Elokuun huiput

Palataanpa näin syyskuun alkajaisiksi vielä elokuun parhaisiin paloihin ja tunnelmiin. Elokuussa...

... tartuin pitkästä aikaa hopeatyökaluihin ja valmistin pari riipusta. Kummityttö sai rippilahjaksi ristin ja rusettiriipuksen valmistin tilaustyönä, molemmat omaa suunnitteluani. Herttainen nuori nainen oli googlettanut rusettikoruja ja törmännyt jossain netin syövereissä tekemiini koruihini. Hän oli ihastunut rusettisettiin ja tilasi niistä kaulakorun itselleen.

... kaivoin pitkästä aikaa esiin myös villalangat ja puikot. Mies tykkää käyttää landella vihreitä maastokuviollisia housuja ja halusi niiden väreihin sopivat villasukat. Vihreä ei kuulu omiin suosikkeihini, mutta sitä saa, mitä tilaa.

... kävimme maalla. Puolessa väliä kuuta sää oli kesäisen lämmin ja järvivesikin yli 20 astetta. Puskat notkuivat viinimarjoja.

... päiväreissun Tallinnaan. Siellä kävelin pitkin vanhankaupungin katuja nenä pystyssä, kun ihastelin vanhojen talojen, kattojen ja tuuliviirien kauneutta.

... söimme hyvin usein ulkona - kirjaimellisesti. Lämpimien säiden johdosta en malttanut keskittyä keittiöhommiin, vaan sen sijaan kävimme picniceillä tai söimme ravintoloiden terasseilla.

... maistelin herkkudrinksuja

... vietin työkavereiden kanssa tyhy-päivää Helsingin edustalla purjelaiva Astridilla.

Hauskaa loppuviikkoa!

Viikon 45 huiput

Viikonloppu sujui mukavissa merkeissä ja eilisen isänpäivän lisäksi ohjelmaan kuului muutakin juhlintaa. Lauantaina vietettiin serkkuni 40-vuotissynttäreitä. Olipa taas mukava tavata lähisukua jutustelun ja herkuttelun merkeissä. Yhtään ainoaa kuvaa en tilaisuudesta ottanut, en edes herkullisista tarjoiluista. Välillä tekee hyvää keskittyä kameran sijaan läsnäolleisiin läheisiin ja yhdessäoloon. Perjantaina vietin laatuaikaa itseni kanssa, kun Puuhis lähti viettämään jo ennakkoon isänpäivää poikiensa kanssa. Viikon jälkeen oli ihana rauhoittua viikonlopun viettoon ja hyvän ruuan ja viinilasin jälkeen parkkeerasin itseni telkkarin ääreen. Olen syksyn aikana hurahtanut Halcyon, Aika on meidän sekä Ommelten välinen aika sarjoihin, joita yleensä en kuitenkaan ehdi katsoa varsinaisena esitysajankohtana. Onneksi jaksot voi laittaa tallennukseen tai ne löytyvät esim. Yle Areenasta. Perjantai-ilta kuluikin rattoisasti, kun katsoin putkeen 4 katsomatta jäänyttä jaksoa.

Koukuttavien sarjojen lisäksi tavallista runsaanpaan telkkarin katsomiseeni on syynä neulomisintoni. Minähän olen vielä aika noviisi villasukkien kutomisessa, opin homman vasta pari-kolme vuotta sitten. Alkusyksystä kaivoin esiin keskeneräisen sukkaneulomuksen, jonka aloitin viime talvena. Nyt sain vihdoin sukat valmiiksi, mutta neulomiset eivät suinkaan loppuneet siihen. Sukkaparin valmistuttua hankin lisää lankoja ja nyt on menossa jo viides pari. Olen erittäin iloinen, kun vihdoin osaan tehdä perussukan valmiiksi ilman jatkuvaa ohjeiden lukemista. Telkkarin katsominen ja neulominen samaan aikaan onnistuu siis hyvin. Ihastelen valtavasti muiden kutomia upeita kirjoneuleita, joihin itselleni ei vielä ole kärsivällisyys riittänyt. Onneksi esim. Novitalla on lankoja, joista tällainen aloittelijakin saa yhdellä kerällä loihdittua kivoja raitasukkia. Joku päivä sitten minäkin maltan keskittyä oikean kirjoneuleen opetteluun. Tulikin mieleen murre-ero: neulotaanko vai kudotaanko villasukat mielestäsi?

Viikko sitten sain vihdoinkin parvekkeen lopullisesti talvikuntoon. Ruusupapu tosin oli paria kuivunutta oksaan lukuun ottamatta edelleen täysissä voimissaan, mutta "papuverho" vaihtui kausivaloihin. Olin tuonut maalta muutaman pienen kuusentaimen, jotka nyt istutin pariin parvekkeella olevaan ruukkuun. Parvekkeen puolesta talvi voi tulla.

