torstai 27. lokakuuta 2016

Kynähame ja matalat nilkkurit

Viime päivät olen viettänyt vierailulla appivanhempien luona. Samalla tuli pidettyä some-taukoa, kun jätin paria instassa käyntiä lukuun ottamatta niin blogin kuin facebookinkin rauhaan: Päivisin oli muuta puuhaa enkä iltaisinkaan viitsinyt kuluttaa aikaa tablettia tai kännykkää selaten, vaikka mieli vähän tekikin. Sen sijaan jutustelun ja tv:n katselun lomassa tuli hieman neulottua ja yhden korun valmistaminenkin pääsi alulle. Eli kaiken kaikkiaan oikein mukavan leppoisaa, mutta siltikin sosiaalista ajan viettoa. Kotiin tulin muutama tunti sitten ja tuntuupa taas mukavalta saattaa itsensä ajan tasalle myös blogimaailmasta.


Asukuvat eivät ole ihan uuden uutukaisia, vaan ne on napattu viikko-pari sitten.
Minunlaiselle ikuiselle korkkarifriikille on ollut haasteellista opetella käyttämään hameen kanssa matalia kenkiä. Pikkuhiljaa olen tottunut niin ajatukseen kuin käyttöönkin ja matalat kengät valikoituvat hameen seuraksi yhä useammin. Itse asiassa tykkään, kun rouheat kengät tuovat siistiin hameeseen tai mekkoon yhdistettynä kokonaisuuteen särmää. Harmaat biker-tyyliset nilkkurit valitsen usein kynähameen ja neuleen pariksi: ne ovat riittävän sirot, jolloin ne eivät näytä kapeankaan hameen rinnalla kookkailta möykyiltä.






Viikonloppuna onkin halloweeninin aika. Onko teillä halloween-juhlia tiedossa?

Karmaisevaa viikonloppua!



maanantai 24. lokakuuta 2016

Eläinkuosipaitis

Kiitokset kaikille tsemppi- ja onnittelutoivotuksistanne, jotka sain eri kanavia pitkin viime kertaiseen postaukseeni oman yrityksen perustamisesta. Mieltäni on lämmittänyt, kuinka moni teistä on jo käynyt klikkautumassa Nellona Designen seuraajaksi joko instagramissa tai facebookissa.

Viikon huiput jää tällä kertaa väliin: meille tuli huomisaamuksi äkkilähtö Etelä-Pohjanmaalle, joten tämä ilta on mennyt valmisteluissa. Olen armottoman hidas keräämään viikkokoosteeseen kuvia ja laatimaan tekstejä, joten sen sijaan laitan pikaisesti muutaman kuvan yhdestä viime viikkoisesta asustani.


Eläinkuosisen paitiksen ostin viime talvena Tallinnasta. Vähän arvelutti, viihdynkö kuosissa, joka ei ole ihan tyypillinen minulle. Käytäntö on osoittanut, että viihdyn siinä erinomaisesti. Kangas on mukavan pehmeää, ja eläinhahmot loppujen lopuksi aika maltilliset.
Paitiksen seuraksi tunnun useimmiten valitsevan mustan liivin ja vihertävän harmaat nilkkurit. Myös makeanvedenhelmistä tehty kaulakoru on lähes poikkeuksetta paitiksen parina. Viime keväiseen suosikkikombinaatioon toi tällä kertaa vaihtelua farkut, jotka olen itse tuunannut lyhentämällä lahkeet nilkat paljastaviksi. Olen käyttänyt niitä tähän saakka sneakersien tai tennareiden kanssa, mutta ihan kivoilta ne tuntuivat nilkkureidenkin kanssa.









Kasa kuivia syyslehtiä herättää aina vastustamattoman halun pöllytellä ja potkia niitä ilmaan. Yleensä en kuitenkaan kehtaa levitellä tuulen kasaamia lehtiä pitkin jalkakäytäviä tai pihaa. Viimeiset kuvat napattiin seistessäni ihan kasan vieressä ja lapsi minussa sai yliotteen.


