Keltaista

Takana on pitkä rentouttava viikonloppu maalla, jonne lähdimme torstaina suoraan töistä. Minä pidin perjantain vapaata ja Puuhis puolestaan etäpäiväili. Hänen ahkeroidessaan minä rentouduin mm. samoilemalla metsässä, kuvaamalla syksyisiä näkymiä ja kun lounaan jälkeen laiskotutti, asettauduin sohvalle lukemaan. Ja mikä ihaninta, otin lyhyet päikkärit! Minulle ei usein ole mahdollista lekotella keskellä arkipäivää.

Matkalla landelle ihastelin upeita ruskan värjäämiä puita ja pensaita. Meidän lähitienoot sen sijaan loistivat pääosin keltaisen eri sävyissä. Varsinkin järven rannalla saimme kokea hienoja keltaisia hetkiä, kun ilta-auringon säteet saivat metsän lehtipuut suorastaan hehkumaan.

Olen aina pitänyt keltaisesta väristä, mutta vaatteissa sitä ei minulle ole ollut kuin joskus parikymppisenä. Tuolloin omistin mm. lähes nilkkoihin ulottuvan sitruunan keltaisen kesätakin, joka oli mielestäni superihana. Samoihin aikoihin käytin myös sinapinkeltaista ja muistan vieläkin neulemekon, josta niin ikään tykkäsin hurjasti. Monesti noiden aikojen jälkeen mieleni teki keltaista paitaa tai neuletta, mutta en koskaan mukamas löytänyt sellaista sävyä, joka ei olisi latistanut kasvojeni omaa väriä.

Muutaman kerran olin käynyt hypistelemässä lämpimän keltaisen sävyistä neuletakkia, ja lopulta päätin, että sopikoon väri minulle tai ei, haluan sen joka tapauksessa. Samalla shoppailukerralla löysin sattumoisin mustapohjaisen paidan, jonka kukissa oli samaa väriä.

Löytyykö sinun vaatekaapistasi keltaista?

Upeaa hehkuvaa lokakuuta!

Viikonloppujen huiput

Edellisestä viikon huiput -kirjoituksesta on jonkin verran aikaa, mutta tällä kertaa voisin tehdä katsauksen siihen, mitä olen puuhaillut viikonloppujen aikana elo-syyskuussa.

Pitkästä aikaa vietin viime viikonlopun kotona ilman yhtäkään ennakkoon tehtyä suunnitelmaa tai tapaamista. Lauantaina käväisin kaupungilla, sunnuntaina keskityin kotitöihin. Tarkoitus oli vaihtaa kaapeista kesähepenet syksyisempiin, mutta aika hurahtikin ihan toisenlaisessa hommassa: kylppärin pesun ja pyykkäyksen jälkeen koti sai syksyisen ilmeen. Olen koko alkusyksyn ajan yrittänyt metsästää ruskan sävyisiä koristetyynyjä, mutta turhaan. Eilen kaupungilla käydessä löysin vihdoin yhden poltetun tiilen värisen. Tyynyssä oli juuri se väri, mitä halusin. Kuosi sen sijaan tuo auttamattomasti mieleeni villakoiran, joten yksi puudelityyny sai riittää. Yhden tai kaksi ruosteen väristä kuitenkin vielä haluaisin, joten vinkkaapa, jos tiedät kaupan, josta sellaisen saisin.

Edellisenä viikonloppuna teimme kaveriporukan kanssa perinteisin "syysretken", eli lauantaista sunnuntaihin kestävän matkan jonnekin lähitienoolle. Viime vuonna olimme Inkoon saaristossa Elisaaressa, tänä vuonna matkamme suuntautui Porvooseen. Ensin kuitenkin kävimme Fazer Vierailukeskuksessa brunssilla, jonka jälkeen tutustuimme Fazeriin opastetulla kierroksella. Tietysti pääsimme maistelemaan tuotteita ja hävettää tunnustaa, että homma vähän karkasi käsistä. Kaikkea piti tietysti maistaa - monia vieläpä useaan kertaan. Sellaista määrää makeaa en ole koskaan syönyt kerralla!

