keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Fiilistelyä farkuissa


Jos pitäisi valita yksi vaatekappale, josta en luopuisi mistään hinnasta, kallistuisin ehdottomasti farkkujen puoleen. Olen niin farkkuihminen, että miltei tunnen vieroitusoireita, jos syystä tai toisesta en käytä farkkuja moneen päivään. Kaapista löytyykin farkkuja eri värisinä ja moneen menoon: on haalistuneita ja revittyjä huolettomaan vapaa-aikaan ja tummia siistejä toimistokelpoisiin asukokonaisuuksiin. Lisäksi mulla on maalla muutama pari, joita käytän siellä piha- ym. hommissa.
80-luvun lopulla esikoista odottaessani äitiysvaatteiden tilanne oli surkea. Ei ollut henkkamaukkaa tai muita ketjuliikkeitä, joista olisi saanut kivoja äitiysvaatteita saatika farkkuja kohtuu hintaan. Muutamassa harvasta erikoisliikkeistä olisi saattanut niitä löytyäkin, mutta en halunnut maksaa muutaman kuukauden vaatteesta moninkertaista hintaa. Vauvelin kanssa kotiuduttuani otinkin heti seuraavana päivänä tunnin irtioton ja tein täsmäiskun Tapiolaan farkkuostoksille. Voi että oli ihana vetää farkut jalkaan monen kuukauden jälkeen.

Viime viikkoisen mekottelun sekä sitä edeltäneen verkkari- ja pyjamajakson jälkeen pystyin lauantaina vihdoinkin lähes kolmen viikon tauon jälkeen käyttämään farkkuja. Mikä onni ja autuus!
Vaaleiden farkkujen hieman normaalia ohuempi kangas ja väljä malli olivat tarkoituksenmukaiset tikkejä ym. ajatellen. Rentojen housujen ja ribbipoolon vastapainona harmaa villakangasjakku skarppasi kokonaisuuden. Ihanan kotoisa ja "oman" oloinen asu, johon tykästyin niin, että se oli ylläni myös seuraavana päivänä.






Viihtyisää marraskuun viimeistä iltaa!



maanantai 28. marraskuuta 2016

Uuden käsilaukun lumoissa


Eilisessä viikon huiput -tekstissä mainitsinkin lyhyesti uutukaisen käsilaukkuni. Tässä muutama lisäkuva hankinnastani, josta olen aivan innoissani.

Pidemmän aikaa olen tykännyt käyttää laukkuja, jotka mallinsa ja kokonsa puolesta sopivat käytettäväksi olan yli eli crossbodyna. Olen totaalisen kyllästynyt siihen, että aina on jompi kumpi käsistä varattu laukun kantamiseen ja varsinkin näin talvitakkiaikaan ärsyttää suunnattomasti, kun paksun takin tai liukkaan kankaan vuoksi laukku tipahtelee tuon tuosta olkapäältä. Ainoa ongelma on ollut se, että multa on puuttunut sopivan kokoinen laukku mustana. Sinisenä, viininpunaisena ja ruskeana niitä löytyy, mutta ne kun eivät aina sovi kaikkien asujen seuraksi. Toisinaan olen käyttänyt sitten vanhaa Adaxin laukkuani, mutta vaikka kokoonsa nähden siihen mahtuu yllättävän paljon tavaraa, on tilanteita, joissa se on aivan liian pieni. Esim. aurinkolasit koteloineen eivät siihen mahdu.
Hankintalistalla on siten jo jonkin aikaa ollut keskikokoinen laukku, joka on riittävän tilava, muttei kuitenkaan niin suuri, mitä monet vanhoista laukuistani ovat. Aina silloin tällöin olen piipahtanut laukkuhyllyjen lomassa etsimässä sopivaa, mutta sellainen ei ole sattunut silmiin ennen kuin nyt.




DKNYn laukku viehätti heti yksinkertaisen ja ryhdikkään mallinsa johdosta; pelkistetty malli, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Mulla on entuudestaan hyvin samantyyppinen laukku hieman suurempana ja kiiltonahkaisena.
Laukun etupuolella on vain pieni logo ja logoriipus, jonka saa pois ja takaosa on täysin koristeeton. Kivan lisän sen sijaan tuo tuplavetoketjut, jotka jakavat laukun kahteen osaan. Käytössä jo nyt kaksiosainen sisus on tuntunut oikein käytännölliseltä, sillä se helpottaa tavaroiden löytymistä laukun uumenista. Toisessa osassa pidän mm. lompakkoa, toisessa kulkee mukana meikkipussi ym. pikkutavaraa. Laukun pohjassa olevat metalliniitit ovat myös hyvät, sillä ne suojaavat kulumiselta ja likaantumiselta.




