuvajalla seurasin useamman minuutin ajan, kun kaksi lumikkoa (koosta päätellen isä ja äiti) säksättivät minulle uutterasti. Toinen niistä puuvajan seinustalla uhoten (isä?), toinen työnsi päätään välillä harvarakenteisten seinälautojen välistä ja asiaa kuului olevan kovasti. Tuntui kuin olisin animaatioelokuvassa keskustelemassa eläinten kanssa. Kameraa, edes kännykkää, ei tietenkään sattunut olemaan mukana, joten kuvaa en hauskasta tilanteesta saanut. Harmi! Tänään kun kamera oli mukana, pariskunta ei suostunut näyttäytymään, räksytys kyllä kuului puuklapien takaa.

Sen sijaan kuvauksen kohteena on ollut möksän seinustalla oleva linnunpesä. Viime käynnillä pari viikkoa sitten ripustimme pienen kiulun (läpimitta n. 6-7 cm) mökin seinustalle. Poissaolomme aikana jokin lintu on keksinyt tehdä siihen pesän, ja nyt viikonlopun aikana siihen on ilmestynyt munia yksitellen päivittäin; tuloiltana pesässä näkyi yksi muna, tänään niitä oli jo viisi. Saa nähdä, mahtaako saunomisemme häiritä hautomista, vai ilmestyykö pesään poikasiakin.

Lisää juhannuksen ja viikonlopun tunnelmia seuraavassa postauksessa.

Tiedättekö, mikä on aina ollut loman parhaita hetkiä? Se, kun tajuaa, että on sunnuntai eikä tarvitse lähteä kaupunkiin paluuruuhkan sekaan vaan voi jatkaa rentoa möksäfiilistelyä.

Kivaa viikkoa!