torstai 30. marraskuuta 2017

Harmaa neulemekko



Vaihteeksi mekkoasukuvia. Eräänä aamuna päälle valikoitui Noomin malliston harmaa neulemekko, jonka ostin muistaakseni 2-3 vuotta sitten. Mekko on ollut erittäin mieluisa, sillä neutraaliin väriin on helppo yhdistää kirkkaitakin tehostevärejä tai erilaisia kuoseja ja asusteita vaihtamalla se taipuu hyvin erilaisiin ja -tyylisiin kokonaisuuksiin. Reilu viikko sitten en leikitellyt väreillä tai kuoseilla vaan pidättäydyin maltillisella linjalla ja mekkoa koristivat vain silkkihuivi sekä hopeiset korvakorut ja rannerengas.







Jälkikäteen tuli mieleen, että voisin kuvata, miten pienetkin asustemuutokset muokkaavat kokonaisuutta. Niinpä tällä viikolla otimme pari lisäkuvaa.

Silloin tällöin käytän mekkoa sellaisenaan ilman sen kummempia lisukkeita. Kokonaisuus onkin erittäin simppeli ja mekon yksinkertainen, suoralinjainen malli korostuu.


Seuraavassa kuvassa lisäsin mekon mukana tulleen ohuen vyön sekä korut. Asu näyttää heti himpun verran huolitellummalta.



Aika usein käytän mekon kanssa neuletakkia tai liiviä ja entistä asiallisemman asusta saa, kun mekon parina käyttää bleiseriä. Mutta niistä kuvia jossain vaiheessa myöhemmin.

Ihana juttu, kun huomenna alkaa joulukuu. Oikein mukavaa marraskuun viimeistä iltaa!







maanantai 27. marraskuuta 2017

Tonttuovi


Pari kuukautta sitten näin instassa, Pinterestissä tms. ensimmäiset kuvat itsetehdyistä tonttuovista. Päätin saman tien, että sellaisen haluan meillekin. Askarteluliikkeissä on tarjolla valmiita ovipakkauksia ja niistä saakin tehtyä todella näyttäviä ovia punavalkoisin värein ja koristeltuna hienoilla saranoilla, ovenkahvoilla ja kolkuttimilla. Minä sen sijaan halusin mielellään kierrätysmateriaaleista valmistetun, rustiikin, vanhahtavan oloisen oven. Pitkään mietin mitä materiaalia hyödyntäisin ja lopuksi päädyin käyttämään pohjana valokuvakehystä.
Viikko sitten kävin kierrätyskeskuksessa ja sieltä sain puiset kehykset 50 sentillä. Kehysten koko on 12*17cm, josta lasin osuus 10*15cm, juuri sopivan kokoinen tontun oveksi.


Poistin kehyksistä metallisen kiinnityslenkin sekä nipsut, jotka pitävät lasin paikoillaan. Lasin alla oli tukeva vaneri, joka sopi hyvin oven "paneloinnin" taustamateriaaliksi. Jäätelötikut olivat liian lyhyitä, joten käytin pidempiä ja kapeampia tikkuja, joita saa mm. take away -kahvin mukana. Muutamat tikut olivat vähän käyriä, mutta puristimien avulla ne kiinnittyivät tiukasti pahviin. Oven poikkipuut tein jäätelötikuista.





Maalasin oven ja karmit tummanruskeiksi, jonka jälkeen liimasin oven kehysten sisäpuolelle kiinnittämääni pahviin. Saranat leikkasin tekonahkasta, kahvaksi kävi mustaksi maalattu oksan pätkä ja lukoksi liimasin nepparin vastakappaleen. Saranoiden naulat piirsin kultatussilla.





Ovea koristamaan ripustin pienen kranssin ja oven pieleen laitoin luudan odottelemaan tontun lumenluonteja.


Seuraavaksi pitää vielä nikkaroida portaat ja postilaatikko.
Onko tonttuovibuumi tarttunut teihin?

Mukavaa viikkoa!



torstai 23. marraskuuta 2017

Black thursday eli torstai mustissa



Kylläpä tänään oli kunnon myräkkä! Räntää ja tuulta tuli taivaan täydeltä ja mielelläni olisin pysytellyt neljän seinän sisällä. Käytän yleensä oikein mielelläni julkisia liikennevälineitä, joilla pääsen meidän kotikulmilta sutjakasti eri puolille pääkaupunkiseutua. Tänään olin kuitenkin erittäin tyytyväinen, kun pysäkille kävelyn ja bussi- tai ratikkaodottelun sijaan pääsin liikkumaan autolla. Harmi vain, että myrskyn laannuttua hupeni päivän aikana satanut lumi. Olisi ollut mukava nauttia talvisesta näkymästä vähän kauemmin.