Ensimmäiset joululahjat hankin jo elokuussa, mutta omasta mielestäni en ole ollut muuten vielä lainkaan joulufiiliksissä. Pikku hiljaa taidan kuitenkin päästä joulunodotustunnelmiin, kun viikonloppuna hankin ensimmäisen joulukukan, paistoin ensimmäiset joulutortut - miniversiot omenahillosta ja glögiäkin olisi tehnyt mieli, mutta en muistanut ostaa sitä. Idea tämän vuoden joulukortteihin on toistaiseksi ihan hakusessa, mutta jouluaskartelun makuun pääsin muissa merkeissä. Toin maalta vanhoja ruostuneita hevosenkenkiä tarkoituksena tehdä ovikoristeita. Pari ensimmäistä sain jo valmiiksi ja molemmat annoin lahjaksi.

Viime syksyisen sairaalareissun jälkeen kahvin juontini loppui muutamaksi kuukaudeksi kokonaan. Kahvin korvasin teellä, ja vaikka nykyisin saatan aamulla juoda kupposen kahvia, teetä kuluu edelleen monta kuppia päivässä. Maku- ja teelaatumieltymykset ovat kuukausien aikana vaihdelleet, tällä hetkellä suosikkina ovat  maustetut vihreät teet.

Teenjuonnin lisääntyminen on aiheuttanut lieveilmiöitä: voisin hankkia vaikka kuinka paljon erilaisia purkkeja ja purnukoita irtoteelaaduille ja teepusseille ja haaveilen englantilaistyyppisestä teekannu- ja kuppisetistä. Eihän siinä muuten mitään, mutta kaappitila tekee tiukkaa. Viime viikolla kävin Espoon Iittalan loppuunmyynnissä ja sieltä tarttui mukaan kertakaikkisen ihana teekuppi. Kuvaa ei tähän hätään ole, mutta eiköhän se vilahda instassa joku päivä.

Kastehelmi-tuikku on niin ikään viimeviikkoinen ostos loppuunmyynnistä. Mattavalkoisia ei enää ollut jäljellä, mutta on harmaakin niin kaunis. Joko te olette päässeet joulunodotusfiiliksiin?

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!

Viikon 7 huiput

Kylläpä aika vierähtää nopeasti: tajusin tänään, että olen tehnyt näitä viikkokatsauspostauksia jo parin vuoden ajan. Vuoden 2015 tammi-/helmikuussa ensimmäisten viikkokoosteiden kohdalla nimi haki vielä muotoaan, mutta nopeasti otsikoksi vakiintui edelleen käyttämäni Viikon huiput. En ole laskenut, kuinka monta koostetta olen kirjoitellut, mutta monta niitä on. Joskus joku viikko on jäänyt väliin, mutta kahta viikkoa pidempää taukoa ei ole vielä ollut. Näitä koosteita on mukava kirjoittaa ja kuvittaa, viikon tapahtumat palautuvat itsellekin ihan eri tavoin mieleen.

Pian päättyvä viikko, kuten myös edellinen, ovat vierähtäneet aika tavanomaisissa merkeissä. Tammikuulle olin järjestänyt yhtä sun toista menoa ja tekemistä, mutta helmikuu on sujunut verkkaisissa merkeissä. Illat ja viikonloput olen useimmiten rauhoittunut kotona ja hyvää se onkin tehnyt.

Jokunen viikko sitten innostuin kaivamaan esiin pitkän tauon jälkeen puikot ja langat. Keskeneräisten sukkien jälkeen tein vielä toisetkin sukat Puuhikselle ja niiden valmistuttua aloitin tällä viikolla sukat myös itselleni.
Pari vuotta sitten ostamastani Nostalgia-lankakerä ei aivan riittänyt miesten sukkiin, joten lisäsin muutaman yksivärisen raidan. Samalla tyylillä valmistuu myös oma sukkaparini.
Sukkien jälkeinen seuraava lankaprojektini on jo tiedossa. Kevään myötä vaihdan olohuoneen mustan tehostevärin vaaleaan pinkkiin ja sitä silmällä pitäen hankin vähän lankoja. Ajattelin virkata isoäidinneliöitä, joista sitten teen koristetyynynpäällisiä. En löytänyt käymistäni kaupoista oikein vaaleaa pinkkiä lankaa, mutta ostin sen sijaan Novitan Baby Wool -lankaa, joka on erityisen pehmeää ja konepestävää villalankaa. Luulisin sen sopivan mainiosti myös tähän tarkoitukseen.