Porvoossa kiertelimme niin ikään oppaan johdolla ja saimme kuulla mielenkiintoisia yksityiskohtia niin itse kaupungin kuin koko Suomenkin historiasta. Välillä aurinko paistoi, mutta todellisuudessa suurimman osan aikaa oli pilvistä ja sää tuntui hyytävän kylmältä. Majapaikkamme oli kertakaikkisen viehättävä Pariisin Ville. Perinteisen vastaanottotiskin sijaan asiakkaat otetaan vastaan idyllisessä loungessa ja huoneet oli sisustettu yksilöllisesti. Sunnuntaina satoi koko aamupäivän, joten vanhassa kaupungissa kiertely jäi lyhyeksi. Lähes kaikki liikkeet olivat suljettu, mutta Brunbergilta sain ostettua  kotiin viemisiä.

Yleensä vietämme rapujuhlia vaihtelevan ystäväporukan kesken. Nuorisomme on vihjaillut useampaan kertaan, että heidänkin kanssaan voisimme joskus syödä rapuja. Yhtenä elokuisena lauantaina istuimmekin nauttimaan saksiniekkoja oman nuorisomme ja heidän aveciensa kanssa.

Maalle olemme suunnistaneet elo-syyskuun aikana aina kun siihen on ollut tilaisuus. Onneksemme joka kerta sää on suosinut ja olen päässyt viettämään aktiivista ulkoelämää. Sieniä on ollut lähimetsissä vähän, mutta kanttarelleja löysin pariin-kolmeen ruokaan. Syötävän sijaan poimin  useimmiten luonnon materiaaleja - jäkälää, sammalta, varpuja, oksia ja heiniä - syysasetelmiin. Osan toin kotiin, osan käytin pihakoristeisiin.
Iltaisin nautin jälleen kerran hiljaisesta järvimaisemasta ja pimenevistä illoista, joihin lyhtyjen loiste toi tunnelmaa.

Aronian oksat notkuivat marjoista, jotka eivät kuitenkaan olleet vielä ihan kypsiä. Tulevana viikonloppuna lähdemme taas maalle, saa nähdä riittääkö marjoja kerättäväksi vai ovatko linnut herkutelleet pensaan tyhjäksi, kuten kävi viime vuonna.

Oikein mukavaa tiistai-iltaa!

Alkusyksyn kuulumisia

Farkkutakki vie pitsihameelta liiallisen sievistelyn

Pitkästä aikaa palailen linjoille. Asukuvat eivät tällä kertaa tue millään tavoin tekstiä, mutta tuleepa julkaistua, kun ne on joskus napsittu. Kuvateksteihin lisäsin sentään joitain kommentteja asuista.

Monesti olen täällä maininnut, että viikko tai kuukausi on kulunut nopeasti. Toistan itseäni, mutta nyt sanon saman: en muista, milloin kuukauden-puolentoista aika on hujahtanut ohi näin nopeasti. 

Pitsihelma on hameen juju - rakastan mustan ja pitsin komboa!

Suurin syy tähän löytyy arkielämästä, vaihdoin nimittäin työtehtäviä elokuun loppupuolella ja olen niin innoissani, joskin "takki tyhjänä", että olen tietoisesti jättänyt joitain asioita elämässä pienemmälle huomiolle. Alun perin mietin, että en mainitse täällä blogissa asiasta mitään: annanko itsestäni ihan huithapeli-kuvan, kun vaihdan työtehtäviä tuon tuosta. Mutta kun itse tiedän, ettei siitä ole kyse, haluan kertoa asiasta myös täällä.

Elokuun lopulla vielä tarkeni sandaaleissa. Laatikkomallinen pellavajakku ja -paita jakaa mielipiteeni:...

toisaalta kiva, mutta joku ei toimi. Käytin kerran tai kaksi tänä kesänä.

