perjantai 19. lokakuuta 2018

Mustaa, harmaata ja valkoista

Kylläpä aamut ovat pimentyneet hurjasti. Pari viikkoa sitten otimme kuvat burgundin värisestä midihameesta aamulla ennen töihin lähtöäni. Tällä viikolla kotoa lähtiessä on ollut jo sen verran hämärää, että kuvien napsiminen ei enää onnistu, vaikka kuinka haluaisin. Kotiin olen tullut mutkan kautta tai on ollut kiire vaikkapa jumppaan, joten silloinkaan en ole malttanut jäädä poseeraamaan. Pitää kai alkaa entistä useammin kuvata asuja viikonloppuisin.

Nämä kuvat otettiinkin viime lauantaina, jolloin olimme kaupungilla. Olin käynyt viikolla Stockan Hulluilla päivillä (juu, kyllä. Löysin kivan laukun ja nilkkurit, jotka olivat olleet hankintalistalla jo pidempään. Mutta niistä sitten kuvia myöhemmin.) Lauantaina oli vuorossa shoppailut Puuhikselle, joka tarvitsi mm. uuden pikkutakin ja muutakin tarpeellista työvaatetusta. Lähdin mukaan makutuomariksi ja ostosrumban jälkeen kävimme syömässä. Välillä on ihana panostaa, pukeutua hippuisen paremmin ja lähteä illalliselle juhlamielellä. Tällä kertaa emme kuitenkaan olleet edes aikoneet mennä mihinkään fine-dining -paikkaan, joten pukeutuminenkin oli rennon viihtyisää.



Keinonahkahousuja en käyttänyt lainkaan kesäkuukausien aikana, mutta nyt olen jälleen innostunut niistä. Viime viikolla ne päätyivät jalkaan ensin töihin pariinkin otteeseen ja sen jälkeen myös lauantaina. Työasuissa ne saivat pariksi bleiserin, viikonlopun rennompi kokonaisuus syntyi, kun valitsin yläosaan harmaan neuleen. Huippumukavat! Miksi ihmeessä en ole käyttänyt niitä pitkään aikaan!






Huomisaamuna suunnistamme vuorokauden pikareissulle Puuhiksen vanhempien luokse. Kiva käydä pitkästä aikaa Etelä-Pohjanmaan suunnalla, vaikka vähän harmittaa, että I love me -messut jäävät tänä vuonna väliin.

Mukavaa messuilua niille osallistuville ja teille muille ihanaa viikonloppua muuten vaan!








maanantai 15. lokakuuta 2018

Kittiä syksyisesti


Yksi syksyn mukavimpia juttuja on se, kun voi ottaa käyttöön neuleet ja nilkkurit. Varsinkin tänä vuonna, pitkän helle- ja lämpöjakson jälkeen, neuleet ovat tuntuneet tavallistakin kivemmilta. Kaikista paksuimmat ja lämpimimmät odottavat vielä kylmiä syysilmoja, mutta puuvillaisia sekä ohuita merino- tai kashmirpaitoja olen käyttänyt ahkerasti. Töihin yhdistän neuleen pariksi hameen tai kangashousut, vapaa-ajalla alaosana on useimmiten farkut.




Kun jokin aika sitten keräsin kesävaatteet talvisäilöön, lisäsin pinoon tapani mukaan myös kaikki vaaleat housut. Viime hetkellä vedin niistä kuitenkin pois parit kappaleet eläen toivossa, että käyttäisin niitä myös kesäkauden ulkopuolella. Viikko sitten lauantaina innostuinkin antamaan kitin värisille, kesävaatteeksi mieltämilleni housuille lisäaikaa yhdistämällä niihin syksyisempiä elementtejä. Housujen värinen puuvillaneule, mustat nilkkurit, kaulahuivi sekä bikertakki muodostivat täydellisesti alkusyksyyn sopivan kombinaation. Asua täydensivät kaksiosainen musta-harmaa pikkulaukku sekä koruvarastosta löytynyt nahkainen rannekoru, jossa toistuvat samat värit.






Lopuksi vielä toinenkin esimerkki neuleen ja nahkatakin kombinaatiosta, joka on noussut viime viikonloppuina suosikkiyhdistelmäkseni. Myös eilen sellainen oli ylläni jälleen kerran, joskin nyt valitsin kitin värisen neuleen sijaan luonnonvalkoista.


Mukavaa alkanutta viikkoa!





torstai 11. lokakuuta 2018

Syyslomailua


Kotona puuhastelua, laiskottelua, alennusmyyntiä, Ikeaa, itsensa hemmottelua sekä ruskan värjäämän luonnon ihastelua ja syksyn tuoksujen haistelua. Niistä oli viime viikkoinen syyslomani tehty.

Maanantai ja tiistai vierähtivät arkisten puuhastelujen parissa. Kuten aiemmassa postauksessakin jo mainitsin, laitoin kesävaatteet talviteloille ja samalla järkkäilin vaatekaapit siistiin kuntoon. Sandaalit ym. kesäkengät olivat nekin vielä lojuneet kenkätelineessä. Vihdoin sain kaivettua esiin nilkkurit, joista eniten olen odottanut näiden käyttöönottoa.