Asun puolesta vietin tänään black thursday -päivää. Kokomusta asu oli mukava ja erittäin sopiva röntsäkeliin: Tummissa farkuissa ei näkynyt loskaroiskeet, joita aina märällä kelillä onnistun roiskuttamaan polvitaipeisiini saakka, puolipooloneule lämmitti suloisesti takin alla ja tukevakorkoisilla nilkkureilla oli hyvä rämpiä lumisohjossa. Neule on viime keväisiä hankintojani. Kovin montaa kertaa en ehtinyt sitä käyttää ennen kuin se alkoi tuntua liian talviselta ja jouti kesäksi säilöön. Enpä siis ehtinyt pitää neuletta kyllästymiseen saakka ja nyt röyhelöt tuntuvat piristävältä vaihtoehdolta simppelille perusneuleelle.






Röyhelöiden vuoksi en oikein osaa käyttää neuleen piristyksenä huivia eikä tänään kaulakorutkaan innostaneet. Niinpä tyydyin laittamaan hieman näyttävämmät korvikset.



Olen istuttanut muutaman pikkukuusen myös parvekkeen ulkopuolella olevaan kiinteään kukkalaatikkoon. Hetken aikaa nekin näyttivät kauniin talvisilta lumen kerääntyessä oksiin.

Hauskaa torstai-illan jatkoa!




maanantai 20. marraskuuta 2017

Vaaleansiniset nilkkurit


Yksi tämän syksyn suurimmista trendeistä on sukkanilkkurit monenmoisissa väreissä. Kengät kärjet ovat yleensä terävät, korko puolestaan voi olla korkea tai matala, tukeva tolppa tai ohuen ohut piikkikorko. Pääasia kuitenkin on, että varsi on joko tiukasti tai hieman löysemmin nilkkaa myötäilevä. Kengät jakavat mielipiteitä; toiset ovat niihin ylenpalttisen ihastuneita, toiset inhoavat yli kaiken. Itse kuulun tuohon ensimmäiseen ryhmään, sukkanilkkurit ovat mielestäni oikein hauskan näköiset. Siitä huolimatta muotikengät saavat minun puolestani jäädä hankkimatta. Tässä iässä kenkien ulkonäön ja käyttömukavuuden lisäksi osaa arvostaa myös niiden käytännöllisyyttä ja niin kivan näköiset kuin sukkanilkkurit ovatkin, epäilen, että käyttö jäisi omalla kohdallani muutamaan kertaan.

Kellarissa olleesta talvikenkälaatikosta löytyi vaaleansiniset mokkanilkkurit. Olen monta kertaa ollut aikeissa laittaa ne kiertoon, mutta jostain syystä kuitenkin päätynyt säilyttämään ne. Tänä syksynä kengät pääsivät parin-kolmen vuoden tauon jälkeen taas käyttöön ja ne ovat toimineet omalla kohdallani sukkanilkkureiden korvikkeena. Kengissä on hyvä lesti ja kapeasta kärjestä huolimatta ne ovat mukavat jalassa. Niissä on myös ohut vuori, joten ennen kunnon pakkassäitä niillä tarkenee mainiosti. Väri on tosin vähän vaikea, vaaleansiniset jalkineet eivät joka asuun sovi ja hieman vihreään taittuva sävy haasteellinen yhdistää vaikkapa puhtaan vaaleansiniseen. Tummansinisten farkkujen tai mustien housujen kanssa nilkkurit sen sijaan toimivat hyvin.







Kivaa illan jatkoa!




keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Liituraitaa

Parisen viikkoa sitten mainitsin tässä jutussa viime viikkojen aikana vaivanneesta asukriisistä ja kuinka sen myötä hyvin usein päivän asu tulee valittua helpoimman kautta eli turvaudun neule + kangashousut tai farkut + jakku -yhdistelmiin. Ne ovatkin olleet vuosien ajan luottoasujani, joihin on mutkatonta pukeutua "ei mitään päälle pantavaa" -aamuina. Tänä syksynä olen tykästynyt yhdistämään housuihin sekä ohuen neuleen että bleiserin. Kangashousujen ja jakun yhdistelmä on varsinkin kauluspaidan kanssa aika muodollinen, mutta neuleen myötä asu on paljon rennompi. Farkkujen ja neuleen arkisen kombinaation bleiseri puolestaan ryhdistää. Perjantaina "ryhdistäjänä" toimi liituraitajakku. On muuten jännä huomata, miten kuvissa korostuu mustan ja mustan sävyero. Jakku näyttää neuleen rinnalla aivan sinisenmustalta, vaikkei luonnossa ero ollut näin merkittävä.
Nahkanauhassa roikkuva riipus sekä korvakorut ovat viime kesäkurssin aikaan saannoksiani. Nyt on hankintalistalla leikkuri, jolla voin kotonakin leikata hopealevystä pyöreitä muotoja erilaisten ja -tyylisten korujen pohjaksi.







