Ruutupaita ja päivän fiilisväri

Mulla on selkeästi päiviä, jolloin suosin jotain tiettyä väriä. Kun tyttäreni olivat pieniä, saatoin usein valita meille kolmelle samanväriset tai -sävyiset vaatteet. En tehnyt sitä tietoisesti, huomasin päiväkodista tytsejä hakiessa, että olimme kaikki esim. sinisissä, punaisissa, mustissa tai pinkeissä väreissä.
Tämä päivän värivalinta koskee asun lisäksi myös vaikkapa aamukahvimukia. Mulla on muutama Muumi-muki, jotka olivat vanhassa kodissa keittiön seinällä kätevästi käden ulottuvilla.
Huomasin useammankin kerran, että valitsemani muki oli samaa väriä kuin asuni. Kaipa tuo tiedostamaton värivalinta kertoo jotain senhetkisestä fiiliksestä tai tunteesta.

Tänään päivän väri oli liilaan tai siniseen taittuva viininpunainen, olisiko bordeaux'n punainen oikea termi. Aamukahvin nautin kylpytakki päällä Mymmeli-mukista ja siitä taisi ajatus päivän väriin juurtua alitajuntaan. Mustien housujen ja tummanharmaan jakun seuraksi kaapista valikoitui päälle ruutupaita, jossa bordeaux'n lisäksi on muitakin vaalean- ja viininpunaisen sävyjä, vaikka asukuvissa paita näyttääkin hyvin sinivoittoiselta. Silmämeikin innostuin tekemään samoja värejä käyttäen.

Onko teillä vastaavia "väripäiviä", jolloin jokin väri innostaa niin vaatteissa kuin muissakin valinnoissa?

 Mukavaa keskiviikkoiltaa!

Viikon 47 huiput

Pääosa viikosta meni maalaistunnelmissa, kun vietimme viikon landella. Sinänsä aika hauska sattuma sään suhteen. Perjantaina autoa pakatessa alkoi sataa räntää ja lähdettyämme kotia kohti ajokeli oli välillä sankasta lumisateesta johtuen tosi huono. Säänkin puolesta oli siis aika laittaa tilukset talviteloille.

Ainoa sadepäivä oli tiistaina ja tuolloin teimme ostosreissun Tuuriin Keskisen kyläkauppaan. Viime aikoina vapaa-aika on mennyt ihan muuhun kuin shoppailuun, mutta nyt innostuin ostamaan yhtä sun toista mielenkiintoista. Pari farkkupaitaa, ohut harmaa neuletakki sekä burgundit nilkkurit päätyivät ostoskärryyn. Kosmetiikkapuolella sorrun joka ikinen kerta Lumenen huulipuniin, niiden lisäksi tarvitsin muutaman uuden siveltimen. Viime viikkoina olen käyttänyt useimmiten harmaan sävyisiä luomivärejä. Olen kuullut paljon kehuja Essencen tuotteista, joten päätin kokeilla sarjan luomiväriä. Vielä en ole ehtinyt testata tuotetta, mutta ainakin värisävyt vaikuttavat kivoilta.

Keskelle kauppaa oli rakennettu ihastuttava Jäämaailma. Ihastelin kuin pikkulapsi upeaa talvista esillepanoa.
 

Metsässä kävin parinakin päivänä. Hienon suppilovahverosaaliin lisäksi keräsin kotiin tuomiseksi muutakin: mustikanvarpuja joulun ajan ja kevään kukkakimppuihin, naavaa joulukoristeisiin sekä muutama pieni kuusentaimi parvekeruukkujen istutuksiin.

