maanantai 29. kesäkuuta 2015

Viikon 26 huiput

Me olemme juhannuksen jälkeen jatkaneet lomailua maalla ja koska näin kesällä asiat voi ottaa rennosti, koostekin tulee ’mañana’-meiningillä vasta tänään maanantaina.

Perjantaina kävimme Virroilla ja siellä mm. paikallisessa kirpputorimyymälässä. Kyltti ”Uusia kenkiä kirpputorihinnoilla” herätti kiinnostuksen, vaikka yleensä en oikein innostu ajatuksesta kirppiksellä myytävistä uusista tuotteista. Mikä kirppis se sellainen on! No, nyt tsekkasin kuitenkin kenkähyllyn ja sieltäpä silmään pisti kivan näköinen kenkäpari. Tummansiniset herrainkengät sopivat täydellisesti jalkaani ja 8 euron hinta nahkaisista uusista kengistä kuulosti aivan uskomattomalta. Eipä siis tarvitse arvailla, ostinko kengät!!!




Yksi viikon tyytyväisyyden hetkistä ovat sijoittuneet ruokailuun. Enkä nyt tarkoita ihastusta ruokaan vaan sen sijaan ruokailupaikkaan. Päätalon veranta on vuosia ollut samannäköinen ja muuttumaton sisustukseltaan ja sen tehtävä on ollut toimia kulkuväylänä sisätiloihin sekä erinäisten tavaroiden säilytyspaikkana. Tänä keväänä järjestelin verannan uuteen uskoon: vaihdoin kalustusten paikkaa, poistin turhaa tavaraa, vaihdoin pöydän toiseen jne. Tilasta tuli aivan ihastuttava ja nyt siellä on mukava viettää aikaa. Säiden salliessa tykkään syödä ulkona, mutta toistaiseksi ilmat eivät ole sitä juuri suosineet. Milloin on liian kylmä, tuulista, sadekuuroista, hyttysiä jne. mutta  nyt uudelleen järjestetyllä kuistilla ruokailu on todella mieluista. Olemmekin juhannusviikonlopusta lähtien nauttineet ateriamme useimmiten verannalla.




Pöydällä oleva kynttelikkö on muuten myös yksi kirppislöydöistäni. Kylällä on kirpputori, joka myy niin omistajansa tuotteita kuin lahjoituksena tulleita tavaroita, joiden tuotto menee hyväntekeväisyyteen. Juhannusviikonloppuna löysin sieltä tämän kauniin kynttelikön. Todennäköisesti vien sen jossain vaiheessa kotiin, mutta toistaiseksi se on käytössä verannalla. Löysin myös monta makeanveden helmistä tehtyä kaulanauhaa, jotka ovat jo sellaisenaan kauniita, mutta joista kenties saan hopeaan yhdistettynä tehtyä jotain kivaa.




Möksän seinustalle pesän tehneestä pikkulinnusta kerroin viikko sitten. Aivan varma linnun lajista emme ole, mutta veikkaamme sitä pajulinnuksi. Munien määräksi jäi loppujen lopuksi viisi ja niitä emo on uutterasti hautonut. Yhteiselommekin on alkanut sujua, sillä vaikka kävelemme silmien korkeudella olevan pesän ohi vain noin metrin päässä, lintu tarkkailee tilannetta, eikä lähde lentoon. Nyt jännitämme, milloin munat alkavat kuoriutua ja miten emo silloin suhtautuu läsnäoloomme.
 


Monet ovat odotelleet lämpimiä säitä ja "kesän tuloa". Kieltämättä itsekin tykkäisin kunnon helleaallosta, mutta ilman sitäkin olen täysin siemauksin nauttinut kesästä. Luonnon vehreys ja kukkiminen, kukkien tai koivikon tuoksut ja uskomaton valo ovat niitä asioita, joista olen todella paljon iloinnut. Jopa sellainen pieni asia kuin yrttien kukoistus on tuottanut mielihyvää. Enkä jaksa olla ihmettelemättä, miten upeasti kaupan ruukkusalaattien jämät ovat innostuneet kasvamaan uudelleen, kun roskiksen sijaan istutin ne maahan.




