Takista liiviksi

Viikko on sujunut selkää potien lähes kokonaan neljän seinän sisällä. Tiistain kampaajaa en perunut enkä jättänyt käyttämättä etukäteen eiliseksi ostettua lätkämatsilippua, mutta muuten olen pyörinyt kotinurkissa. On ollut kiintoisaa tajuta, kuinka usein päivän mittaan selkää normaalisti kallistaa, jotta saa ihan tavalliset askareet tehtyä. Esim. hampaiden pesu on aika vinkeetä, kun yrittää selkä suorana, vain polvia vähän koukistaen, purskauttaa hammastahnan ja vedet suustaan ilman että ne ovat rinnuksilla tai pesualtaan reunan ulkopuolella. Kokeilkaapa, miten onnistuu! Ja tavallista kömpelömpänä tavaroita putoilee lattialle tuon tuosta, ja Puuhis sitten noukkii niitä perässäni tai kotiin tultuaan.

Aika on välillä käynyt tosi pitkäksi: paljon voisi ja olisi kiva tehdä, mutta selkä ei anna periksi. Jopa lukeminen ja tv:n katselu on jäänyt vähäiseksi, sillä en pysty kauaa istumaan paikallaan ja istumisen on tapahduttava ruokapöydän tuolilla, sohvalla lököilyä en ole voinut ajatellakaan lauantain jälkeen.

Selkä on onneksi tänään tuntunut huomattavan paljon paremmalta, vaikken vieläkään saa sukkia tai kenkiä jalkaan ilman apua. Enköhän maanantaihin mennessä ole taas lähes normikunnossa.
Tämä tältä erää sairasosastosta ja napinasta ja mukavimpiin asioihin.

Jotain hyötyäkin on sairaslomailusta ollut. Mulla on maannut kaapissa vuosikausia neuletakki, jossa on myös turkista. En ole ihan varma, milloin ja mistä se on kaappiini eksynyt, mutta muistaakseni se on peräisin samaiselta tädiltäni, jolta olen saanut mm. kelsiturkin. En ole tykännyt takin leveistä pussimaisista hihoista ja takki on ollut käyttämättömänä.
Alkusyksystä takki osui taas käteeni ja hoksasin, että siitä saa kivan liivin hihat poistamalla. Takin tuunaus jäi ja vaikka välipäivinä kaivoin neuleen esille, en vieläkään saanut aikaiseksi sen korjaamista.

Tiistaina olin lopen pitkästynyt kotona olemiseen, kun mitään ei oikein kyennyt tekemään. Silloin keksin, että nyt olisi hyvä hetki takin muokkaukselle. Se sujuikin hienosti, sillä mikään työvaihe ei kummemmin rasittanut selkää.
En lähtenyt purkamaan hihojen neulosta ja silkkivuorta irti, vaan leikkasin hihat irti jättäen parin sentin kääntövaran (onnistui oikein hyvin pöydän ääressä, selkä suorana seisten). Huolittelin reunat siksakkaamalla ja ompelin käännökset nurjalle puolelle käsin (käsinompelukin sujuu hirvittävän hyvin seisten! En ole ennen kokeillutkaan).

Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Neuloskauluksesta en hirveästi tykkää, mutta kärsivällisyyteni ja intoni ei riittänyt, joten jätin kauluksen ainakin toistaiseksi paikoilleen. Otan kiitollisena vastaan vinkkejä ja ideoita, mitä kaulukselle voisi tehdä tai miten sitä voisi helposti muokata.
Nämä kuvat otettiin tuunauksen jälkeen kun kokeilin liiviä, tänään se oli ylläni ihan "oikeasti", kun kävimme ruokaostoksilla. Liivi tuntui oikein mukavalta ja lämpimältä päällä (asukuvat sitten jossain vaiheessa).

Minä lähden laittamaan alulle huomisillan herkun, johon tarvitaan mm. näitä.

Ihanaista viikonloppua!