Keskiviikkona kotityöt saivat riittää ja lähdin Sokoksen 3+1 -päiville. Olin liikkeellä jo aamupäivällä, joten kauppa ei ollut tupaten täynnä. Kiertelinkin parin tunnin verran osastolta toiselle. Loppujen lopuksi ostokset jäivät aika vaatimattomiksi, lähinnä hiusten- ja ihonhoitotuotteita sekä yksi pusero. Olen kaivannut uutta arkituoksua, mutta olen aika valikoiva tuoksun suhteen. Monta kertaa on käynyt nimittäin niin, että ostamani tuoksu ei olekaan loppujen lopuksi miellyttänyt ja pullo on jäänyt käyttämättä. Näiden hutiostosten vuoksi ostan harvoin uusia "hajuja". DKNYllä oli myynnissä kolme tuoksukynää, joista sitten päädyin ostamaan kokeeksi yhden. Se on juuri sopivan pieni testikäyttöön. Tuoksu on osoittautunut ihan mukiin meneväksi, tulee varmaan käytettyä, mutta tuskin ostan uudelleen.



Torstaiksi olin varannut kampaajan. Hiukset olivat venähtäneet ylipitkiksi ja kaipasivat uutta väriä. Latvat lyhenivät monta senttiä ja vaaleat raidat tuovat kiiltoa ja kirkastavat ilmettä.


Perjantaina oli Ikean vuoro, jossa sain sujuvasti kulumaan puoli päivää sisustuksen ihanuuksia katsellessa. Tuikkujen ja kynttilöiden lisäksi kylppäri ja pikkuvessa saivat pientä piristysruisketta uusien mattojen ja pyyhkeiden muodossa.


Kotitöiden ja shoppailujen lisäksi ehdin käydä kävelyllä ja jumpassa. Ja mikä kaikkein ihaninta, vietin monta nautinnollista hetkeä sohvalla lukien. Innostuin Eija Piekkarin dekkareista, joita ahmin kolme kappaletta lomani aikana.



Loma sujui siis hyvin simppeleiden asioiden parissa, mutta ihmeesti jo tuollainenkin muutaman päivän irtiotto työstä tekee tehtävänsä. Loman jälkeen uuden työviikon alkaessa tunsin itseni levänneeksi ja olin täynnä energiaa.

Luonto on nyt kertakaikkisen upea, nauttikaamme siitä.
Värikästä loppuviikkoa!




lauantai 6. lokakuuta 2018

Pliseerattu midihame


Puolitoista kuukautta sitten Tallinnassa käydessäni kiertelin muutamia vaatekauppoja. On aina kiva vertailla toisiinsa Suomen ja naapurimaan tarjontaa. Pääosin tietysti samat trendit toistuvat, mutta erojakin yleensä löytyy.
Elokuussa Tallinnan nuorisoliikkeissä värimaailma oli erittäin kirjava, värejä löytyi laidasta laitaan eikä mikään niistä ollut vallitseva. Esim. sinapinkeltaisia/-ruskeita vaatteita, joita Suomen kaupoissa näkyi jo alkusyksystä, ei ollut lainkaan. "Aikuisten" putiikeissa sävyt olivat hyvin klassisia: mustaa, valkoista, harmaata tai tummansinistä ja -vihreää. Myös harmonisia, maanläheisiä ruskean ja beigen sävyjä näkyi paljon, viininpunaistakin jonkin verran. Kuoseissa suosituin oli ruutu, mutta pallokuosia näkyi yllättävän paljon, sitähän ei meidän kauppojen syysvalikoimissa juurikaan ole ollut. Tummapohjaisia kukkakuosisia paitoja, hameita ja mekkoja oli edelleen tarjolla.

Vaatteista ja vaatemallistoista nostan esiin yhden eli pliseeratun midipituisen hameen. Sitä oli myynnissä jokaisessa kaupassa kohderyhmästä riippumatta. Suosituimpia olivat yksiväriset, mutta varsinkin nuorisolle tarjolla oli hyvinkin värikkäitä versioita



Omassa vaatekaapissani on tällä hetkellä kaksi pliseerattua hametta, joista toinen on musta keinonahkainen, toinen on kuvissa näkyvä viininpunainen. Molemmat olen ostanut jo muutama vuosi sitten. Ne ovat olleet "tauolla" vuoden pari, mutta tänä syksynä olen innostunut jälleen käyttämään niitä. Varsinkin burgundi hame on ollut monesti ylläni niin töissä kuin vapaa-ajallakin.



Viininpunaista hametta olen käyttänyt niin arkena kuin myös tilaisuuksissa, jotka ovat vaatineet hippuisen parempaa vaatetusta, mutta ei kuitenkaan juhla-asua. Pitsisen paidan parina ja korkkareiden kanssa hame onkin ollut passeli tuollaisiin tilanteisiin. Arkisempi asuversio syntyy neuleen ja paksujen sukkisten avulla. Niiden ansiosta kevyt, sifonkinen hame soveltuu hyvin syksyiseen säähän eikä tunnu lainkaan liian kepeältä.
Musta-burgundi asu oli ylläni viime viikolla töissä. Se tuntui niin mukavalta päällä, että pukeuduin samaan kokonaisuuteen torstaina, kun lähdin kampaajalle.






