torstai 27. helmikuuta 2014

Vaaleaa vaaleanpunaista

Eilen taisin katsella maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi, ainakin siltä tuntuu, kun jälkeenpäin asiaa miettii:
aamulla valitsin vaaleanpunaisen paidan itsestään selvyytenä yhtään miettimättä, kaupasta yritin ostaa vaaleanpunaisia tulppaaneja (olivat valitettavasti loppu) ja illalla vaihdoin olohuoneen tehosteväriksi kunnon pinkin (jota olinkin jo pohtinut ja pohjustanut, mutta asia piti saattaa loppuun illan päätteeksi eikä yhtään voinut odottaa).




Yleensä pidän hieman kirkkaammista pastelliväreistä, mutta muutama hailakan vaaleanpunainen ja -sininen vaate on kaappiin eksynyt ja yksi näistä päätyi eilen asuksi asti.





Paria poikkeusvaatetta lukuunottamatta en ole mikään rimpsu-tyyppi. Mutta  täytyy myöntää, että omistan aika monta paitaa tai puseroa, joiden etumuksessa on pieni röyhelön tapainen. Kertooko se sitten salaisesta wannabe prinsessa -piirteestäni tai jostain muusta erikoisominaisuudesta, mutta minusta ne ovat aika hauskoja. Pienet röyhelöt eivät ole liian lällyjä, mutta ne esim. pehmentävät mukavasti business-lookia.




Mustalla kantattu harmaa jakku on siitä mukava, että vaikka se näyttää perusbleiseriltä, kangas muistuttaa enemmän tukevaa collegekangasta. Se päällä ei ole yhtään niin muodollinen olo.




Korut jatkoivat paidan haalean vaaleaa linjaa. Hopeisessa ketjussa roikkuu hennon vaaleanpunaisia lasihelmiä hopearenkaan sisällä.

Mukavaa melkein viikonloppua!

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Neulosta ja kiiltonahkaa

Eilen oli jälleen helpon pukeutumisen päivä, kun valitsin päivän asuksi mekon. Eipä tarvinnut miettiä ylä- ja alaosien yhteensopivuutta.



Ensin haikailin vaaleampien värien perään, mutta loppujen lopuksi puin ylleni harmaan neulemekon. Osasyynä valintaan oli harmaan sumuinen - ei niin keväinen - sää. Toisaalta hyvä niin, sillä kohta mekko joutaa kesäsäilöön keväisempien vaatteiden tieltä ja tulipahan käytettyä ainakin kerran vielä ennen sitä. Kaappitilan säästämiseksi minulla on nimittäin tapana siirtää osa vaatteista kausiluenteisesti aktiivikäytössä olevista vaatekaapeista yläkaappeihin ja muihin säilytystiloihin. Piakkoin varastoin siis kaikista paksuimmat neuleet, poolot, villakankaiset housut ja hameet ym. kesän ajaksi ja otan ohuempia vaatteita tilalle.





Kiiltonahkainen vyö, kengät ja laukku sekä kiiltävät korut toimivat kontrastina karhealle neuloskuosille. Korujen viistehiotut onyx-kivet heijastavat valoa ja luovat siten kimaltavan vaikutuksen.





Muttapa olipa mukavaa, kun aamun sumun jälkeen kotiin tullessa sää oli keväisen kaunis.




maanantai 24. helmikuuta 2014

Lauantaina kyläilyä siniturkoosissa

Lauantaina olin menossa viettämään iltaa hyvän ystäväni, entisen työkaverini luokse. Viime viikkoina olemme vaihtaneet pikaiset kuulumiset lounaan merkeissä, mutta nyt oli ajatuksena jutella pitkästä aikaa kaikessa rauhassa ja ilman miespuolisia "häiriötekijöitä" : ). Etukäteen veikkasin, että viettäisimme pöydän ääressä tuntikausia maailman menoa pohtien.

Vierailuasun tuli siten olla huoleton ja vaivaton. Olin jo vähällä laittaa jälleen beige-sinisen yhdistelmän, mutta päädyin sen sijaan siniturkoosiin tunikaan. Ostin neuleen jo syksyllä, mutta sen käyttö on jäänyt vähäiseksi. Ehkäpä olen kuitenkin ihan turhaan mieltänyt ohuen reikäneuleen kesäkäyttöön sopivammaksi.






Korukätköistä löytyi huivin kanssa lähes samaa sävyä oleva korusetti. Korujen helmet ovat värjättyä simpukankuorta ja uutena niistä, kuten usein värjätyistä helmistä, lähti käytössä hieman väriä. Ajan myötä värin irtoaminen onneksi tasoittui.




Lähikaupoistamme en onnistunut saamaan ystäväni sisustusväreihin sopivia tulppaaneja, joten tuliaiskukat olivat tällä kertaa ruukuissa.