Yrttimaalta sain persiljat suppilovahvero-kylmäsavuporokeiton mausteeksi ja oreganot keräsin kuivattavaksi. Olisihan nuokin pitänyt poimia jo aiemmin, mutta onneksi sain otettua ne talteen ennen lumen tuloa.
Syreenin juurelle oli unohtunut muutama narsissiruukku. Olin vienyt ne alkukesästä tarkoituksena istuttaa mukulat maahan. Kuinkas sattuikaan, ne jäivät ruohon ja muun peittoon, josta syksyn tullen paljastuivat. Eivät ilmeisesti kuitenkaan pahemmin kärsineet, vaikka olivatkin kesän ruukuissa istuttamatta. Toivottavasti lähtevät keväällä kasvamaan yhtä innokkaasti kuin nyt.

Eilen juhlistimme pienimuotoisesti synttäreitäni ja kävimme lastemme kanssa syömässä ravintola n:o 11:ssa. Monille tämä perinteikäs ravintola on tutumpi sen entiseltä nimeltään Kuusihokki tai lempinimeltään Risuhokki. Paikka on ihanan vanhahtava valkoisine pöytäliinoineen ja Paavo Tynellin suunnittelemine valaisimineen ja tunnelmaltaan viihtyisä ja mutkaton. Ja ennen kaikkea ruoka oli erittäin hyvää. Oletko käynyt syömässä Risuhokissa?

Hyvää viikon alkua!

Harmaa asu viime viikolta ja suppiksia

Viikon landella olon aikana ei asukuvia otettu - möksäasuista kun ei oikein ole kuvattavaksi. No, ensi viikolla myös asujen ja asukuvausten osalta tapahtuu paluu arkeen. Tässä kuitenkin harmaa kokonaisuus viime viikolta. Perussiisti asu suorine housuineen ja neuletakkeineen, ilman sen kummempia kommervenkkejä. Yksinkertainen, mutta helppo ja toimiva asu.

Syksyinen viikko maalla hurahti hurjaa vauhtia. Paljon saimme aikaiseksi, vaikka päivät tuntuivat tosi lyhyiltä, sillä aurinko laski aikaisin ja sen jälkeen olikin kivempi pysytellä sisätiloissa.
Parina päivänä kävin sienimetsällä. Toiveikkaana olin ostanut kylmäsavuporoa, jos vaikka saisin suppilovahveroita sen verran, että saisin tehtyä niistä ja savuporosta  keiton.  Keskiviikkona metsään lähtiessä tavoitteena olikin siis löytää sieniä "keitollinen". Vaikka tykkään käydä keräämässä suppiksia ja kanttarelleja, olen kamalan huono löytämään niitä. Saatan kävellä muina naisina sieniapajan ohi tai jopa melkein sienten päälle astuen, huomaamatta niitä. Varsinkin kanttarellit ovat mulle ihan toivottomia löytää.
Onneksi mulla oli lisävainu mukana. Maailmalla käytetään tryffelisikoja, mutta mullapa oli ihan oma "suppispossu" apunani. Puuhis on mestari löytämään suppilovahveroita ja työnjakomme toimii siten, että hän vainuaa, minä kerään. Niinpä reilun tunnin metsässä olon aikana sain kerättyä lähes 2,5 kg sieniä. Ei ollenkaan hullumpi saalis.

 Ihanaa perjantai-iltaa ja viikonloppua!

Löytö vaatekaapista – karvaliivi

Muuton aikana vaatteita kaappiin asetellessa monen vaatekappaleen kohdalla tuli mieleen ajatus ”enpä ole käyttänyt pitkään aikaan, mukava pukeutua tuohon pitkästä aikaa”. Osasyynä oli se, että harvinaisen lämpimän syksyn vuoksi en ollut edes kaivannut kyseisiä vaatteita vielä.

Näiden ’kesän jälkeen kiva käyttää’ –vaatteiden lisäksi tein mukavia löytöjä vaatteista ja asusteista, joiden olemassaoloa en edes muistanut. Kamalaa, mutta totta! 

Vanhassa kodissa oli kaappitilaa aika reilusti, joten esim. yläkaappeihin oli päässyt unohtumaan yhtä sun toista. Useimmat näistä "toisista" päätyivät kierrätykseen, mutta kyllä aika moni vaate löysi paikkansa vaatekaapista aktiivikäyttöön.

