Lauantaina kyläiltiin

Lunta tulvillaan....
Lumentulon ei pitänyt olla mikään yllätys perjantain sääennusteiden jälkeen, mutta kyllä oli pienoinen järkytys, kun lauantaiaamuna katsoi makkarin ikkunasta ulos. Monen sentin paksuinen lumikerros peitti kaiken ja keväästä ei ollut tietoakaan.

Yleensä lauantait ovat meillä touhua täynnä, mutta eilinen oli poikkeus ja ennen kyläilylle lähtöä vietimme kerrankin lauantaipäivää kotona 'notkuen'. Laiskasta päivästä johtuen vaatevalinta iltaa varten oli vaikeaa, sillä kaikkein mieluiten olisin pysytellyt verkkareissa loppupäivän. Niissä ei kuitenkaan voinut vierailulle lähteä, mutta jotain melkein yhtä mukavaa piti päälle keksiä.  Farkut ja neule olivatkin toiseksi paras vaihtoehto.

 

Valkoinen neuleessa on helmenhohtava pinta ja pienen pieniä paljetteja siellä täällä, jotka heijastavat valoa hauskasti. Se oli juuri sopiva valinta kavereiden kanssa vietettävää rentoa iltaa varten.
Kuvausta varten laitoin jalkaani kumpparinilkkurit, mutta niillä lähdin loppujen lopuksi kavereillekin. Aluksi tuntui vähän hassulta lähteä kyläilemään kumpparit jalassa, mutta ajattelin, että nehän riisutaan joka tapauksessa heti ja saapikkaat olivat sohjoiseen keliin juuri sopivat, joten saivat kelvata jalkineiksi.

Koruiksi valitsin hopeasetin, jonka ketjumalli on nimeltään Ariel.

Olin käynyt poimimassa maanantai-iltana viereisestä metsiköstä muutaman mustikanvarvun kukkakimppua varten. Silmut eivät ihan ehtineet aueta, mutta kivalta ne silti näyttivät tulppaanien kanssa.
Tulppaanikimppu oli illan emäntää varten, virtuaaliversion myötä viihtyisää sunnuntaita!

Viikonloppua kohti

Kylläpä on taas viikko hurahtanut vauhdilla ja ihanan keväisissä tunnelmissa. Auringonpaisteella ja lämmöllä on ollut selkeästi piristävä vaikutus jaksamiseen ja mielialaan.
Naapurin aurinkoisella pihalla muutama lila krookus kukkii täydellä teholla ja omalla pihalla narsissit alkavat tunkea esiin mullan alta. Keskiviikkona bongasin kevään ensimmäisen perhosen, kun sitruunaperhonen liihotteli takapihalla.

Tämän päivän vaatetus meni perussetillä eli housut, paitis, neule -asulla ja jalassa mukavat nauhasaapikkaat. Pariin viikkoon en ole käyttänyt ruskeahkoja vaatteita, joten tänään ne olivat virkistävää vaihtelua viimeaikojen asuihin.
Vahapintaisiin ruskeisiin housuihin yhdistin vaaleanruskean silkki/puuvillasekoite neuleen ja luonnonvalkoisen silkkipaitiksen. Neule on sen verran lyhyt, että kapeiden housujen kanssa tykkään käyttää pidempää kauluspaitaa tai puseroa sen alla.

Ystävälläni ja minulla oli aikoinaan jokin kummallinen päähänpistos ja yhdessä päätimme, että me molemmat toivoisimme rippilahjaksi kaulakelloa. Sain lahjaksi toivomani kellon ja käytinkin sitä tosi paljon teini-iässä. Ihme kyllä, kello säilyi ehjänä, vaikka se jatkuvasti kolahteli pulpetin tai pöydän reunaan ja joutui muutenkin kovaan kulutukseen.

Noin kuukausi sitten, kun pengoin vanhoja korujani, löytyi laatikon kätköistä myös kaulakello. Ja vaikka se oli maannut käyttämättömänä yli 20 vuotta, kellon koneisto toimii moitteettomasti edelleen. Vähänkö hyvää tekoa!!
Tänään kaulakello sai toimia riipuksen korvikkeena. Muutkin korut vaihteeksi keltakultaa.

Tänään iltamme sujuu rauhallisesti kotoillen, huomenna kyläilemme hyvien ystävien luona.
Virkistävää viikkistä!

Kokomustassa

Eilen oli jälleen "mustien vaatteiden päivä" ja täytyy myöntää, että mustat vaatteet ovat ihan mun juttu. Jonkun mielestä ne ovat synkkiä ja ilottomia, mutta minä viihdyn niissä ja kokomustassa tulee kuljettua usein myös kesällä.

Aamuaurinko ja lämpoasteet vaikuttivat vaatevalintaani kuitenkin niin paljon, että mustan poolon sijaan laitoin päälle saman puseron, joka oli ylläni jo tiistaina ja housujen sijaan valitsin hameen.