Vanhaan laukkuuni verrattuna kokoero ei ole suuren suuri, mutta silti ratkaiseva. Kiiltonahkainen laukku on liian leveä, jotta se tuntuisi miellyttävältä kantaa crossbodyna. Uusi sen sijaan "istuu" paikoilleen hyvin ja tuntuu miellyttävältä.




Parin päivän käytön jälkeen laukku vaikuttaa täydelliseltä. Parhaat löydöt tekee silloin, kun niitä ei etsimällä etsi!

Mukavaa maanantaita!







sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Viikon 47 huiput


Aloitetaanpa viikon huiput materialistisesti eli viikon tavarauutuuksistani.

Maanantaina vietin synttäreitä, tai oikeastaan en viettänyt niitä millään tavoin, mutta tuolloin tuli taas täyteen numeron verran lisää elettyä elämää. Varsinaiset kakkukekkerit jäivät väliin, mutta Puuhis muisti ihanalla lahjalla. Olemme molemmat kellointoilijoita, ja tuon mukaisesti sain häneltä lahjaksi kauniin ruusukultaisen rannekellon. Tykkään vaihdella kelloja asujen mukaan, ja tämä on hurmaava lisä kellovalikoimaani.


Perjantaina vietettiin Black fridayta, joskin omalta osaltani olin etukäteen ennemminkin kääntynyt En osta mitään -kannatuksen puolelle. Toisin kuitenkin kävi. Olen jo pidemmän aikaa pohtinut hankkivani mustan crossbody laukun. Olen nimittäin yhä useammin kaivannut, että voin kulkea ja kävellä siten, että molemmat kädet jäävät vapaaksi. Nyt satuin bongaamaan Stockalta mukavan kokoisen ja näköisen DKNY:n laukun, enkä kauaa epäröinyt, kun kävelin kassalle. Laitan laukusta lisää kuvia tulevan viikon aikana.

Pakkohan on myös mainita samaiselta ostosreissulta tekemäni toinen löytö; tavara, joka ei monen hankintoihin ole kuulunut. River-kaupan loppuunmyynnistä lähti mukaan miehen puolikas. Naisen figuuri olisi ollut vieläkin parempi, mutta tämä torso saa nyt sitten toimia apuna pidempien kaulakorujen suunnittelussa ja kuvauksissa.



Virallisesti olen vielä sairaslomalla ja aika leppoisasti olen viikon ottanutkin. Muutaman tunnin jalkeilla olon jälkeen on tuntunut ihan kivalta pötköttää hetki sohvalla. Jo viime katsauksessa mainitsin Poirot-leffat ja olen nyt aivan koukkuuntunut niihin. Joka arkipäivä olen viettänyt puolitoista tuntisen lepohetken kyseisen monsieurin parissa teetä siemaillen. Hieman on kyllä harmittanut, että juoman olen nauttinut brutaalisti mukista enkä siroista teekupeista leffojen tyylin tapaan. Mutta minkäs teet, kun kaikki kauniit ruusukupit ovat maalla.

Tästä päästäänkin sitten sopivasti viikon juomasuosikkiin eli teehen. Minä, joka aina olen sanonut, etten herää eikä päivä lähde käytiin ilman yhtä tai kahta mukillista kahvia, olen ollut lähes kolme viikkoa ilman aamukahvia. Ensin tietysti kyseessä oli sairastumiseni, mutta edelleenkään ei perussuodatinkahvi maistu. Sen sijaan olen litratolkulla lipitellyt teetä. Aivan sama, onko kyseessä hauduttu tai pussitee tai vihreä, valkoinen, musta tai punainen lajike maustettuna tai maustamattomana, kaikki maistuvat nyt erityisen hyvältä.




Toinenkin mieliteko on hallinnut niin kuluvaa kuin jo aiempiakin syysviikkoja, nimittäin persilja, johon mulla on jokin ihmeellinen hinku. Lisään sitä ruokiin esim. keittoihin, salaatteihin ym. aina kun mahdollista ja mm. munakasrulla sai lisämakua kyseisestä yrtistä. Kaikkein parasta se on kuitenkin leivän, hapankorpun tai riisikakun päällä. Onkohan mulla jonkin vitamiinin puutosta.



Joulun tunnelma alkaa hiipiä meidänkin kotiin. Lukeudun jouluihmisiin, mutta omalla kohdallani aloitan koristelut vasta marraskuun lopulla. Muutamia koristevaloja on vieläkin laittamatta paikoilleen, mutta ruskeat tyynyt ja torkkupeitot vaihtuivat jouluisempiin. Nyt olohuonetta värittää valkoinen ripauksella punaista.