Vaaleanpunainen on muutenkin ollut tämän viikon väri, sitähän oli myös ylläni kuten viime asukuvista näittekin. Ostoslistalle kirjasin mielessäni hennon vaaleanpunaisen huivin, jota kaipasin jo viime vuonna. Mutta kuinkas sitten kävikään! Piipahdin äitini luona kahvilla ja tietämättä mitään huivitoiveistani, hän oli ostanut matkoiltaan minulle tuliaiseksi ihanan kashmirhuivin juuri tuossa haaveilemassani värissä. Joskus toiveet toteutuvat yllättävällä tavalla!

Viikon 5 huipuissa kerroin ostamastani Organic Shopin mutanaamiosta (klik). Tykästyin tuotteeseen niin, että päätin hankkia saman sarjan kuorinta-aineen. Päädyin vaihtoehdoista Soft Face Morning coffee -tuotteeseen ja ostin samalla myös Coffee & Silk -naamion. Naamiota en ole vielä kokeillut, mutta kuorinta osoittautui aivan yhtä ihanaksi kuin mutanaamiokin. Kuorinta-aine on juuri sopivan karheaa, puhdistaa, mutta ei tunnu riivinraudalta. Monet kuorinnat jättävät ihon rutikuivan tuntuiseksi, tämän jälkeen kosteusvoide oli tietenkin tarpeen, mutta iho ei huutanut kuivuuttaan. Vahva kahvin tuoksu on aika vinkeä, mutta huuhtelun jälkeen sekin huuhtoutuu pois.

Hyvin ovat herneenversot kasvaneet parissa viikossa, täytyypä huomenna laittaa uutta kasvamaan, jotta satoa riittää jatkossakin.

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja kivaa uuden viikon alkua!

Viikon 27 huiput

Viikkoon on  mahtunut niin maalla oleskelua, päiväreissu Tallinnaan kuin helleviikonlopun viettoa kotona.

Kylläpä viikonlopun helle on tuntunut ihanalta! Olemme tehneet pitkiä pyöräilyretkiä ja nauttineet keskikesän kauneudesta. Ja hellemekot! Olipa kiva kaivaa nekin käyttöön pitkästä aikaa. Viime kesän suosikkimekkoni tuntui edelleen erittäin miellyttävältä helleasulta. Toivottavasti sille on enemmänkin käyttöä myös tänä kesänä.

Torstaina käväisimme Tallinnassa ja tuolloin lämpötila oli jo reippaasti yli parinkymmenen. Hellelukemiin ei elohopea kivunnut, mutta hyvä niin: ei ollut liian kuuma kilometrien pituiseen kävelyyn, mutta kuitenkin mukavan lämmintä. Muutaman maissa vietetyn tunnin aikana kiertelimme ja tutustuimme pääasiassa Kalamajan-alueeseen, jota emme tunteneet entuudestaan. Tallinna-päivästämme lisää myöhemmin.

Alennusmyynneissä en ole vielä juurikaan kierrellyt ja jopa Tallinnassa jätin ensimmäistä kertaa vaatekaupat väliin. Tarttui sieltäkin kuitenkin jotain mukaan, nimittäin vaalea mokkatakki. Takin hyvin yksinkertainen malli sekä huppu tuntuivat kivan erilaiselta ja uudelta vaihtoehdolta takkivalikoimaani, joten en voinut vastustaa sitä. Takki sopii hyvin käytettäväksi kesän viileinä päivinä.

Yksi kesän iloista on aamiaisen ja aterioiden nauttiminen ulkona. Vaikka musta onkin kamalan kiva syödä  taivasalla, olen kieltämättä aika kranttu: ei saa olla liian kylmää tai tuulista, toisaalta eipä auringon paahteessakaan ruoka maistu. Siksi olenkin erityisen iloinen, kun sain maalla järjesteltyä kuistin uuteen uskoon ja olemme viileistä säistä huolimatta voineet ruokailla siellä, melkein ulkona. Tavallinen keittokin maistui lähes gourmeelta, kun sen nautti ukkoskuuron hämärtämällä verannalla kynttilän valossa.

Hellepäivien tuomia etuja on kuitenkin se, että olemme voineet syödä ihan oikeasti ulkona. Perjantaina ja tänään nautimme kotiterassilla ruokailusta, eilen teimme ex-tempore -käynnin Tapiolan Chico'sin terassille.

Olipa sää mikä tahansa, on yksi, josta en hevin luovu - villasukat! Möksäsaunomisen yhteydessä on viileässä vedessä uinnin jälkeen mukava vilvoitella, kun jalkaan vetäisee "saunomisvillasukat". Ja eilenkin hellepäivän jälkeen oli niin nautinnollista, kun verkkareiden seuraksi jalkaan laittoi villasukat! Eivätkä olleet yhtään liian kuumat.