Minä lähden vielä keräämään tavaroita muutaman päivän reissua varten. Öitä!



torstai 20. lokakuuta 2016

Yritykseni Nellona Design

Osallistuin ensimmäiselle hopeaketjukurssille yli 15 vuotta sitten ja heti ensimmäisen kurssipäivän jälkeen tiesin, että korujen valmistaminen on mun juttu. Nyt tuo rakas harrastus on noussut uudelle tasolle, kun perustin korujen sekä koriste- ja käyttöesineiden valmistamiseen ja suunnitteluun keskittyvän toiminimen Nellona Design.


Alusta alkaen on yrityksen perustaminen päätyön oheen ollut mielessä epäsäännöllisen säännöllisesti ja perheen sekä ystävien kanssa asiasta on keskusteltu moneen otteeseen. Viime kuukausina olen saanut kyselyitä ja toiveita korujen valmistamisesta, ja niinpä ajatus nousi jälleen ajankohtaiseksi. Kesän lopulla laitoin asian vireille, ja tämän kuukauden alusta alkaen yritys mm. kuuluu alv- ja ennakkoperintärekisteriin.

Merkittävä syy toiminimen perustamiseen on koruleimat. Suomen lainsäädännön mukaan tietyn painon ylittävät jalometallituotteet on varustettava pitoisuus- ja nimileimoin. Sterling- eli 925-pitoisen hopean kohdalla painoraja on 10g eli tuon painon ylittävät myytävät korut on leimattava. Nimirekisteriä pitää yllä Tukes, joka myös myöntää nimileimat. Yksityishenkilö ei voi saada nimileimaoikeutta, vaan hakijan tulee olla yritys. Leimojen puutteen vuoksi en ole kovin innokkaasti tehnyt koruja muille. Toiminimen rekisteröinnin jälkeen pystyin hankkimaan lain edellyttämät leimat ja jatkossa kaikki koruni on leimattu 925-hopealeimalla sekä NODE-tunnuksella olevalla nimileimallani. Nyt kun leima-asiat sekä muut velvoitteet viranomaisiin päin ovat kunnossa, voin hyvillä mielin valmistaa koruja muillekin kuin omaan käyttöön.






Lisään jatkossa kuvia korumalleistani sekä valmiista koruista Nellona Designin instagram-tilille  (@nellonadesign) sekä vielä hieman keskeneräiselle facebook-sivustolle. 

Olen valmistanut muutamia yksittäiskappaleita myytäväksi, mutta ainakin näin aluksi teen koruja pääosin tilausten perusteella. Jos siis jokin koruistani kiinnostaa, otapa yhteyttä vaikka sähköpostin kautta (nellona@hotmail.com). Tarvittaessa teen pieniä muutoksia malleihin toiveittesi mukaisesti, esim. vaihdan koruihin erilaiset kivet tai helmet tai muokkaan ketjujen pituutta.


Käytän valmistuksessa laadukkaita materiaaleja: sterling-hopeaa (en siis käytä muita korumetalleja edes pintahopeoituina) sekä korukiviä, makeanvedenhelmiä ja kristalleja. Valikoimaan kuuluu käsin punotut hopeaketjut, muut hopeakorut sekä hopeasta ja kivistä tai helmistä koostuvia koruja. Lisäksi valmistan mm. viinilasi- sekä kirjanmerkkejä.

Käypä klikkaamassa itsesi Nellona Designen tykkääjäksi niin instassa kuin fb:ssäkin, niin pysyt ajan tasalla, minkälaisia ihanuuksia voit tilata itsellesi tai lahjaksi.




maanantai 17. lokakuuta 2016

Viikon 41 huiput

Viime viikko sujui ihan mukavissa tunnelmissa, vaikka se koostuikin ihan tavanomaisista arkisista asioista. Mutta yksinkertaiset asiathan ne yleensä parhaita ovatkin.


Näiden tavaroiden esiin kaivamisesta olen erityisen iloinen: pitkän tauon jälkeen aloitin vihdoinkin kuntosalilla käynnit!!! Vaikka olen lenkkeillyt useamman kerran viikossa, olen kaivannut sen lisäksi lihaskuntotreeniä. Kaiken jahkailun ja vitkuttelun jälkeen ilmoittauduin läheisen kuntosalin asiakkaaksi ja hankin alkajaisiksi 3 kk:n kortin. Tuolla pääsen hyvään alkuun ja voin samalla miettiä, vaihdanko jakson jälkeen liikuntakeskukseen, jossa kuntosalin lisäksi olisi tarjolla ryhmäliikuntaa.
 