Tunnelmallista ensimmäistä adventtia!

















perjantai 25. marraskuuta 2016

Mekko on pop edelleen

Kasvot, jalat ja sormet alkavat vähitellen olla normikunnossa, kun turvotus on laskenut. Vatsa pömpöttää vieläkin ja vaikka pönötystä ei olisikaan, ei tee yhtään mieli laittaa ylleen vaatetta, joka kiristää ja puristaa vyötäröltä painaen vatsaa tai tikkejä. Tähän tilanteeseen ei siis edelleenkään ole parempaa vaihtoehtoa kuin mekot.


Harmaan neulosmekon rinnalle toiseksi suosikiksi on noussut vartaloa imarteleva musta trikoomekko. Mekon etuosassa vinosti vyötärön yli kulkee poimutettu kangaskaistale ja sivussa on lisäksi rypytystä. Nämä yksityiskohdat hämäävät hyvin vyötärön mittasuhteita.







Marraskuu on asukuvausten kannalta toivotonta aikaa. Keskiviikko, jolloin kuvat napattiin, oli niin pimeä päivä, ettei kotona oikein tahtonut löytää sopivaa kuvauspaikkaa. Kokeilimme lopulta kuvausta rappukäytävässämme. Ei ihan nappiin osunut valotus sielläkään ja esim. värit eivät toistuneet oikein: punaiselta näyttävä lasiriipus on oikeasti lähes neuletakin värinen eivätkä napit ja nilkkureiden koristeet hohda fosforin lailla. Enpä taida olla ainoa, joka pähkäilee saman ongelman kanssa.

Ihanaa perjantai-iltaa!




tiistai 22. marraskuuta 2016

Tynnyrin piilotus

Sairaalasta kotiin päästyäni kuvittelin, että viikon lähes ravinnotta olon jälkeen paino olisi tippunut huikeasti. Seuraavana aamuna yllätyksekseni vaaka näytti kuitenkin +5 kg reilun viikon takaiseen lukemaan. Viisi kiloa lisää!!! Olinhan jo sairaalassa ajatellut, että nestettä oli kertynyt ympäri kehoa huomattava määrä, mutta silti vaakalukema oli iso yllätys. Tarkemmin peiliin tutkaillessa en enää ihmetellyt. Nilkat paksut ja jopa jalkapohjat tuntuivat hassuilta kävellessä, nakkisormiin eivät sormukset mahtuneet millään ja kasvotkin selkeästi "täyteläisemmät" kuin normaalisti. Suurin vaikutus näkyi kuitenkin vartalossa - sitä ei ollut. Keskivartalon paikalla oli tynnyri!

Kotioloissa asia ei niin haitannut, turvotus kyllä laskisi vähitellen. Hankalaksi asia muuttui viikonloppuna siinä vaiheessa, kun tarkoitus oli lähteä kodin ulkopuolelle. Farkkuja tai muita housuja oli turha edes ajatella vetävänsä päälle. Eivätkä puolihameet - edes kuminauhavyötäröllisenä - tulleet kysymykseenkään. Niinpä oli käännyttävä mekkovalikoiman puoleen.

Ohuen neulemekon sekä neuletakin yhdistelmä tuntui lopulta parhaimmalta vaihtoehdolta. Musta neuletakki oli kuitenkin sen verran kaponen, että kaipasin hiukkasen lisää peittävyyttä keskivartalolle. Valkoinen paitis hoiti tuon puolen samalla kun raikasti kokonaisuuden. Sain mielestäni tällä yhdistelmällä aika hyvin "tynnyrin" piiloon.





Asu oli niin mieleinen, että se toistui lähes samanlaisena seuraavana päivänä. Tuolloin vain vaihdoin valkoisen kauluspaidan pehmeään flanelliruutuun.



Tilanne on onneksi muutamassa päivässä jo tasoittunut ja pahin turvotus on laskenut.

Harmaasta säästä huolimatta oikein mukavaa viikkoa!







sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Viikon 46 huiput

Tuntuupa mukavalta palata sairaslomailun jälkeen blogin pariin. Teidän muiden kirjoituksia olen käynyt lukemassa, vaikka kommentointi on jäänyt. Mutta nyt palaan oman blogin suhteen linjoille viikon huippujen myötä.

Viikon huippuihanin asia oli tietysti kotiin pääsy muutaman sairaalavuorokauden jälkeen. Jo pelkästään tippaletkuista vapautuminen toi tunteen terveemmästä olotilasta. Eihän sairastaminen koskaan kivaa ole, mutta puhjenneen umpisuolen operoinnista löytyy hakemalla positiivisiakin puolia: ainakin tiedän, ettei tuosta turhasta lisukkeesta ole enää koskaan vaivaa. Lisäksi minulle oli tehtävä pari muutakin tutkimusta, joihin olin kaavaillut meneväni jo pidemmän aikaa. Tulipahan nuokin nyt samalla hoidettua varsinaisen vaivan sivutuotteena.




