torstai 31. elokuuta 2017

Kamelin väriä sinisen seuraksi

Viime viikolla olin värien suhteen hyvin maanläheisissä tunnelmissa ja päälle valikoitui monena päivänä ruskean sävyjä joko vaatteissa tai asusteissa. Torstaina pistäydyin Tapiolan Stockmannilla, jossa vaateosastoa kierrellessä bongasin kaikki ruskean sävyt ja huomasin laukkuosastollakin hiplaavani ja mallaavani kaikkien merkkien kamelin tai konjakin värisiä laukkuja. Onnekseni kampaaja-aika pukkasi päälle, joten säästyin heräteostoksilta.

Tiistain suklaanruskean sävyn jälkeen päädyin seuraavana päivänä jälleen ruskeaan, tällä kertaa vaaleammassa muodossa: sinisten housujen ja sifonkipaidan seuraksi kamelin värinen bleiseri. Kätköistä löytyi myös vuosia vanha laukku, vyö sekä kengät ja korulaatikosta puiset korut samaa sävyä. Sinisen ja kamelin tai konjakin väri on oikeastaan aika kiva kombo.










Niin vain tämäkin kesä hurahti ohi huimaa vauhtia. Ihanaa alkusyksyä!


maanantai 28. elokuuta 2017

Viikon 34 huiput

Viikon huiput -päivitys on ollut kesätauolla, mutta nyt on aika palata ruotuun myös tämän osalta. Viime viikon osalta nostan tällä kertaa esiin viikonloppureissumme, joka suuntautui Meri-Teijon alueelle.



Meillä on ollut tapana tehdä seitsemän muun pariskunnan kanssa vuosittain lyhyt reissu elo-syyskuun vaihteessa. Vuorotellen kukin pariskunta järjestää lauantaista sunnuntaihin kestävän matkan johonkin suht lähellä olevaan kohteeseen, jossa yleensä ohjelmaan on kuulunut hyvän ruuan ja seuran lisäksi pientä aktiviteettia. Viime vuonna olimme Vierumäellä, sitä edellisenä me järjestelyvastaavana veimme porukan Hämeenlinnaan. Tänä vuonna matkakohteemme oli Teijon luonnonsuojelualueen kupeessa sijaitseva Mathildedalin ruukkikylä. 

Mathildedal on idyllisen kaunis pikkukylä, jossa edelleen voi aistia aitoa ruukkitunnelmaa. Somat punamultatalot, vanhat ruukkirakennukset, meren läheisyys ja Suomen pisin tammikuja luovat mieltä rauhoittavan tunnelman.






Saavuimme Mathildedaliin lauantaina aamupäivällä, jossa ensimmäisenä osallistuimme meille järjestettyyn rinneautokisaan. Rinneautoilu on autoilua ilman moottoria. Varta vasten rinneautoiluun kehitetty turvallinen auto kytketään hiihtohissiin, joka hinaa auton rinteen huipulle. Siellä auto irtoaa hissistä automaattisesti ja lähtee painovoiman avulla valumaan alas päin. Omaksi tehtäväksi jää ohjata auto pysymään mutkaisella radalla ja tarvittaessa hidastaa vauhtia jarruttamalla. Saattaa kuulostaa hurjalta, mutta sitä se ei ole. Tätä autoilua voi kokeilla, vaikkei omista ajokorttia.


Majoittumisen ja lounaan jälkeen pääsimme tutustumaan kyläläisten perustamaan pienpanimoon Mathildedalin Kyläpanimoon. Saimme lyhyen, mutta kattavan esittelyn oluen panemiseen ja panimon toimintaan ja lopuksi saimme maistella panimon tuotteita.



Lauantaina kylällä vietettiin kesäkauden päättäviä Venetsialaisia, ja maittavan illallisen jälkeen saimme nauttia ilotulituksesta ja bändien musisoinneista.  