Hame on tosi mukava käyttää sellaisina päivinä, kun aamulla ei ole ihan varma, onko "hameolo" vai ei.
Hameen pituuden ja leveän helman vuoksi olo on rento kun ei tarvitse miettiä, pitääkö jalat sievästi istuessa, nouseeko helma liian ylös tms. Hame on kivannäköinen myös matalakorkoisten nilkkureiden kanssa.

Olen viime viikkoina (tai jopa kuukausina) käyttänyt lähes yksinomaan helmi- tai kivikoruja. Nyt oli mukava vaihteeksi laittaa musta asun seuraksi hopeakorut ilman mitään "ylimääräisiä" koristekiviä.

Kivaa loppuviikkoa!

Piristävää punaista

Maanantai-iltana tv:tä katsellessa lakkasin kynnet pitkästä aikaa kirkkaanpunaisella lakalla. Siitä se ajatus taisi sitten lähteä, sillä eilisaamuna teki mieli laittaa myös päälle jotain punaista.

Aamulla kuitenkin huomasin, että vaatekaapissa on iso, punaisten vaatteiden menevä aukko eikä oikein mitään sopivaa päälle pantavaa löytynyt. Vaikka punainen on yksi lempiväreistäni, viime aikoina ei vain ole tullut hankittua yhtään sen väristä vaatetta. Niinpä punainen väri piti tuoda asuun muulla tavoin.

Huivilaatikosta löytyi vanha silkkihuivi, joten päätin laittaa sen kaulaani. Olen tosi huono solmimaan huiveja eri tavoin, varsinkin neliömalliset huivit ovat minulle ongelmallisia. Netissä on ohjeita, mutta eihän niihin ollut eilen aikaa perehtyä. Niinpä sutaisin huivin jonkinmoiselle rullalle kaulaan ja se sai kelvata. Vielä lisää väriä asuun sain saappailla ja vyöllä ja pirteyttä olikin ihan riittävästi.

Korvakoruissa ja sormuksessa on rubiininpunaiset kivet, joten ne sopivat asuun hyvin, samoin ohut hopeinen ranneketju, jossa on korallisiruhelmiä.

Illalla olimme jälleen viiniklubin tilaisuudessa, jossa tällä kertaa aiheena oli Italian Piemonten alueen viinit. Illan isäntä Aki Summanen oli kivasti valinnut tasting-viineiksi eri rypälelajikkeista tehtyjä ja näin ollen keskenään aivan eri tyylistä viiniä. Maistelussa oli kaksi valkoviiniä ja kolme punaista viiniä.

Ensimmäinen valkkareista (Gavi La Luciana) oli kepeän raikas, mutta aika neutraali, ei mitenkään huono, mutta eipä juuri herättänyt tunteita. Toinen (Sergio Roero Arneis) sen sijaan oli erittäin maukas ja runsas, ja sitä voisi jopa kokeilla kotonakin mausteisten kalaruokien tai vaikkapa risottojen seuraksi.

Punaviinit Lo Zoccolaio Dolcetto d'Alba, Rovero Barbera d'Asti Sampanse ja Travaglini Gattinara olivat mielenkiintoinen maistelukokemus. Ne kaikki olivat mukavia tuttavuuksia, mutta mikään ei noussut kummemmin suosikiksi.

Tänään olikin sitten vastapainoksi täysin musta asu, siitä kuvia ja jutun juurta seuraavassa postauksessa. Öitä!

Mustabeige lauantai

Yleensä pyrimme hoitamaan esim. viikonlopun ruokaostokset pääosin jo perjantaina, mutta tämä viikonloppu oli poikkeus. Puuhiksen vanhemmat olivat käymässä täällä pääkaupunkiseudulla ja kävimme heidän kanssaan perjantaina alkuillasta syömässä. Niinpä erinäisten pikkuasioiden hoito jäi lauantaipäivälle. Mutta mikäpä siinä, kun ilta oli tarkoitus viettää kotoisasti racletten merkeissä eikä mihinkään ollut kiirettä.

Asuksi Tapiolassa asioimiseen valitsin mustabeiget vaatteet. Pieniruutuisen paitiksen olen ostanut Tallinnasta, en tosin viime viikolla, vaan joskus aiemmin ja sitä on tullut käytettyä tosi paljon. Taisi olla siis erinomainen ostos. Onko muuten tällainen "kaulukseton kauluspaita" mielestänne paita, pusero, paitapusero vai joku muu? Ja tekevätkö napit tai nepparit puserosta paidan?






















Aamu oli pilvisen sumuinen ja aikomukseni oli laittaa musta paksu neuletakki puseron seuraksi. Koska sää kuitenkin selkeni aamupäivän aikana, musta neule vaikutti liian talviselta. Ohut puuvillainen neule tuntui paljon sopivammalta keväiseen säähän ja omaan mielialaan.