Tummanharmaa karvaliivi on yksi noista uudelleen käyttöönotetuista vaatteista. Viime talvena innostuin karvaliiveistä ja tuunasin turkis-neuletakista liivin ja loppukeväästä ostin kirppikseltä toisen . Kumpaakaan en ole vielä tänä syksynä pitänyt, mutta vuonna yksi tai kaksi laskettelureissun yhteydessä Rukalta tai Pyhältä ostamani liivi on noussut lemppariasusteeksi viimeisen parin viikon aikana. Onneksi ”löysin” sen nyt!

Viime sunnuntaina yhdistin liivin valkoiseen neuleeseen ja tartan-huiviin. Viime keväänä käytin huivia paljon, ja eiköhän nyt käy samoin, kun otin sen vihdoin käyttöön kesätauon jälkeen.

Liivi on mukana myös täällä maalla, siitä sitten lisää kuvia myöhemmin.

Luonnon taideteoksen, jäkälän, myötä mukavaa maanantaita!

Viikon 46 huiput

Se on jälleen sunnuntai ja viikkokoosteen aika. Onpa mukavaa, kun olen pikku hiljaa pääsemässä normirytmiin bloginkin osalta.

Alkuviikon arki sujui aika tavanomaisissa merkeissä, jonka tosin katkaisi kivasti tiistain tapahtuma. Kuukausittainen viini-iltamme vietettiin normaalia juhlavammin, kun nautimme sen klubin 10-vuotispäivällisen merkeissä; me olemme tosin olleet mukana vain yhdeksän vuotta. Antoisia ja opettavaisia tilaisuuksia kokoontumisemme ovat olleet, vaikka edelleenkään en ole viinien suhteen minkään tason asiantuntija. Jotain on korvan taakse tarttunut noiden vuosien aikana - toivottavasti.

Juhlaillallinen oli erittäin maittava alkaen alkushampanjan jälkeen nautittavasta graavisiiasta ja muikunmädistä ja niitä seuraavasta kurpitsakeitosta. Pääruokana oli ankkaconfista, joka oli suussa sulavaa! Olen tehnyt ankkaa vain pari kertaa, silloinkin ankanrintaa. Ylikypsäkoipi oli täydellistä ja sen myötä iski halu kokeilla jotain vastaavaa. Onko kenelläkään hyväksi koettua reseptiä murean mehevään ankankoipeen?
Jälkiruokana oli makoisa lakkamousse, sitä olisin voinut täpötäydestä vatsasta huolimatta syödä toisenkin annoksen. Kaikkiin ruokiin sommelier oli valinnut täydellisesti yhteensopivat viinit. Illallinen oli kertakaikkisen täydellinen!

Viikon lopulla lähdimme maalle ja näiden muutaman päivän perusteella voin sanoa, että kylläpä breikki tuli tarpeeseen. Monen viikon ajan olen ollut totaalisen stressaantunut monesta asiasta, ja nyt rauhallinen maalaisympäristö tuntuu paratiisilta. Ensimmäinen helpotuksen tunne tuli jo tiistaina, kun luovutimme vanhan kodin avaimet uusille asukkaille - muutto kaikkine käänteinen oli saatu päätökseen.

Viikon lopulla lähdimme maalle laittamaan mökkiä ja tiluksia talvikuntoon ja samalla vietämme verkkaista syyslomaa. Monen viikon ajan yöunet jäivät liian lyhyiksi, mulle ei 5-6 tunnin unet ole lainkaan riittävät. Nyt olen nukkunut kuin tukki ja olotila on muutenkin rentoutunut ja rauhallinen ja entiset vapaa-ajanviettoon liittyvät intressin alkavat jälleen kiinnostaa. Ihanaa, kun olen taas ehtinyt selata lehtiä....