Juhannusruusut ovat vasta puhkeamaisillaan kukkaan ja nuppujen määrästä päätelleen ne tulevat kukoistamaan upeasti. Parin päivän aikana ovat kurtturuusun ensimmäiset kukat alkaneet avautua ja mulle nimeltä tuntemattoman ruusupensaikon lukuisat pienet nuput auenneet. Muutama päivä sitten vallalla ollut valkoisten kukkien loisto vaihtuu pinkkiin.



Ihanaa ja aurinkoista viikon jatkoa!



torstai 25. kesäkuuta 2015

Sadekuuropäivän asu


Maalla ollessamme käymme pari-kolme kertaa viikossa jossain lähialueen paikkakunnista Mänttä-Vilppula, Keuruu, Virrat tai Ruovesi hoitamassa muutaman päivän ruokaostokset. Matkaa noihin jokaiseen on suunnilleen saman verran, mutta tänä vuonna olemme useimmiten suosineet Keuruuta. Se on paikkakunnista vilkkain ja niin ruokakauppojen kuin muidenkin kauppojen suhteen vaihtoehtoja on useampia.

Eilen kuitenkin suunnistimme pitkästä aikaa ostoksille Mänttään tai oikeammin Mänttä-Vilppulaan, sillä vuonna 2009 kaupunki yhdistyi Vilppulan kunnan kanssa. Mänttä syntyi aikoinaan metsäteollisuuden ympärille ja edelleen siellä on paperitehdas, jonka tuotteet ovat tuttuja meille kaikille. Keurusselkä sekä sen takana nouseva tehdas toimivatkin eilisten asukuvien taustana.



Aamupäivällä tuli sadekuuroja tuon tuosta ja vettä tuli välillä kaatamalla välillä tihkutellen. Kauppa-asu valikoitui sen mukaan. Kumisaappaihin ja sadetakkiin en kuitenkaan sonnustautunut, vaikka sekin käväisi mielessä. Kumisaappailla on nimittäin tullut viime päivänä lompsuteltua pihahommissa sen verran, että sateesta huolimatta halusin kauppareisulle jotain muuta jalkaani. Niinpä päädyin tennareihin. Valkoinen takki oli hyvä vaihtoehto sadetakille: siinä on huppu, joka suojaa niin sateelta kuin tuuleltakin ja takki pitää myös jonkin verran sadetta. Pirtsakan keltaisen sateenvarjon nappasin kuitenkin mukaani rankkasateen varalle.



Kuvaamisen suhteen kävi älyttömän hyvä tuuri. Sade lakkasi juuri kun saavuimme Mänttään, joten nappasimme asukuvat välittömästi. Jo muutaman minuutin kuluttua sadekuuro yllätti jälleen entistä rankempana, mutta meidän kuvaussessiomme oli jo hoidettu. Sää selkeni päivän mittaan ja illalla saimme saunoa nauttien ihanasta ilta-auringosta.

Tein muuten eilen jälleen raparperi-chilihilloketta ja ohje siihen löytyy tästä.


Hyvää viikonlopun odotusta!



tiistai 23. kesäkuuta 2015

Harmaa asukokonaisuus





Alkuviikko on sujunut rennoissa merkeissä maalla lomaillen. Eilen iltapäivällä satoi, mutta ihan oikeasti se tuntui oikein mukavalta: sainpahan vähän siivottua ja järjesteltyä tavaroita sekä tehtyä lisää sytykeruusuja, joille näyttää olevan käyttöä ja varasto tuntuu hupenevan alta aikayksikön. 


Vaikka talossa on sähköllä toimivat patterit, hoidamme mieluummin lämmityksen tarvittaessa tuvan leivinuunin ja parin pienemmän uunin turvin. Minä toimin useimmiten ”sytytysmestarina” ja tykkään käyttää apuna todella käteviksi osoittautuneita sytykeruusuja. Viime vuonna tekemäni ohje niihin löytyy tästä linkistä.

Tänään on ollut oikein kiva sää. Lämpötila ei kohonnut lähellekään hellelukemia, mutta päivällä pitkähihainen paita oli aivan liian lämmin vaatekappale ja illan suussa lämpömittari näytti yli 20 asteen lämpöä. Oiva sää siis ulkona puuhasteluun ja sainkin tehtyä jälleen satsin betonisia raparperin lehtiä.