Sunnuntaita tutustuimme Ruukin kehräämö & puotiin, joka on alpakkaneuleisiin erikoistunut lifestyle myymälä. Valmiisiin neuletuotteisiin kuten huiveihin, shaaleihin, käsineisiin, hattuihin ja moniin muihin ihanuuksiin käytetty villa on osittain ostotuotetta, mutta materiaalia putiikki saa myös omasta takaa. Omistajilla on nimittäin yli 40 eläimen alpakkafarmi ja Suomen ainoa alpakanvillaa valmistava kehräämö. Kehräämön puolella kuulimme, minkälaisten työvaiheiden jälkeen alpakoista kerran vuodessa kerittävästä villasta muodostuu suloisen pehmeää lankaa. Putiikin puolella oli monia kauniita alpakanvillaisia tuotteita, joista päädyin ostamaan itselleni lämpimät sormikkaat.







Kylää ympäröivä luonto oli kaunista ja olisin mielelläni patikoinut läheisessä kansallispuistossa, jossa pienellä alueella on mahdollista kokea ja nähdä monimuotoisen metsämaiseman lisäksi järvimaisemaa, puroja, suota ja merta. Paikka oli niin viehättävä, että viettäisin siellä vielä tänä syksynä toisenkin viikonlopun.

Mukavaa viikkoa!









tiistai 22. elokuuta 2017

Suklaanruskea jakku

Pidän erittäin paljon tummanruskean ja valkoisen yhdistelmästä. Talvisaikaan valkoinen paita raikastaa ruskeasävyisen kokonaisuuden ja kesällä puolestaan ruskeat asusteet tuovat kivaa kontrastia valkoisten housujen ja paidan yhdistelmään. Tänä kesänä tuo kombinaatio on kuitenkin jäänyt tyystin unholaan, kunnes tänä aamuna kaivoin kaapista suklaanruskean pellavajakun. Jakku on viimeksi ollut päälläni viime kesänä ja nyt sen väri vaikutti kivalta vaihtelulta siniselle, harmaalle tai mustalle, joita olen viime viikkoina useimmiten yhdistänyt valkoiseen. Lisäksi vuorettoman jakun ja hihattoman topin yhdistelmä tuntui mukavan vilpoisalta ja kesäiseltä.











Eipä olisi aamun sumussa tai päivän pilvisessä säässä uskonut, kuinka mukavan lämpimäksi ja kirkkaaksi sää muuttui. Vielä kuvia napsiessamme aurinko pysytteli pilvien takana, mutta oli jo niin kirkasta, että aurinkolasit olisivat olleet tarpeen. Olin kuitenkin jättänyt ne autoon, ja lähes joka kuvassa siristelen sitten silmiäni ja näytän kärsivältä. Laukkukin näyttää roikkuvan milloin mihinkin suuntaan vinksallaan, sillä olin tunkenut kaikki painavimmat tavarat sen toiseen päähän. Kun ihmettelin Puuhikselle, miksei hän huomauttanut hassussa asennossa olevasta laukusta, hän kuulemma luuli, että ihan tarkoituksella pidin sitä vinossa. No joo....

Nyt vielä iltalenkille. Oikein mukavaa tiistaita!







torstai 17. elokuuta 2017

Pilkkumekko



Maalla ollessa pukeutumisen tyylikkyys tai muodikkuus on toissijainen asia, enkä yleensä jaksa edes Mänttään, Virroille, Keuruulle tai Ruovedelle suuntautuville ruokakauppareissulle lähtiessä sen kummemmin miettiä asuja. Vaihdan korkeintaan kulahtaneet työfarkut ja t-paidan siistimpiin sekä kumppareiden tai crocsien sijaan sujautan jalkaan mukavat kangaskengät tai sneakersit. Välillä iskee kuitenkin mielihalu pukeutua hieman toisin ja näin kävi myös taannoin, kun olimme suuntaamassa kauppareissulle Mänttään. Aamupäivän suloinen auringonpaiste houkutteli minut valitsemaan ylleni ikuisten farkkujen sijaan naisellisen hulmuavia helmoja. Kesälaitumille lähtiessä olin pakannut mukaan myös pari mekkoa, joista toinen - Soyaconceptin pilkullinen - valikoitui ylleni. Kun vielä valitsin muutamista mukana olevista koruista sopivimmat mekon seuraksi, olin valmis.