Minulla oli ihan mukava työ, mutta sisimmässäni kaipasin siihen jonkinlaista syvyyttä ja monipuolisuutta. Sitten kuulin, että eräs tiimi tai oikeastaan pari, oli vailla esimiestä. Pesti kiehtoi kovasti, sillä se sivusi puolentoista vuoden aikaisia tehtäviäni nykyisen työnantajan palveluksessa. Toisaalta voisin hyödyntää siinä vieläkin enemmän taitoja ja kokemusta, joita minulle on aiempien vuosien varrella ja muiden työnantajien palveluksessa kertynyt. Miinuspuolena oli, että tehtävä oli sijaisuus sekä lyhyt visiitti sen hetkiseen työhöni (olen aina suosinut pitkiä työ- tai tehtäväsuhteita) ja muutama muukin enemmän tai vähemmän järkisyy. Lisäksi "roolin vaihto" nousi isoksi pohdinnan aiheeksi. Olen aiemmin toiminut vuosia esimiehenä ja nähnyt sen hyvät ja haastavat puolet. Sittenmin vaihdoin asiantuntijatehtäviin ja nyt mietin, haluanko takaisin esimiesvastuuseen: sen sijaan, että vastaisin vain omista tekemisistäni, vastuullani tulisi olemaan tiimin tai kahden toiminta. Loppujen lopuksi totesin, että minkäs sille luonteelleen/toiminnalleen/tai mihin tahansa kategoriaan asiaa voikaan sijoittaa, ja päädyin juhannusviikolla ratkaisevaan päätöksen tehtävien vaihtamisesta. Kohti uusia haasteita - kävi miten kävi!

Hihaton hörhelötoppi on ihan favorite! Täydellinen osa kerrospukeutumista.

Huikeallae neljän viikon kokemuksella voin vain todeta, että hetkeäkään en vaihtaisi pois. Organisaatio tuntuu omalta, työkaverit ja tiimiläiset tosi mukavia, minut on otettu avosylin vastaan ja moni piilossa pysynyt taito ja tieto on kaivautunut esiin. Päivät ovat täpötäynnä erilaisia ja -tyyppisiä tehtäviä sekä päätettäviä asioita, mutta työminäni on "liekeissä", herännyt eloon! 

Viikko sitten vietin ystävien kanssa laatuaikaa. Rennolla asulla kohti Fazerin

vierailukeskusta ja Porvoota

Sen verran päivät ovat vieneet energiaa, että iltaisin olen keskittynyt ihan muihin asioihin kuin koneen äärellä istumiseen. Joku kumma tässä blogimaailmassa kuitenkin kiehtoo ja vaikka itse olen harvakseltaan päivityksiä tehnyt, sitäkin ahkerammin seuraan muiden kirjoituksia. 

Nyt perjantai-illan ja viikonlopun viettoon! 

Kesäisessä asussa

Toistaiseksi en ole vielä kaivanut esiin paksumpia vaatteita, vaan käytän edelleen kepeitä asukokonaisuuksia. Minusta on aivan ihanaa, kun jossain vaiheessa on aika siirtyä syksyisiin asuihin ja asusteisiin. Suomen kesä on kuitenkin lyhyt, samoin kesävaatteiden käyttöaika. Kun säätkin ovat olleet hurjan lämpimiä, olen pitäytynyt kesävaatteissa.

Keväällä ostamani pliseerattu midihame on osoittautunut todella kivaksi. Sen värit mahdollistavat monen monta vaihtoehtoa yläosalle, joiden ansiosta kokonaisuuden on saanut helposti aivan toisen näköiseksi. Kaikista mieluisin vaihtoehto on kuitenkin ollut valkoinen t-paita. Farkkutakki on puolestaan ollut ykkösvalinta, kun olen kaivannut lämmikkeeksi jotain pitkähihaista.

Maanantaiaamun upea auringonpaiste muuttui nyt illalla rankaksi sateeksi. Tuntuupa syksyiseltä!

Kivaa syyskuun alkua!