Asukuvat on otettu jokin päivä ennen maalle lähtöämme. Tuolloin oli todella tuulinen päivä, joita on tänä keväänä ja alkukesällä riittänyt. Ensin kokeilimme kuvien ottamista pihapiirissämme kallion kupeessa, mutta eihän siitä mitään tullut. Tuuli tuiversi milloin hiukset milloin hameen helmat tai takin liepeet kaikkea muuta kuin kuvauksellisiin asentoihin. Yksi suht onnistunut kuva oli, mutta vaihdoimme paikkaa ja saimmekin muutaman julkaisukelpoisen kuvan aikaiseksi.  






Harmaa kynähame, varsinkin tämän pituisena, saattaa helposti tehdä itselleni tätimäisen olon. Niinpä rikoin askeettisen kokonaisuuden tuomalla asuun rentoutta vaaleanharmaalla t-paidalla sekä nahkatakilla. Koruina harmaista makeanvedenhelmistä ja ohuista hopeaketjuista tekemäni kaulakoru sekä korvikset.


Mukavaa keski-viikkoa ja keskiviikkoa!





sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Viikon 25 huiput



Viikkokooste painottuu viime päivien maalla oloomme ja tässä ensimmäisiä tunnelmia juhannuksen ajan viikonlopusta sekä loman aloituksesta.

Maalle pääsimme lähtemään hyvissä ajoin ennen massiivisia juhannusruuhkia. Vaikka autossa istumista on vain noin kolmisen tuntia, tykkään, että matka-asu on mukava. Tällä kertaa farkkujen seuraksi valitsin punaisen t-paidan sekä mustan neuletakin ja kaulahuivi kuuluu tietenkin asuun ihanana lämmikkeenä. Asukuvat otettiin perille päästyämme. Kottikärryjen kukkaistutus kärsii viileistä säistä ja näyttää vielä aika ankealta. Lisäsin siihen lisää kukkia ja toivotaan, että kukat alkavat vähitellen rehevöityä.






Viime vuonna karsimme talojen ympärillä olevia syreenipensaita ja ilmeisesti siitä intoutuneena ne kukkivat enemmän kuin vuosiin. Näky ja tuoksu ovat ihan mielettömät. Keräsin niitä useampaankin maljakkoon ja ne ovat hyvin tuoksuneet pitkän viikonlopun ajan niin sisällä kuin verannallakin. Varsinkin kuistilla olevat kimput kukoistavat erityisen hyvin. Juhannusruusut ovat toistaiseksi vielä aivan nupuillaan, mutta eivätpä siten kilpaile huomiosta syreenien kanssa.








Tavallisesta poiketen olemme edelleen majoittuneet päätalolla ja käyneet mökilläni rannassa vain saunomassa. Eläimet ovat saaneet olla ihan rauhassa ja ovat näköjään valtaamassa aluetta itselleen. En ole koskaan ennen nähnyt lumikkoa, mutta nyt näimme sen ensin vilahtelevan mökin terassilla sekä ikkunan alla. Eilen puuvajalla seurasin useamman minuutin ajan, kun kaksi lumikkoa (koosta päätellen isä ja äiti) säksättivät minulle uutterasti. Toinen niistä puuvajan seinustalla uhoten (isä?), toinen työnsi päätään välillä harvarakenteisten seinälautojen välistä ja asiaa kuului olevan kovasti. Tuntui kuin olisin animaatioelokuvassa keskustelemassa eläinten kanssa. Kameraa, edes kännykkää, ei tietenkään sattunut olemaan mukana, joten kuvaa en hauskasta tilanteesta saanut. Harmi! Tänään kun kamera oli mukana, pariskunta ei suostunut näyttäytymään, räksytys kyllä kuului puuklapien takaa.