Ilta kului kuin siivillä ja ennakko-odotusten mukaisesti jutun juurta riitti pikkutunneille asti. Ihana ilta!





perjantai 21. helmikuuta 2014

Perjantaina beigen, farkun ja konjakin sävyjä




Kevään lähestyminen alkaa näkyä myös vaatevalinnoissani. Olen kovasti tykästynyt tällä hetkellä beigen/vaaleanruskean ja sinisen kombinaatioon ja aavistelen, että tulen käyttämään väriparia paljon kevään aikana. Mitään uuttahan ei tässä väriyhdistelmässä ole, mutta välillä sitä löytää uudelleen jonkun vaatteen tai värin, joka on ollut itsellä unohduksissa jonkin aikaa.

Mieluiten yhdistän vaalean vaatteen haalistuneeseen farkkupaitaan tai -takkiin. Tämän päivän asussa konjakin väriset asusteet korostivat jakun ja housujen ruskeaan taittuvia sävyjä.





















Vaaleanruskeiden housujen ja jakun seuraksi puin kauhtuneen sinisen farkkupaidan. Paita on ikivanha ja se on pehmennyt ja kulunut lukuisista pesuista. Se tuntuu kuitenkin päällä paljon miellyttävämmältä kuin uudemmat farkkupaitani, joten käytän suosikkiani yhä uudelleen.



Vaalea jakku on kaulukseton, joten käytän sen kanssa mielelläni kauluspaitaa. Taskuissa on puiset koristeet, ja niistä sain ajatuksen päivän koruihin.
Löysin muutama vuosi sitten mummoni korujäämistöstä kaulanauhan, jossa puuhelmet oli solmittu yhteen paksulla silkkilangalla. En yleensä pidä puukoruista ja tämäkin koru oli tunkkaisen ja raskaan oloinen.
Kun puuhelmet yhdisti yksittäin hopean avulla ketjuksi, yleisvaikutelma raikastui.






Loppujen lopuksi saappaat menivät vielä vaihtoon juuri ennen lähtöä. Karvavuoriset nilkkurit laitan kohta talteen odottamaan ensi talvea, mutta ennen sitä ehdin käyttää niitä vielä muutaman kerran. Kevyempien saappaiden vuoro on sitten myöhemmin.



Rentoa perjantai-iltaa!

torstai 20. helmikuuta 2014

Oma tyyli - poolopusero

Erään ystäväni kanssa juteltiin, mitkä ovat ne osatekijät, joista oma tyyli muodostuu, minkä tyyppisissä vaatteissa ja väreissä viihtyy vuodesta toiseen ja mitkä ovat oman pukeutumisen kulmakivet, jotka pysyvät muodin vaihteluista riippumatta.

Annan pari esimerkkiä: minä käytän tosi paljon kauluspaitoja. Ne ovat aina olleet työpukeutumiseni A ja O, mutta pidän paitoja mielelläni myös vapaa-ajalla. Ystäväni mielestä paitapuserot ovat kankeita, virallisia ja epämukavia eikä hän viihdy niissä yhtään. Sama koskee jakkuja, hän ei taida omistaa yhtäkään bleiseriä, minulle taas jakku on perusvaate, jonka voi yhdistää lähes minkä tahansa asusteen kanssa.

Tulen jatkossa silloin tällöin kirjoittamaan postauksia pukeutumiseni tunnusmerkeistä ja niistä osasista, joista oma tyylini syntyy. Ensimmäisenä vuorossa ovat poolopuserot.
 
Huomasin, että minulla on ollut useammassakin blogikuvassa ylläni poolo eikä ihme, sillä käytän niitä talvisin usein. Välillä voi olla vuosi tai kaksi, jolloin pooloja tulee käytettyä harvemmin, mutta aina ne ovat kuitenkin kuuluneet talvipukeutumiseeni.












Minusta poolot ovat erittäin monikäyttöisiä ja ne sopivat niin rentoon menoon kuin asialliseen pukeutumiseenkin. Tämän vuoksi pooloja on tullut hankittua erivärisinä ja -paksuisina.















Poolon kanssa sopii hyvin sekä lyhyet että pitkät kaulakorut ja ne tulevat kauniisti esiin, kun ei ole nappeja, kauluksia tms. "häiritsemässä". Poolon kanssa sopivat hyvin myös huivit.
