Niin hyvää hoitoa ja huolenpitoa kun sairaalassa sainkin ja omassa huoneessa sain tervehtyä rauhassa, toipumisvaihetta on kaikista mukavin viettää kuitenkin oman kodin lämmössä, jossa iloa ja mielihyvää ovat tuoneet pienet asiat. Kynttilöitä sytyttelen jo varhain iltapäivisin ja nautin valtavasti parvekkeen kausivaloista. Ne ehdin ripustaa ennen sairastumistani ja ovatkin ainoa asia, jotka meillä toistaiseksi viittaavat lähestyvään jouluun. Olen lukenut monta lehteä kannesta kanteen ja katsellut välillä tallennuksesta leffoja.
Parempi mieli, nopeampi toipuminen!





Hyvästä toipumisesta kertoo sekin, että ruokakin alkaa pikku hiljaa maistua. Takana on kertakaikkinen paastojakso, jolloin viikon aikana olin useamman päivän syömättä kokonaan, jonain päivänä söin desin jugurttia tai pienen annoksen velliä. Leikkauksen jälkeiset nestemäiset annokset eivät sairaalassa ruokahalua nostaneet ja vielä perjantaina kotona pelkkä ruuan ajatteleminenkin etoi. Hedelmillä ja vihanneksilla sekä teekupposten ja voileipien avulla sain vähitellen ruokahalun nousemaan.






Yksi huippuharmituksen aihekin viikkoon mahtuu: olen koko syksyn ajan odottanut Tampereen käsityömessuja ja järjestellyt muita menoja sen mukaan, että pääsen käymään tapahtumassa. Ei voi mitään, vointi ei vielä riittänyt monen tunnin matkaan ja messuiluun. Mutta tuleehan noita messuja. Piakkoin aukeavat erinäiset joulumarkkinat ja -tapahtumat ja korumateriaaleja voin tilata netin kautta.

Isältä saatujen ruusujen myötä rattoisaa sunnuntai-iltaa!







maanantai 14. marraskuuta 2016

Blogi sairaslomalla

Blogin viime viikolla alkanut sairaslomailu jatkuu edelleen.

Kun torstain vastaisena yönä alkanut ja normaalia rajummaksi luulemani vatsatauti ei alkanut hellittää, lähdin sunnuntaina päivystykseen. Kovien vatsakipujen, heikon olon ja huonovointisuuden syynä ei ollutkaan vatsatauti vaan puhjennut umpisuoli, joka operoitiin viime yönä. Olotila on heti alkanut tuntua paremmalta, kun on hyvässä hoidossa.



Minä lepäilen sairaalassa muutaman päivän ja kotiin pääsen, kun kuume ja lähes 300 kivunneet tulehdusarvot saadaan laskemaan.

Kiitoksia kaikille toivotus- ja tsemppiviesteistä instagramissa. Blogin ja instan pariin palaan, kunhan vointi kohenee.

Mukavaa viikkoa!

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Luumun sävyjä


Lumimyräkän ja talvisen maiseman keskellä tuntuu oudolta, että vasta reilu viikko sitten luonto oli kovin syksyinen. Asukuvia oli kiva ottaa ulkona, jossa vielä tarkeni olla kuvauksen ajan ilman takkia. Nyt sitten alkaa jälleen muutaman kuukauden haasteellinen kausi, kun sisätiloissa ei valo oikein tahdo riittää kuvaamiseen.


Pliseerattujen hameiden lisäksi harmaa kynähame on tämän syksyn suosikkejani ja etenkin neuleen kanssa olen tykännyt käyttää sitä monesti. Kyseinen hame oli ylläni mm. tässä postauksessa, jolloin asu oli muutenkin hyvin samanhenkinen kuin nyt.
Mustan neuleen sijaan päädyin vaihteeksi luumunväriseen Fransan neulepuseroon, joka on tämän syksyn hankintojani. Neuleessa on hieman normaalia lyhyemmät hihat ja ne ovat olleet aika kätevät, jos haluaa jättää esim. valkoisen paitiksen hihansuut hieman näkyville.

Joustavaa kangasta oleva hame on päällä äärettömän mukava ja rentojen yläosien lisäksi se sopii oikein mainiosti myös "virallisempaan" kokonaisuuteen jakun pariksi. Aluksi hieman karsastin toisella sivulla olevaa melko syvää halkiota, mutta ei se loppujen lopuksi häiritsevän paljastavalta tunnukaan, varsinkaan paksujen sukkisten kanssa.







Sen verran kylmä ilman päällysvaatteita tuli, ettemme muistaneet lainkaan kuvata koruja. Violetin värisistä kivistä ja hopeasta tehdyn kaulakorun ja korvikset kuvasin sitten jälkikäteen ja laitoin niistä kuvan tänään Nellona Designin instaan. Käypä kurkkaamassa.


Talvista viikon jatkoa!