Sen sijaan kuvauksen kohteena on ollut möksän seinustalla oleva linnunpesä. Viime käynnillä pari viikkoa sitten ripustimme pienen kiulun (läpimitta n. 6-7 cm) mökin seinustalle. Poissaolomme aikana jokin lintu on keksinyt tehdä siihen pesän, ja nyt viikonlopun aikana siihen on ilmestynyt munia yksitellen päivittäin; tuloiltana pesässä näkyi yksi muna, tänään niitä oli jo viisi. Saa nähdä, mahtaako saunomisemme häiritä hautomista, vai ilmestyykö pesään poikasiakin.




Lisää juhannuksen ja viikonlopun tunnelmia seuraavassa postauksessa.

Tiedättekö, mikä on aina ollut loman parhaita hetkiä? Se, kun tajuaa, että on sunnuntai eikä tarvitse lähteä kaupunkiin paluuruuhkan sekaan vaan voi jatkaa rentoa möksäfiilistelyä.

Kivaa viikkoa!

torstai 18. kesäkuuta 2015

Farkkupaita ja keinonahkahame

Päivän asukuvissa on kokonaisuus, josta tykkään tosi paljon. Sinänsä saattaa kuulostaa hassulta, että totean näin, sillä eikös yleensä pukeuduta asuun ja vaatteisiin, joista pitää ja joissa viihtyy. Joskus on kuitenkin päiviä, että mieluinen asu tai vaate ei tunnu ollenkaan hyvältä. Nyt oli aivan päinvastainen fiilis ja kyseinen asu tuntui erityisen mukavalta. Kyllähän siihen kuuluikin useampia mieleisiä elementtejä: farkkua ja mustaa nahkaa (vaikka tässä tapauksessa keino sellaista), midipituus, ruskeat asusteet ja korkkarit. Eli monta asiaa, joita tykkään käyttää pukeutumisessani.





Puukoruja käytän aika harvoin; ne eivät ole oikein koskaan iskeneet mun makuuni. Tähän kokonaisuuteen ne kuitenkin sopivat mielestäni hyvin, varsinkin kun puuta oli myös vyönsoljessakin.




Koleasta säästä huolimatta me nautimme maalla niin tulevasta juhannuksesta kuin lomanvietostakin.
Enpä muista, että kielot olisivat olleet aiemmin kauniissa kukinnassa vielä juhannuksena. Äsken saunomisen jälkeen bongasin niitä vielä mökin tuntumassa ja poimin muutaman tuoksumaan verannalle.

Ihanaa juhannuksen odotusta!





tiistai 16. kesäkuuta 2015

Kesäisesti kokovalkoisessa

Reilun viikon takainen viikonloppu maalla oli tuttuun tapaan rentouttavan mukava ja sen jälkeinen Kankaanpään harrastuskurssi kesäkuun kohokohtia. Näiden suht rauhallisten tunnelmien jälkeen lauantaina tuli tunne, että oli päästävä "ihmisten ilmoille". Vielä kun sää oli pitkästä aikaa lämmin, ei millään voinut jäädä kotiin. Pyykinpesua ja muita kotitöitä olisi ollut pilvin pimein, mutta ne saivat odottaa, kun suunnistimme Helsingin keskustaan. Mitään ihmeempää emme tehneet, mutta mm. Espan kävelyn ja Kauppatorin kojuihin tutustumisen kautta pääsimme nauttimaan kesä-Helsingin ainutlaatuisesta fiiliksestä.

Stadikäynnin asuksi valitsin valkoisen kokonaisuuden. Pitsipaita on hankinta parin vuoden takaa ja ollut kovassa käytössä aiempina kesinä. Korolliset sandaalit eivät olleet ihan nappivalinta Kauppatorin mukulakiville, mutta onneksi niistäkin selvittiin kunnialla.




Korusetti on viime viikon Kankaanpään aikaansaannoksiani - ainakin melkein. Kaulakorun rinkula on nimittäin odottanut inspistä puolivalmiiden tekeleiden joukossa jo pari vuotta, sillä en ole osannut päättää, teenkö siitä sormuksen, riipuksen vai jotain ihan muuta. Ja korviksistakin olen tehnyt kolmen renkaan version monta vuotta sitten. Nyt kun valmistin ensin rannerenkaan, kehitin sen yksinkertaiseen muotokieleen samantyylisen riipuksen sekä korvakorut aiempien korujeni pohjalta.