Leppoisaa lauantaita!


tiistai 2. lokakuuta 2018

Syysretki Inkoon saaristoon

Minä vietän tämän viikon lomaillen, tällä kertaa kotioloissa. Puuhiksella ei ole vapaata, mutta viikon irtautuminen työkuvioista on ihmeen virkistävää näinkin. Eilinen ja tämä päivä on enimmäkseen sisältänyt pyykinpesua ja ennen kaikkea vaatekaappien järjestämistä. Tuon jälkeen kesävaatteet on laitettu talvisäilöön, tilalle vaihdettu talvisempaa vaatetusta ja mikä ihaninta, olen karsinut ison kasan vaatteita kierrätykseen. Vaikka kyseessä ei olekaan mikään toiveloma, olen todella tyytyväinen, kun nyt on aikaa tehdä rästiin jääneitä kotitöitä.

Lokakuu on päässyt mukavasti alkuun, mutta palaan vielä tämän postauksen verran syyskuuhun ja oikeastaan sen toiseen viikonloppuun. Tuolloin vietimme ystäväpariskuntien kanssa viihtyisän vuorokauden Inkoon saaristossa. Vuosien ajan samalla porukalla on ollut tapana tehdä syyskuun alussa lyhyt reissu, ns. syysretki, vuorottain matkajärjestäjänä toimivan pariskunnan valitsemaan paikkaan. Viime vuonna matka suuntautui Mathildedahlin ruukkikylään Teijon kansallispuiston kupeeseen ja tänä vuonna oli saariston vuoro.



Reilun 70 kilometrin pituisen bussimatkan jälkeen päädyimme Inkooseen Barölandetin rantaan, josta oli lyhyt lossimatka kohteeseemme Barösundiin. Siellä meidät vastaanotti sympaattinen pariskunta Sari ja Pentti. He ovat viime vuodesta lähtien remontoineet kalliolla lossin yläpuolella sijaitsevan vanhan koulun tiloja majoitus- sekä kurssi- ja retriittikeskukseksi. Rakennusta on pikku hiljaa kunnostettu kauniisti, mutta samalla vanhan koulun henkeä kunnioittaen. Osa meistä majoittui tuohon Villa Sofiaksi nimettyyn päärakennukseen, osa viereiseen, ulkoa päin saman henkiseen Lilla Sofiaan.

Kalliolta oli upeat näköalat merelle ja lossille, enkä yhtään ihmettele, että isäntäpari oli sijoittanut kallion laelle pöydän ja tuolit. Siellä he kuulemma itsekin istuivat mielellään nauttimassa kauniista ympäristöstä.



Majoittumisen jälkeen lähdimme veneellä kohti Elisaarta, jonne matkalla teimme kiertoajelun lähisaaristoon.



Elisaari on kaunis loma- ja virkistäytymiskohde ja osa saaresta on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi. Saari on mainittu ensimmäisen kerran veroluettelossa jo vuonna 1540, mutta nimi on vaihdellut useasti vuosisatojen kuluessa. Kuulin vasta paikanpäällä, että Elisaari on nykyisin Helsingin kaupungin omistama. Ensimmäiseksi nautimme lounaan, saaristolaiskalakeiton, rantakahvilassa, jonka jälkeen lähdimme oppaan johdolla tutustumaan itse saareen.



Elisaari on tunnettu luonnonvaraisesta tammimetsästä, joka laskutavasta riippuen on Suomen toiseksi tai kolmanneksi suurin. Tammi on lempipuitani ja olisin voinut ihastella vaikka kuinka kauan ylväitä puita, joiden paksuimmat olivat ympärysmitaltaan jopa yli kolmimetrisiä.





Saarella on runsas eläimistö sekä monia harvinaisia kasveja. Me emme törmänneet valkohäntäpeuriin tai hirviin, sen sijaan pydähdyimme luontokierroksemme aikana rapsuttelemaan meitä ihmettelemään tulleita lehmiä.
Luontoretken, saunomisen ja mereen pulahtamisen jälkeen illastimme v. 1902 rakennetussa Mellangårdin kartanossa, jonka ravintola toimii lomakautena kesäravintolana ja sen ulkopuolella tilausravintolana. Peura-annos oli kertakaikkisen herkullinen!





Unet maittoivat viihtyisässä Lilla Sofian huoneessamme ja runsaan aamiaisen jälkeen oli aika lähteä kotia kohti. Olimme viettäneet upean ja rentouttavan viikonlopun!

Tässä vielä pari linkkiä, jos haluatte lukea Elisaaresta ja majoituspaikastamme lisää:

http://www.elisaari.fi/
https://www.villasofiabarosund.fi/Etusivu/
https://www.inkoo.fi/palvelut/yrittaminen/siksi_valitsimme_inkoon/elisaari_villa_sofia

Ihanaa lokakuun alkua!