Hyvää keskiviikkoiltaa!


maanantai 13. marraskuuta 2017

Viikon 45 huiput

Viikonloppu sujui mukavissa merkeissä ja eilisen isänpäivän lisäksi ohjelmaan kuului muutakin juhlintaa. Lauantaina vietettiin serkkuni 40-vuotissynttäreitä. Olipa taas mukava tavata lähisukua jutustelun ja herkuttelun merkeissä. Yhtään ainoaa kuvaa en tilaisuudesta ottanut, en edes herkullisista tarjoiluista. Välillä tekee hyvää keskittyä kameran sijaan läsnäolleisiin läheisiin ja yhdessäoloon. Perjantaina vietin laatuaikaa itseni kanssa, kun Puuhis lähti viettämään jo ennakkoon isänpäivää poikiensa kanssa. Viikon jälkeen oli ihana rauhoittua viikonlopun viettoon ja hyvän ruuan ja viinilasin jälkeen parkkeerasin itseni telkkarin ääreen. Olen syksyn aikana hurahtanut Halcyon, Aika on meidän sekä Ommelten välinen aika sarjoihin, joita yleensä en kuitenkaan ehdi katsoa varsinaisena esitysajankohtana. Onneksi jaksot voi laittaa tallennukseen tai ne löytyvät esim. Yle Areenasta. Perjantai-ilta kuluikin rattoisasti, kun katsoin putkeen 4 katsomatta jäänyttä jaksoa.

Koukuttavien sarjojen lisäksi tavallista runsaanpaan telkkarin katsomiseeni on syynä neulomisintoni. Minähän olen vielä aika noviisi villasukkien kutomisessa, opin homman vasta pari-kolme vuotta sitten. Alkusyksystä kaivoin esiin keskeneräisen sukkaneulomuksen, jonka aloitin viime talvena. Nyt sain vihdoin sukat valmiiksi, mutta neulomiset eivät suinkaan loppuneet siihen. Sukkaparin valmistuttua hankin lisää lankoja ja nyt on menossa jo viides pari. Olen erittäin iloinen, kun vihdoin osaan tehdä perussukan valmiiksi ilman jatkuvaa ohjeiden lukemista. Telkkarin katsominen ja neulominen samaan aikaan onnistuu siis hyvin. Ihastelen valtavasti muiden kutomia upeita kirjoneuleita, joihin itselleni ei vielä ole kärsivällisyys riittänyt. Onneksi esim. Novitalla on lankoja, joista tällainen aloittelijakin saa yhdellä kerällä loihdittua kivoja raitasukkia. Joku päivä sitten minäkin maltan keskittyä oikean kirjoneuleen opetteluun. Tulikin mieleen murre-ero: neulotaanko vai kudotaanko villasukat mielestäsi?


Viikko sitten sain vihdoinkin parvekkeen lopullisesti talvikuntoon. Ruusupapu tosin oli paria kuivunutta oksaan lukuun ottamatta edelleen täysissä voimissaan, mutta "papuverho" vaihtui kausivaloihin. Olin tuonut maalta muutaman pienen kuusentaimen, jotka nyt istutin pariin parvekkeella olevaan ruukkuun. Parvekkeen puolesta talvi voi tulla.




Ensimmäiset joululahjat hankin jo elokuussa, mutta omasta mielestäni en ole ollut muuten vielä lainkaan joulufiiliksissä. Pikku hiljaa taidan kuitenkin päästä joulunodotustunnelmiin, kun viikonloppuna hankin ensimmäisen joulukukan, paistoin ensimmäiset joulutortut - miniversiot omenahillosta ja glögiäkin olisi tehnyt mieli, mutta en muistanut ostaa sitä. Idea tämän vuoden joulukortteihin on toistaiseksi ihan hakusessa, mutta jouluaskartelun makuun pääsin muissa merkeissä. Toin maalta vanhoja ruostuneita hevosenkenkiä tarkoituksena tehdä ovikoristeita. Pari ensimmäistä sain jo valmiiksi ja molemmat annoin lahjaksi.



Viime syksyisen sairaalareissun jälkeen kahvin juontini loppui muutamaksi kuukaudeksi kokonaan. Kahvin korvasin teellä, ja vaikka nykyisin saatan aamulla juoda kupposen kahvia, teetä kuluu edelleen monta kuppia päivässä. Maku- ja teelaatumieltymykset ovat kuukausien aikana vaihdelleet, tällä hetkellä suosikkina ovat  maustetut vihreät teet.

Teenjuonnin lisääntyminen on aiheuttanut lieveilmiöitä: voisin hankkia vaikka kuinka paljon erilaisia purkkeja ja purnukoita irtoteelaaduille ja teepusseille ja haaveilen englantilaistyyppisestä teekannu- ja kuppisetistä. Eihän siinä muuten mitään, mutta kaappitila tekee tiukkaa. Viime viikolla kävin Espoon Iittalan loppuunmyynnissä ja sieltä tarttui mukaan kertakaikkisen ihana teekuppi. Kuvaa ei tähän hätään ole, mutta eiköhän se vilahda instassa joku päivä.



Kastehelmi-tuikku on niin ikään viimeviikkoinen ostos loppuunmyynnistä. Mattavalkoisia ei enää ollut jäljellä, mutta on harmaakin niin kaunis. Joko te olette päässeet joulunodotusfiiliksiin?

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!