Tykkään kaikista nirunarukengistä,-saappaista ja -nilkkureista, mutta jostain syystä näiden saappaiden käyttö on vähän unohtunut tänä talvena. Lauantaina ne muistuivat kuitenkin mieleen ja kaivoin ne jalkaani, vaikka ne ehkä olivatkin turhan talviset.

Hematiitti- ja hopeakoruissa sekä kellossa toistuu puseron kuvion kantikkuus.

Kivaa alkanutta viikkoa!

Perjantaina asiallisesti

Perjantaina oli vaihteeksi siistimmän pukeutumisen vuoro.
Kellopaitista olen pitänyt lähinnä rennompien alaosien kanssa, joista oli pari kuvaakin syksyn postauksissa. Paita sopii kuitenkin mainiosti myös asiallisempaan pukeumiseen, sillä hillityt värit tasoittavat isohkoa kuviontia.

Housuiksi valitsin leveät - oikeastaan ylileveät - mustat housut, jotka olivatkin kivaa vaihtelua kapeille housuille. Leveiden housujen vastineeksi pidän mielelläni yläosan niukkalinjaisena. Vaikka jakku toimi lähinnä lisälämmityksenä takin alla, sekin oli hieman lyhyempi ja istuvampi malliltaan.
Kaula- tai rannekoruja en käyttänyt perjantaina lainkaan, koruiksi riittivät ainoastaan pienet siniharmaat helmikorvikset ja vaaleansininen sormus.

Leppoisaa sunnuntaita!

Partiotyttö look?

"Partiotyttö!" oli Puuhiksen kommentti, kun hän näki asuni. En ole koskaan kuulunut partioon, mutta jos minulta olisi kysytty partiolaisten paidan väriä, olisin vastannut 'sininen'. Toisaalta, Puuhiksen kommentti tuntui kaukaisesti tutulta ja asia piti tarkistaa netistä.

Vuosikymmenten aikana partiolaisten paidan väri on vaihdellut sujuvasti. Partioliikkeen rantautuessa Suomeen käyttöön otettiin khakin/ruskean sävyinen paita. Liikkeen jakautuessa kahteen leiriin, käytössä oli sekä ruskea että sininen paita. 1970-luvulla lippukuntia kehotettiin siirtymään sinisen paidan käyttöön, joskin suositus ei täysin onnistunut. 2000-luvulta lähtien käytössä on ollut jälleen sekä sininen että ruskea versio.

Oli miten oli tällä asulla hoitui viikko sitten perjantaina viikonlopun valmistelut.
Minun suunnitelmissani oli perusruokaostosten lisäksi hankkia salaa Puuhiksen synttärilahja (olimme sopineet, että lahja jätetään väliin). Ostosten jälkeen kävisimme syömässä ostoskeskuksen Chico'sissa. Näihin suunnitelmiin sopi oikein hyvin mukava paitis, farkut ja sinisen ja vaaleanruskean sävyinen huivi.

Sinistä neuletakkia kokeilin myös, mutta jätin sen loppujen lopuksi pois. Korutkin olivat aika minimissä: lähes huomaamattomat korvikset ja pelkkä huivi kaulaan. Ranteeseen sentään sujautin sekä sinisen että vaaleanruskean rannekorun.

Kauppareissulla onnistuin hankkiutumaan hyvän selityksen voimin hetkeksi eroon Puuhiksesta ja sain ostettua suunnittelemani synttärilahjan. Lisäksi satuin huomaamaan Decanterissa ostoslistallani olleet etanapannut ja -haarukat, joten lahjapakettiin päätyivät myös ne. Eikös lapsistakin ole kiva, kun saavat montaa lahjaa. Kai se sama pätee miehiin?

Tiedättehän, että välillä jonkun tapahtuman, asian tai henkilön suhteen kaikki menee pieleen? Meidän Chicos'sissa käynti kuului tähän sarjaan. Kaikki meni ravintolan puolesta NIIN päin honkia, että homma alkoi lopulta huvittaa ja ravintolakäynti päättyi kaikista kommelluksista huolimatta hyvissä fiiliksissä.

Kuvia selatessa päätin, että ihan vastaavana en kyseistä asua enää käytä. Vähän liikaa siitä partiolaisen vaatetus tulee mieleen, mutta jollain pikkumuutoksella asusta voi saada mieleisemmän (ainakin huivin voi kietaista toisin).

Ai niin, Puuhis ei nyt ihan kiljunut riemusta etanapannut saatuaan, sillä etanat eivät ole ihan suurinta herkkua hänelle olleet. Ajan saatossa tehty koulutus on kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja kun pannut koekäytettiin sunnuntaina, parmesaanilla gratinoidut valkosipulietanat maistuivat hänelle oikein hyvin.

Kivaa viikonloppua!