Reippailun vastapainoksi viikkoon mahtui myös viinien maistelua viiniklubimme tasting-illassa. Tällä kertaa testissä oli Antti Uusitalon johdolla ranskalaisia viinejä. Hyvien viinien joukosta suosikikseni nousi Château d'Arche 2007 vaalea jälkiruokaviini. Jalohomeen rusinoimista rypäleistä valmistettu viini oli hunajaisen makeaa, mutta hapokkuuden ansiosta maku ei ollut kuitenkaan liian siirappimainen. Tätä voisin nauttia joskus kotonakin hedelmäisten jälkiruokien seurana.



Stockmannin Hulluilla päivillä tein parina päivänä pikakierrokset. Helsingin keskustan hulinaan en viitsinyt lähteä, mutta esim. Tapiolassa on usein pikkuisen rauhallisempaa, joten suunnistin sinne. Vaatteista en oikein jaksanut innostua, kosmetiikkapuoleltakin hankin vain muutaman tuotteen, joita ihan oikeasti tarvitsin: kasvovettä, shampoota sekä ripsivärin. Sen sijaan ruokapuolelta intouduin ostamaan juustoja ja muita herkkuja vähän liiankin kanssa. Saas nähdä, mitä nämä tekevät laihdutusyritykselleni, heh.



Yleensä katson telkkaria aika vähän, monena iltana saattaa ohjelmat uutisia lukuunottamatta jäädä kokonaan katsomatta. Nyt olen kuitenkin aivan koukuttunut Yle Teemalta tulevaan Milanon naisten paratiisi -sarjaan, jota tosin olen katsonut Areenalta jälkikäteen aina muutaman jakson kerrallaan. Sarja sijoittuu Milanoon 1950-luvulle ja siinä seurataan elämää uudessa uljaassa tavaratalossa. Kevyttä hömppää, mutta ah, niin ihanaa rentoutusta viikonloppuna.



Hauskaa viikkoa!





torstai 13. lokakuuta 2016

Musta poolopusero



Viikonloppuna syystakkeja ja -jalkineita esiin kaivaessa tein kaapissa tilaa myös poolopuseroille, jotka nekin olivat olleet muutaman kuukauden kesätauolla. Poolot ovat yksi vaatekaappini kulmakivistä ja tykkään käyttää niitä olivatpa ne sitten muodissa tai eivät. Vanhoista valokuvista näkee, että pooloja käytin jo varhaisteini-ikäisenä. Tämä kuva on otettu ollessani 12-vuotias. Jossain asioissa maku ei muutu.


Poolopuseroita on kertynyt aikamoinen pino ja niiden materiaalit vaihtelevat ohuesta silkkisekoitteesta paksuun villaneuleeseen. Alkuviikosta valitsin niiden joukosta ylleni paksuhkon ribbineulepuseron. Neulos on puuvillaa, joten vaate ei tuntunut tukalan kuumalta. Neuleen pariksi päädyin pukemaan pliseeratun hameen, joka on myös ollut pitkään käyttämättömänä. Jälleen kerran vanha vaateparsi tuntui oikein fressiltä, kun en ollut käyttänyt kyseisiä vaatekappaleita aikoihin.






Kokomustaa asua koristin simppeleillä hopeakoruilla. Kaulakorun valmistin monta vuotta sitten neliöksi muotoilluista erikokoisista renkaista, jotka muokkasin litteiksi takomalla. Vuosi sitten innostuin tekemään erimallisia graafisia korvakoruja ja riipuksia, joista 8-kulmaiset korvikset ovat yksi esimerkki.





Kivaa torstai-iltaa!


maanantai 10. lokakuuta 2016

Viikon 40 huiput


Viime viikon vietin osittain vielä maalla, jossa teimme ensimmäisiä talvikauteen valmistautumisia. Aivan täysin emme vielä paikkaa sulkeneet tämän vuoden osalta, sillä aiomme käydä siellä vielä kerran tänä syksynä.



