keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Mekkopäivä


Pukeutumisen suhteen alkuviikko on sujunut hame- ja mekkomeiningillä ja eiköhän jompi kumpi vaihtoehto päädy asuksi myös huomenna. Eilen ylläni oli mustavalkoista, tänään kaipasin päälle himpun verran enemmän väriä. Midimittainen raitamekko täytti tuon toiveen, kun yksi sen väreistä oli raikas fuksia. Mekko on ollut pari kesää tauolla, mutta nyt kun se sattui silmiini kesävaatteita esiin kaivaessa, innostuin pitkästä aikaa ottamaan sen käyttöön. 



Mekon kaula-aukko on niin avonainen, että alla on pidettävä toppia. Siitä huolimatta ohut trikoo on ihanan vilpoisa kuumalla ilmalla. Vyötärön kohdalla on musta leveä kuminauha, joka antaa vyömäisen vaikutelman ja siten ryhdistää ilmettä. Kokonaisuuteen saa yllättävän paljon muutosta riippuen siitä, valitseeko topin ja vaikkapa neuletakin väriksi mustan, valkoisen, harmaan tai pinkin. Tänään päädyin pinkkiin neuletakkiin, sillä vaikka sää oli jo aamusta lähtien todella lämmin, en oikein osaa lähteä kotoa ilman pitkähihaista "lisuketta".
Kupla-nimiseksi nimeämäni hopeisen korusetin tein vuosi sitten. 






Kotiin tultua otimme välittömästi asukuvat, jonka jälkeen vaihdoin mekon rentoon asuun ja lähdin kävelylle. Näillä säillä ei malta pysyä sisätiloissa. 

Ihanaa viikon jatkoa!






maanantai 14. toukokuuta 2018

Helmat heiluen

Mökkikausi tuli korkattua, kun lähdimme keskiviikkona töiden jälkeen pitkäksi viikonlopuksi maalle. Miniloma maaseudun rauhassa mielettömän upeassa säässä rentoutti niin, että tuntui kuin olisi ollut pidemmänkin aikaa lomalla. Pää ei vain millään meinannut uskoa, että ilma oli kesäisen lämmin: sitkeästi vedin joka aamu jalkaan farkut tai verkkarit pitkähihaisen paidan pariksi vaihtaakseni ne varttitunnin kuluttua shortseihin ja t-paitaan tai hihattomaan toppiin. 




Alkuvuodesta Tallinnasta ostamani kukkamekko soveltui aika kivasti talvipukeutumiseen ja itse asiassa kevyt sifonki ja kukkakuosi yhdistettynä paksuun neuleeseen tai karvaliiviin loivat mielenkiintoisen kontrastin. Siitä huolimatta mekon käyttö jäi talvella pariin kertaan, mutta nyt mekko pääsee käyttöön sitäkin useammin. 
Asukuvat otettiin toissa viikolla, jolloin kokonaisuus tuntui älyttömän kepeältä ja keväiseltä, kun tuuli leyhytteli helmoja. Tuolloin en olisi uskonut, että vain reilu viikkoa myöhemmin sää on niin helteinen, että pitkähihaisessa mekossa ja nahkatakissa olisi paistunut. Kukkaprintti-ihastukseni jatkuu edelleen ja vinoon leikattu helma tuo oman kivan säväyksen.





Kesäistä kevätviikkoa!



sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Launtain rento asu - farkut ja biker-takki

Tänä viikonloppuna on vihdoinkin tuntunut siltä, että kyllä se kesä nurkan takana kolkuttelee. Jopa viileyttä hohkaavan meren äärellä tarkeni ihan eri tavoin kuin vielä muutama päivä sitten.

Lauantain upean aurinkoinen sää vihjaili tulevista kesäisen oloisen lämpimistä päivistä ja sen houkuttelemana minä rohkenin vihdoin vetäistä ylleni nahkatakin. Ai että! Kylläpä bikerin, farkkujen ja sneakersien yhdistelmä tuntuikin mahtavalta! Takin lisäksi pelkkään t-paitaan en kuitenkaan uskaltanut vielä sonnustautua, vaan sen sijaan valitsin puseroksi mustan silkkipuuvillaisen neuleen. Sen olen ostanut monen monituista vuotta sitten, kun Tapiolan Sokoksella oli loppuunmyynti. Vuosien saatossa neule on säilyttänyt muotonsa, ei ole nyppyyntynyt lainkaan ja mikä tärkeintä, pusero on äärimmäisen miellyttävän tuntuinen päällä. Kyllä se vain niin on, että luonnon materiaaleja ei voita mikään. 





Sen verran ilmeisesti ikävuodet alkavat vaikuttaa, että yhä lisääntyvässä määrin olen alkanut inhota erityisesti niskaan kohdistuvaa vetoa ja kylmyyttä. Vaikka muuten olisi miten lämmin, minua ärsyttää suunnattomasti niskaa hivelevä kylmä puhallus tai viileän tunne. Olin jo lähdössä kotoa, kun vielä viime hetkellä hain kaapista huivin kaulaani. Höyhenen kevyt silkki oli suloinen lisä niskan ihoa vasten.






Toivotaan, että ennusteet pitävät paikkansa ja saamme nauttia koko viikon ajan upeista ilmoista. 

Aurinkoista ja lämmintä viikkoa!






torstai 3. toukokuuta 2018

Lisää Furlaa


En ole muistaakseni koskaan aiemmin ostanut kahta käsilaukkua samaan aikaan, mutta viime Hullareilla tuli tuokin koettua. Kun vaalean käsilaukun olin sijoittanut ”ehkä joskus” –listalle, ”heti, kun sopiva löytyy” –kategoriassa oli musta pieni laukku.