Mänttään mennessä ajoreittimme kulkee Vilppulan läpi ja tällä kertaa piipahdimme Vilppulan viehättävässä venesatamassa. Porukkaa ei ollut tungokseen asti, joten asukuvien nappaaminen onnistui mainiosti. Kuntaliitosten myötä Mänttä ja Vilppula ovat vuodesta 2009 lähtien samaa Mänttä-Vilppulan kaupunkia, mutta edelleen niin paikkakuntalaisten kuin meidän kausiasukkaidenkin puheessa erottelemme nuo kaksi toisistaan.






Sinivalkoisessa mekossa on pari yksityiskohtaa,joista pidän erityisesti: rintojen alla oleva rypytys tuo volyymia ja tilaa vatsan seudulle, toisaalta vyötärön saa mukavasti esiin taakse solmittavilla nauhoilla. Lisäksi joustava, laskeutuva materiaali tuntuu äärettömän miellyttävältä päällä.



Hyvää torstai-iltaa!


sunnuntai 13. elokuuta 2017

Kesän tyypillisin asu

Tämä kesä on säiden suhteen sujunut erikoisissa merkeissä. Yhtään ainokaista hellepäivää ei ole kohdalleni osunut ja esim. silloin harvoin, kun vaikkapa Helsingissä on ollut todella lämmintä, minä olen ollut jossain muualla. Hellettä hipovia päiviä on sentään ollut muutama, nekin ovat tosin yhden käden sormilla laskettavissa. Hellemekot, shortsit, useimmat topit ja monet muutkin hellevaatteet ovat jääneet käyttämättä ja kohtapuoliin ne voikin siirtää talvisäilöön. Kesäisten hepenien sijaan eniten käyttämiäni vaatteita ovat olleet puuvilla- ja collegepaidat sekä ohuet neuleet. Kuvien vaaleanharmaiden housujen ja neuleen yhdistelmä onkin hyvä esimerkki kesän suosituimmasta asutyylistäni.







Vuosi sitten ostamani valkoinen neule on tänä kesänä ollut ahkerassa käytössä. Läpikuultavan ohut neule on kuin tehty kuvauspäivänäkin vallitsevaan säähän, joka oli hyvin tyypillinen tälle kesälle: auringossa oli aika lämmintä, mutta auringon mennessä pilveen tai varjossa oleskellessa pitkähihainen paita oli tarpeen. Muuten simppelin neuleen yksityiskohtana on hihojen pitsikaitaleet.




Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!





perjantai 11. elokuuta 2017

Pellavahousuissa

Kesän kynnyksellä kaivaessani esiin kevyempiä vaatteita, pellavaiset vaatteeni sytyttivät kenties eniten vanhoista kesävaatteistani. Ainahan pellava kuten muutkin luonnonmateriaalit tuntuvat parhaimmilta, mutta varsinkin tänä keväänä into pellavaan oli entistä suurempi. Näin sieluni silmin, kuinka pukeudun harva se päivä vilpoisiin, miellyttävän oloisiin pellava-asuihin. Totuus on osoittautunut varsin toisenlaiseksi: pellavapaitoja olen käyttänyt useastikin, mutta sen sijaan mekko, hame, housut ja jakut ovat olleet ylläni vain harvakseltaan, joku jopa jäänyt kokonaan käyttämättä. Osasyynä varmasti tämän kesän sääolosuhteet, jotka ovat latistaneet ainakin omalta osaltani intoa vaihteleviin asuihin.

Alkuviikosta puin ylleni ensimmäistä kertaa tänä kesänä valkoiset pellavahousut. Ne osuivat sattumoisin silmiini alennusmyynneissä pari-kolme vuotta sitten ja tykästyin niihin niin paljon, että ostin samantien housuja kaksin kappalein, vitivalkoiset sekä luonnonväriset.


Väljähköt housut saa kiristettyä vyötäröltä nauhan avulla ja vastaavanlaiset nauhat ovat myös housunlahkeissa. En ole kuitenkaan koskaan kuronut lahkeita pussimaisiksi nauhoilla, vaan mieluummin käärin puntit lyhyemmiksi. Musta jakku skarppasi rentojen housujen ja t-paidan yhdistelmän.





Kuvausten ollessa lopuillaan, alkoi kuulua jo tutuksi tullutta kopinaa.

Oi, nyt ne tulee taas...
Näitä parivaljakoita näkee tienoillamme aika ajoin kopsuttelemassa.


Viihtyisää viikonloppua!