Järviveden lämpötila laski 8 asteeseen, eikä enää yhtään tehnyt mieli uimaan sen enempää kuin saunoakaan rantamökin saunassa. Niinpä laituri jouti talveteloille. Purimme myös minikasvihuoneen ja tyhjensin useimmat kesäkukkaistutukset. Mm. ahkeraliisa kesti pari ensimmäistä pakkasyötä, mutta kolmas oli jo liikaa ja se näytti kertakaikkisen surkealta. Sen sijaan samettiruusut, miljoonakellot sekä miniruusu eivät olleet moksiskaan kylmistä öistä. En vielä sitten raaskinutkaan luopua niistä. Haravointihommiakin riitti edelleen, joten kuntoilupuoli tuli jälleen hoidettua hyötyliikunnan avulla.





Kävimme syyspuuhissa myös Puuhiksen vanhempien mökillä. Ajoimme sinne mulle uutta reittiä pitkin, joka kulki mm. Töysän läpi. Paikkakunnalla on kenkätehdas ja sen myymälässä piti tietenkin pysähtyä. Myönnän, että mulla oli etukäteen aikamoisia ennakkoluuloja tehtaanmyymälän tarjonnan suhteen. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, kun pelkkien mummokenkien sijaan myynnissä oli aivan ihania kenkiä, saappaita ja nilkkureita tehtaan omien merkkien lisäksi lukuisilta kenkämerkeiltä Vagabondia myöten. Ajanpuutteen vuoksi monet upeat saapikkaat jäivät kokeilematta, mutta yhdet kävelykengät nappasin mukaan. Ihastuin ruskeisiin, miesten kenkiä muistuttaviin jalkineisiin, jotka vaikuttavat laadukkaasti valmistetuilta ja tuntuvat mukavalta jalassa.



Maalle lähtiessä sää oli vielä sen verran lämmin, että käytin pääasiassa mm. kevyempiä kesätakkeja, joiden alle lisäsin tarvittaessa vaatekerroksia. Olen suorastaan odottanut, että saan paksummat neuleet sekä syystakit ja -jalkineet käyttöön. Viikonloppuna siivosin kaapit ja vaihdoin kesävaatteiden tilalle lämpimämpiä varusteita. Harmaa villakangastakki ja viininpunaiset nilkkurit pääsivät heti käyttöön.




Viikon lempiruoka oli marjapuuro, jota en ole syystä tai toisesta tehnyt yli vuoteen. Nyt vispipuuro maistui niin hyvin, että sitä täytyi tehdä toinenkin satsi, ensimmäisen kun söimme alta aika yksikön.

Olipas tämän postauksen julkaisu työn ja tuskan takana. Kuvien lataaminen ei meinannut onnistua millään; en tiedä, onko syynä käyttäjässä, tietsikassa vai Bloggerissa. Sitkeällä kolmen tunnin työllä sain kuin sainkin lopulta liitettyä ne tekstin joukkoon. Lopetuskuva ei tosin latautunut, joten toimikoon puurokulho perinteisen kukkakuvan korvikkeena.

Hyvää alkanutta viikkoa jokaiselle!


torstai 6. lokakuuta 2016

Lokakuun alun lempiasu

Kuvien asukokonaisuudesta on tullut yksi viime aikojen suosikeistani. Erityisen viihtyisältä sen käyttö on tuntunut maalla, kun lähdemme omilta tiluksiltamme ihmisten ilmoille. Viimeisen viikon aikana se on ollut ylläni kahdesti, mm. käydessäni Seinäjoella messuilla.


Burgundin, mustan ja harmaan sävyjen lisäksi asussa yhdistyy monta muutakin elementtiä, jotka toistuvat usein ylläni: rennot harmaan mustat farkut, ohut neule, huivi, karvaliivi ja mukavat kengät, joilla jaksaa kävellä ja seistä pidemmänkin aikaa. Neuleen ostin viime kuussa maalla käydessäni paikallisesta liikkeestä. Tykästyin sen väljään malliin ja etukappaletta pidempään takaosaan. Lisäksi mustat kuviot sivuilla ovat myös kiva yksityiskohta.







Otin tällä kertaa maalle mukaan jonkin verran korukiviä ja hopeaa, joista olen iltaisin valmistanut koruja. Kaulakoru on yksi näistä viime viikon luomuksistani.



Yöpakkasista huolimatta miniruusut jatkavat kukoistustaan.
Aurinkoista loppuviikkoa!