.... tai tehdä käsitöitä. En ole mikään käsityön huippuosaaja, sillä villasukan kantapään ja isoäidinneliön virkkauksen opin vasta pari vuotta sitten. Monta kuukautta tai jopa yli vuosi on vierähtänyt siitä kun edellisen kerran tartuin virkkuukoukkuun tai puikkoihin. Nyt automatkalla kaivoin esiin virkkuutyöni ja jatkoin neliöiden virkkuuta, vaikka en edelleenkään tiedä, mihin käytän musta-beiget tekeleeni.

Myös neulominen alkoi innostaa pitkän tauon jälkeen ja kun Puuhis toivoi farkunsinisiä sukkia edellisten puhkikuluneiden tilalle, aloitin eilen sukkaparin neulomisen. Yleensä katson telkkaria aika vähän, mutta eilen oli oikein rentouttavaa istua keinutuolissa sukkaa kutoen ja välillä silmäillen jotain tyhjänpäiväistä tv-ohjelmaa. Kuulostaapa ihan mummumeiningiltä, hih!

Eilen oli aivan ihana sää, aurinko pilkisteli pilvien raoista, oli tyyntä ja vuodenaikaan nähden lämmintä. Järvimaisema näytti upealta auringonpaisteessa, mutta eivätpä nuo sumuiset maisematkaan tunnu ollenkaan hullummilta.

Nyt edessä on yhtä laiskoja lomapäiviä. Lähtisinkö metsään katsomaan, löytyisikö vanhoilta saalispaikoilta suppilovahveroita vai viitsisikö tarttua haravan varteen? Jaksaisinko värkätä sytykeruusuja, jatkaisinko sukan neulomista vai mitäpä jos vain viettäisin lököaikaa tuijottelemalla takkatulta tai kynttilöitä. Kamalan vaikeita päätöksiä tiedossa!

Mutta nyt neulomisen pariin pähkäilemään, miten se kantapää nyt menikään.

Suloista sunnuntai-iltaa!

Tiistain asu

Terveiset sumuiselta Pirkanmaalta! Me tulimme laittamaan tilukset talviteloille ja samalla vietämme viikon verran syyslomaa rauhoittavissa maalaismaisemissa.

Asukuvat on otettu tiistaina, jolloin kävimme viimeistä kertaa vanhassa kodissamme. Samalla täytyi hyödyntää tilaisuus ja otimme asukuvat vanhan kotimme maisemissa. Pienen metsikön reuna sekä kävelytie ovat olleet oivia kuvauspaikkoja: lähellä omaa kotia, muita kulkijoita on ollut vähän ja yleensä valo on ollut ihanteellinen kuvaukseen, vaikka tällä kertaa valotus ei ihan osunut nappiin. Näitä kuvauspaikkoja tulee varmasti kaiholla muisteltua myöhemmin.

Paitiksen näin alkusyksystä jossain kaupassa ja se herätti ristiriitaisia fiiliksiä. Tavallaan se oli vähän tylsä - tummanharmaalla pohjalla vaaleanruskeita ja -harmaita raitoja - toisaalta miesten kauluspaitaa muistuttavana paidan kuosi viehätti. Aikani mietittyäni päätin kuitenkin ostaa sen, mutta edelleen mielipiteeni siitä on kahtiajakoinen. Tällä kertaa yhdistin patiksen leveälahkeisiin housuihin ja neuleliiviin, mutta supernaisellisen hameen ja korkkareiden kanssa kokonaisuus voisi olla mielenkiintoinen.

Jälkikäteen tajusin aika hauskan sattuman: kokonaisuudessa on muistoja molemmista isoäideistäni. Liivi on äidinäidin neuloma (kerroinkin siitä tässä jutussa syyskuussa.). Puuhelmet ovat toisen mummun peruja. Hänen korujen joukosta löytyi mukavan näköiset puuhelmet. Modernisoin ja tein ne itseni näköisiksi purkamalla helmet silkkinauhasta ja kiinnittämällä ne toisiinsa hopealangan avulla.

 Rentouttavaa viikonloppua!