Viikon alku vietetään kotiloissa, ja sitten taas lähdemme jatkamaan loman viettoa ensin maalle ja sitten jonnekin päin Suomea.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Viikon 19 huiput

Äitienpäivä on sujunut meidän perheessä maalta kotiin siirtymisen merkeissä. Siellä sää oli mitä kaunein, emmekä pitäneet kiirettä kotiin lähdön vuoksi. Niinpä kotiuduimmekin vasta nyt illalla. Tyttärieni kanssa olen sopinut, että juhlistamme äitienpäivää toiste, näin olemme tehneet aiemminkin, kun jonkun meistä matka tms. seikat ovat "sotkeneet" varsinaisen äitienpäivän vieton yhdessä. Omaa äitiäni muistin puolestaan etukäteen.

Mutta sitten viikkokatsauksen pariin, joka tällä kertaa painottuu maalla käyntiimme ja alkaa asukuvalla.

Asu se on nimittäin tämäkin: vaatteet, jotka vaihdoin päälleni heti kun pääsimme maalle. Sinne mennessämme ulkona oli aurinkoista ja lämmintä, mutta sisällä kostean viileää, lämpötila vain noin 9 astetta. Emme yleensä jätä edes peruslämpöä päälle, joten ennen kuin patterit ja uunit alkavat tuottaa lämpöä, päälle pitää pukea jotain, jolla tarkenee myös kylmissä sisätiloissa touhuta tavarat paikoilleen ja asettautua muutenkin. Poolopaidan seuraksi sopii tuolloin loistavasti fleece-housut ja ruutupaita, molemmat taitavat olla peräisin 90-luvulta. Kaiken kruunaa maalitahraiset crocksit. Kokonaisuus ei ole kaikista kaunein ja kaukana tyylikkäästä, mutta ajaa asiansa - lämmin ja mukava päällä.

Villasukat ovat yksi tärkeimmistä vaatekappaleistani ja käytän niitä ympärivuoden. Mulla on erikseen villasukat esim. pitkille automatkoille, kumppareihin, möksälle. On "saunanjälkeen sukat" sekä "muuten vaan pidettävät sukat", kesäsukat ja talvisukat.
Opettelin kantapään neulomisen parisen vuotta sitten ja neuloin tuolloin muutamat sukat oppiakseni taidon kunnolla. Nyt sukkien teko on jäänyt taka-alalle. Ilman uusia sukkia en kuitenkaan ole: niin viime kuin tänä vuonnakin sain taitavalta neulojasukulaiselta uudet hienot kesäsukat. Sain ne jo viime kertaisen käyntimme aikana, mutta nyt korkkasin ne käyttöön. Kyllä niissä kelpasi lämmitellä varpaita!

Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta! Näin oli todettava, kun eräänä päivänä Puuhiksen kanssa sähläsimme molemmat ruokien suhteen. Jostain syystä mua joka kerta naurattaa, kun nämä kuvat osuvat silmiini:
Vaikka puurosta pidänkin, en saa sitä aamuisin alas. Puuhis valmistaakin itselleen joka aamu mikropuuroa, mutta nyt ei jokin mennyt ihan putkeen.

Muutamaa tuntia myöhemmin oli sitten minun vuoroni. Maalla on kiva syödä uuniruokia, niiden hautuessa on aikaa puuhailla kaikkia muuta. Tällä kertaa valmistin viipaleperuna-jauhelihavuokaa. Hellaa puhdistaessa olin onnistunut kääntämään hyvin herkän lämmönsäätelynupin toiseen asentoon ja 200 asteen sijaan ruoka paistui 300 asteessa. Onneksi satuin menemään keittiöön ennen kuin koko ruoka oli pilalla. Lisää nestettä uunivuokaan ja kaikista palaneimmat perunat pois - ruoka oli ihan syömäkelpoista.

Välillä onneksi onnistuu paremmin. Vaniljaiset omenaruusut, joiden valmistamista kokeilin ensimmäistä kertaa, olivat oikein kauniita ja maistuivatkin herkullisilta...

ja seitifileet uusien (espanjalaisten) perunoiden sekä parsa-parmankinkku-kääröjen kera oli oikein keväisen maukas annos.

Ja vihdoinkin pääsimme aloittamaan grillikauden meidän perheen hyvin perinteisellä tarjonnalla: grillatun lihan lisukkeina kasvisnyytit, maissintähkiä sekä majoneesi-juustoraaste-valkosipuli -tahnaa, jota me sukulaisten kesken kutsumme mössöksi.

Ennen maalle lähtöä sain viikon parhaan uutisen. Posti toi kurssikutsun, joka vahvisti sen, että mahduin mukaan helmikuun alussa ilmoittautumalleni hopeakurssille. Ihanaa, usean vuoden tapaan edessä on omalomaviikko, jolloin voin monen päivän ajan keskittyä kirjaimellisesti varhaisesta aamusta ilta myöhään korujen valmistamisen ihmeelliseen maailmaan. Tulisi jo kesäkuu pian!

Oikein mukavaa äitienpäiväsunnuntain jatkoa!