Töissä on välillä tarvetta pitää mukanaan talossa liikkuessaan avainnipun lisäksi kännykkää.  Kädessä kantaminen on hankalaa, taskuihin (jos niitä sattuu asussa olemaan) en halua niitä tunkea enkä myöskään pitää isoa laukkua mukanani. Furlan pikkumusta täytti täydellisesti toiveeni. Kaksi kännykkää sujahtaa sinne sujuvasti, niin ja tietysti huulipuna, jota ilman en voi liikkua minnekään. Pikkuinen kännykkälaukku on osoittautunut kerrassaan loistohankinnaksi ja vienkin sen töihin lähes joka päivä isomman käsilaukun sisällä. 

Eikä siinä vielä kaikki! Musta laukku on itse asiassa vain puolikas laukkukokonaisuutta, jonka toisen puoliskon muodostaa beige lompakko. Osat ovat kiinni toisissaan neppareilla, joten osien kiinnittäminen ja irrottaminen toisistaan onnistuu kädenkäänteessä.  Vaaleaa lompakkoa voi käyttää laukun tavoin sellaisenaan, sillä myös siinä on kannattimet hihnan kiinnitystä varten. 







Kamalan nopeasti on tämä viikko hurahtanut ylimääräisen vapaan vuoksi.
Kivaa loppuviikkoa!




sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Viikon 17 huiput


Viikon väri on heleän vihreä.
Olen pitkään fiilistellyt kevään tuloa ja ihastellut mm. instassa julkaistuja kuvia vuokoista ja krookuksista. Silti olen  kulkenut jotkut ihmeen laput silmillä, sillä vasta tällä viikolla tajusin, että luonto on ihan oikeasti herännyt eloon. Oman pihapiirin pensaat ja puut ovat isoilla lehtisilmuilla, osassa jopa selkeät lehdet ja nurmikot saaneet kirkkaan vihreän värityksen. Espalla ruukkuistutuksissakin eron huomaa selkeäsi, aloituskuvan kasvit näyttivät kolme päivää aikaisemmin aivan toiselta.


Viikon kasvun ihme
Omalla parvekkeellakin on heräämistä tapahtunut. Eilen korjasin ruukuista pois kuihtuneet narsissit. Yllätyksekseni huomasin, että lipstikka on ehtinyt hurahtaa huomaamattani 30 senttiseksi ja kun poistin kuivan sammalkerroksen, alta paljastui monen sentin mittaiset mintun ja vahvamintun alut. Kyllä luonto on sitkeä: en ole kastellut ruukun multaa koko talvena ja silti yrtit nousevat sinnikkäästi valoa kohti. 




Viikon kukka
Narsissien ja helmililjojen jälkeen mulla on tapana hankkia muutama orvokki parvekkeen koristeeksi. Hyvällä hoidolla orvokit kukkisivat pitkälle kesään, mutta itse tykkään käyttää niitä nimenomaan loppukevään ja alkukesän kukkana ennen kuin istutan varsinaiset kesäkukat. Tänä vuonna väreiksi valikoitui liilan sekä valko-liilan sävyt.


Viikon herkku
Kesän ensimmäinen irtojäätelötötterö maistuu taivaalliselta!


Viikon protesti
Lähes joka aamu ihmettelen ratikassa muutamien kanssamatkustajien hajuveden käyttöä. Suihkauksen kevyttä päivätuoksua vielä ymmärrän, se kuuluu itsellenikin aamurutiineihin ehostuksen ja hiustenlaiton ohessa. Mutta se, että raskas, paremmin iltatuoksuksi soveltuva tuoksu kantautuu nenään monen metrin päähän, on aamuratikassa tai -bussissa liikaa. Jos minä ei-allergikkona saan päänsäryn huumaavien tuoksujen seassa, miten ihmeessä tuoksuille yliherkät pärjäävät? Peräänkuulutan kanssaihmisten huomioonottamista!


Viikon esiin otto
Trenssiä en ole vieläkään rohjennut käyttää, mutta nahkatakit sentään kaivoin esiin. 



Erittäin mukavaa kevään juhlaa!






perjantai 27. huhtikuuta 2018

Tupla-denimiä

Yksi oman tyylini klassikoita ja vaatekaappini must-tuotteita on ehdottomasti farkkupaita. Trendeistä piittaamatta puen sen ylleni usein ja varsinkin, kun asukriisin yllättäessä en keksi mitään päällepantavaa, voin aina turvautua luottovaatteeksi muodostuneeseen farkkupaitaan. Minulle se on monitoimivaate, jota voin käyttää niin huolettomassa vapaa-ajan asussa kuin siistissä toimisto-lookissakin. 



Jossain vaiheessa farkun ja farkun liittoa pidettiin kaikkea muuta kuin hohdokkaana vaihtoehtona. Minulta kyseinen tyylisääntö jäi kokonaan noteeraamatta ja olen aina yhdistänyt surutta farkkupaidan farkkuihin tai farkkuhameeseen – kaipa sitten tuolta osin olen jämähtänyt mieltymyksissäni kasariluvulle. Tällä kertaa skarppasin rennon tupla-denimkombinaation ruutubleiserillä. Myös sneakersien sijaan jalkaan sujautetut mokka-avokkaat toivat asuun ja omaan oloonkin lisää ryhdikkyyttä. Tämän tyyppinen työpaikkapukeutuminen on ollut kovasti mieleinen viime aikoina perustoimistopäivinä.





Ihastuttavaa viikonloppua!