 
 Koleasta säästä huolimatta oikein kivaa viikon jatkoa!


sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Viikon 24 huiput

Olen viime aikoina ehtinyt viettää tietokoneella aikaa todella vähän, joten blogissa on ollut hiljaiseloa. Nyt on jälleen normaalit rutiinit, joten aikaa jää niin oman blogin päivitykseen kuin muiden blogien lukemiseenkin.

Viikko on kulunut lähes kokonaan korujen teon parissa, joten aloitetaan tämän kertainen viikkokooste viime viikonlopusta, jolloin olimme maalla. Siellä riittää hommaa aina, mutta viime käynnillä tekemistä oli tavallista enemmän.

Olen jo parina kesänä istuttanut kesäkukkia vanhoihin puhkiruostuneisiin kottikärryihin. Nyt laitoin niihin kasvamaan ensimmäiset kukat ja päädyin maallakin puna-valkoisiin kukkiin aivan kuten kotonakin. Kärryihin täytyy vielä hankkia pari kukkaa, mutta jo nämä tuovat iloa silmälle.





Kukkien lisäksi istutin myös yrttejä sekä tomaatin- ja chilintaimia. Vaikka viime vuonna tomaatit olivat lämpimällä ja aurinkoisella seinustalla, ne eivät oikein ehtineet kypsyä ennen syksyn viileitä säitä. Niinpä pyysin Puuhista tekemään minikasvihuoneen ja hän nikkaroikin taimille vanhoista ikkunanpokista ja muusta kierrätysmateriaalista toimivan ratkaisun. Toivottavasti kasvihuone edesauttaa kypsymistä niin, että saisimme kerättyä edes vähän satoa.


Jokunen vuosi sitten valoin mökin edustalle betonisia raparperin lehtiä ja viime kesänä tein niitä myös rantaan laiturin eteen. Laatat ovat kestäneet ehjinä myös talvet, joten nyt olen suunnitellut jatkavani betonipolkua vajaan parinkymmenen metrin pituiselle matkalle mökiltä laiturille. Raparperit olivat kasvaneet hurjasti ja suuria lehtiä oli jo niin monta, että pääsin aloittamaan valutyöt. Ensimmäinen betonisäkki on siis valettu, ja laskeskelin, että polkuun tarvitaan vielä 7 säkillistä betonia. On siinä kesäprojektia kerrakseen.
Ensimmäisessä kuvassa betonit ovat kuivuneet päivän, toisessa kuvassa lehdet olivat kuivuneet jo sen verran, että sain irrotettua raparperit betonista. Hyvin näyttivät onnistuneen, eikä murtumia syntynyt. Laatat jäivät rantaveteen odottamaan seuraavaa käyntiämme, jolloin saamme ne sijoitettua paikoilleen.



Raparperin varsista valmistin chilistä hilloketta, joka on erinomainen lisuke grillatulle lihalle tai kanalle.
Chutneyn ohje on erittäin helppo ja nopea, laitan reseptin lähipäivinä toisen blogin puolelle.


Mökiltä suunnistin maanantaiaamuna Kankaanpäähän korukurssille jo kymmenennen kerran. On aivan ihanaa, kun viiden päivän ajan voi täysin keskittyä rakkaaseen harrastukseen. Teoriassa kurssipäivät alkavat klo 8 aamiaisella ja ohjaus päättyy viiden maissa päivälliseen. Käytännössä kuitenkin intoudumme viettämään pajalla aikaa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Yleensä maltoin lopettaa korujen väkertämisen kymmenen maissa illalla, mutta torstaina päivä venähti lähes yhteentoista. Pitkien päivien jälkeen ei enää jaksanut lukea, katsoa tv:tä tai selata nettiä, vaan sänky veti vastustamattomasti puoleensa. Mietimmekin parin kurssikaverin kanssa, että kuinkahan kauan sitä jaksaisi elää keskittyen vain ja ainoastaan koruihin muusta elämänmenosta eristäytyneenä. Viikko taitaa olla aivan passeli aika.







Viime vuotisen kottikärryistutuksen myötä mukavaa juhannusviikkoa!