Oletteko miettineet, mitkä ovat teidän pukeutumisenne oleelliset elementit?







tiistai 18. helmikuuta 2014

Ikean käynti

Nuorimmaiseni haluaa hieman uudistaa omaa kotiaan ja hän pyysi minut eilen seurakseen Ikeaan. Hänellä oli hakusessa mm. jalkalamppu, verhot sekä naulakko.
Minulla ei varsinaisesti ollut mitään tarpeita sisustushankinnoille. Korkeintaan kaipasin ideoita, mikä olisi kevään tehosteväri olohuoneessamme. Minulla on tapana 3-4 kertaa vuodessa uusia väritystä vaihtamalla torkkupeittojen, muutaman koristetyynyn sekä pikkuesineen väriä. Syksyn värimme oli liila (ei sentään Pantenen valitsema vuoden väri Radiant Orchid) ja koska väri tuntui mukavalta, vaihdoin sen uudelleen joulun punaisen jälkeen. Nyt kevään koittaessa tahtoisin vaalempia sävyjä.




Asuksi ostoksille valitsin puuvillaisen poolon, jonka pilkut ovat jotain muuta mitä ensi silmäyksellä olettaisi. Puserossa on lyhyet hihat, joten sen päälle halusin paksun neuletakin. Jalkaan farkut ja mukavat matalat saappaat.
























Lähikuvasta huomaa, että puseron pilkut ovatkin oikeasti pikkuisia sydämiä. Korut olivat saman teeman mukaiset: korviksissa kaksi sydäntä ristikkäin, joiden keskellä pieni helmi ja myös kaulakorun sydänriipuksessa on sisällä makeanveden helmi.

















Kierroksen aikana sain ajatuksen vaaleanpunaisesta tehosteväristä. Ikeassa sitä kuitenkin näkyi toistaiseksi vain parissa kasvien suojaruukussa ja yhden kaitaliinan raidoissa. Esim. koristetyynyjä tai torkkupeittoja ei vaaleanpunaisena ollut.

Tyttäreni löysi tarvitsemansa tuotteet ja lopuksi hän halusi myös pari pientä viherkasvia. Minusta tämä sykerökasvi on hauskannäköinen ja yritin ehdottaa sitä hankittavaksi. Se ei kuitenkaan kelvannut, on kuulemma keski-ikäisten kasvi ("sun kuuluuki tykätä siitä"). Onnenbambu hylättiin samasta syystä.














Ostoskärryihin kelpasivat sen sijaan nämä. Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi tai kuullut, että kasvitkin jaotellaan eri ikäisille kuuluviksi. Tulipa taas opittua jotain uutta - lifelong learning!














Onko kasvien "ikäjaottelu" teille tuttua?

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Lauantain asu

Perjantaina oivalsimme, että edessä oli poikkeuksellinen viikonloppu, kun meillä oli ensimmäinen lauantai pariin kuukauteen ilman ennalta sovittua ohjelmaa tai suunniteltuja menoja. Päätimme, että vietämme lauantaina kaupunkipäivää ja käväisemme Helsingin keskustassa syömässä.
Aamupäivän otimme rennosti ja ruokakauppakäynnin jälkeen suunnistimme kaupungille ilman sen kummempaa suunnitelmaa, mitä siellä ruokailun lisäksi tekisimme.

Koska emme olleet menossa syömään mihinkään fine dining ravintolaan, asuksi kelpasi huoleton vaatetus: raitapusero, mustat kapeat farkut ja musta farkkutakki. Takki on melko ohutta kangasta, joten se ei tunnu takin alla liian tönköltä.
 






















Valkoinen huivi toimitti kaulakorun virkaa, korviin laitoin valkoiset lasiset "tikut", toiseen ranteeseen taotun rannerenkaan ja toiseen kellon lisäksi pari ketjua.




Useat kaula- ja ranneketjumallit on nimetty ja monet tunnistavatkin kuvan hopeisen cordell-ketjun ja kultaisen bismarckin.













Ranneketjuvalintaa tehdessäni alitajunta teki tehtävänsä. Raitapaita mielletään merihenkiseksi asuksi ja nauratti, kun koruista lähikuvia otettaessa tajusin, mitkä ketjut olin valinnut.
Litteän hopeaketjun malli on 'ruori' ja toinen ketjuista on  'pyöreä ruori'. Olin näköjään seilorituulella.















Kaupungilla Puuhis vietti laatuaikaa itsekseen, minä puolestani kiertelin muutamassa vaate- ja kenkäkaupassa katsastamassa kevätuutuuksia. Toistaiseksi jätin ihanuudet ostamatta, mutta kevään edetessä vaatevarastoa täytyy uusia.

Olen jo vuoden päivät haikaillut sinisen käsilaukun perään. Tähän asti kauppojen sinisten laukkujen tarjonta on ollut heikohkoa, mutta nyt bongasin Stockalta vaikka kuinka monta ihanaa vaihtoehtoa. En edes vielä osaa sanoa, mikä on suosikkini, niin kauniita ne ovat kaikki.
















Vaikka tänään oli sumuisen hämärä päivä eikä auringosta tietoakaan, kevättä kohti mennään eikä ole kahtakaan viikkoa virallisen kevätkuukauden alkuun!