Jouluisia tunnelmia

Joulun pyhät alkavat olla ohi, mutta palaan vielä jouluisiin tunnelmiin. Aina puhutaan, että joulu on rauhoittumisen aikaa. Omalta osaltani rauhoittuminen alkaa yleensä vasta tapanina, kun jouluaaton ja -päivän onnistun aina pitämään itseni touhukkaana.

Mikähän kumma siinä onkin, että tietyt asiat jäävät aina viime tinkaan. Esim. joululahjat käärin nytkin vasta maanantaina, vaikka osan lahjoista olin ostanut jo lokakuussa. Tyttäret olivat toivoneet villasukkia, joita niitäkin viimeistelin vasta pari päivää ennen joulua. Mutta tyttärien väritoiveiden mukaiset sukat ehtivät kuin ehtivätkin joulupakettiin.

Tänä vuonna meidän joulu oli kultainen - ensimmäistä kertaa aikuisiälläni. En ole ollut mikään keltakultaihminen, ja esim. koruissakin olen vuosien ajan suosinut hopeaa tai valkokultaa. Kuusen olen koristellut aina valkoisin ja hopeisin koristein, joskus aiemmin käytin paljon punaisia koristeita. Riisuessani vuosi sitten kuusen koristeista sain ajatuksen kokeilla vaihteeksi kultaa. Sen mukaisesti koristelin sitten kuusen, paperoin lahjat ja tein joulukortit. Äitini oli juuri ennen joulua käymässä Italiassa ja hän toi sieltä tuliaisiksi kerrassaan ihastuttavia koristeita.

Joka toinen vuosi nuorisomme viettää aaton meillä ja joka toinen vuosi he ovat tuolloin toisen vanhempansa luona. Aattoillan vietimme siten kahdestaan ja kokoonnuimme yhteen joulupäivänä ja mukana olivat äitini miehineen sekä isäni. Joulupäivän kattauksesta en muistanut ottaa ainuttakaan kuvaa, aaton juhlapöytäkattaus sen sijaan tuli ikuistettua.

Loppuviikkoon on kuulunut sopiva sekoitus leffojen katsomista, ulkoilua, lukemista, alennusmyyntejä, ripaus kulttuuria ja rentoutumista.
Viikon mittainen lomani on tehnyt tehtävänsä ja huomenna maanantaina jaksaa palata töihin uusin voimin.

Hyvää alkavaa vuodenvaihdeviikkoa!