Viime viikolla Tallinnassa

Viime viikon torstaina vietimme päivän Tallinnassa ja tavallisen kaupoissa kiertelyn sijaan kiertelimme kaupunkia. Olin kuullut paljon sataman läheisyydessä, vanhan kaupungin kupeessa sijaitsevasta Kalamajan alueesta, mutta en ollut aiemmin käynyt siellä. Nyt kun päivä oli mitä kaunein, päätimme tutustua alueeseen.

Kalamaja on noussut parin vuoden aikana Tallinnan trendikkäimmäksi alueeksi. Se on kaupungin vanhimpia asuinalueita ja toiminut nimensä mukaisesti kalasatamana, myöhemmin sinne nousi myös lukuisia tehtaita. Viime vuosien aikana vanhoja teollisuusrakennuksia sekä aikoinaan asuintaloiksi rakennettuja taloja on kunnostettu ja niihin on avattu pieniä putiikkeja, gallerioita, kahviloita, baareja, sisustusliikkeitä jne.

Näiden lisäksi alueella on lukuisia ravintoloita, baareja ja kahviloita, joiden hintataso on huomattavasti alhaisempi kuin esim. vanhassa kaupungissa.

Me kävimme syömässä Kalamajan tunnetuimmassa ravintolassa, F-Hoonessa. Paikka oli tupaten täynnä ja asiakaskunta näytti koostuvan pääasiassa turisteista toisin kuin monet muut ravintolat, joiden ohi kävelimme. Paikka tuntui rennon viihtyisältä ja ruoka oli erittäin hyvää. 

Kalamaja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. Vaikka vietimmekin siellä monta tuntia, näkemättä ja kokematta jäi vielä monta mielenkiintoista kohdetta. Seuraavan Tallinnan matkan aikana täytyy alueella käydä uudelleen. Onko Kalamaja teille tuttu?

Hauskaa viikon jatkoa!

Viikon 27 huiput

Viikkoon on  mahtunut niin maalla oleskelua, päiväreissu Tallinnaan kuin helleviikonlopun viettoa kotona.

Kylläpä viikonlopun helle on tuntunut ihanalta! Olemme tehneet pitkiä pyöräilyretkiä ja nauttineet keskikesän kauneudesta. Ja hellemekot! Olipa kiva kaivaa nekin käyttöön pitkästä aikaa. Viime kesän suosikkimekkoni tuntui edelleen erittäin miellyttävältä helleasulta. Toivottavasti sille on enemmänkin käyttöä myös tänä kesänä.

Torstaina käväisimme Tallinnassa ja tuolloin lämpötila oli jo reippaasti yli parinkymmenen. Hellelukemiin ei elohopea kivunnut, mutta hyvä niin: ei ollut liian kuuma kilometrien pituiseen kävelyyn, mutta kuitenkin mukavan lämmintä. Muutaman maissa vietetyn tunnin aikana kiertelimme ja tutustuimme pääasiassa Kalamajan-alueeseen, jota emme tunteneet entuudestaan. Tallinna-päivästämme lisää myöhemmin.

Alennusmyynneissä en ole vielä juurikaan kierrellyt ja jopa Tallinnassa jätin ensimmäistä kertaa vaatekaupat väliin. Tarttui sieltäkin kuitenkin jotain mukaan, nimittäin vaalea mokkatakki. Takin hyvin yksinkertainen malli sekä huppu tuntuivat kivan erilaiselta ja uudelta vaihtoehdolta takkivalikoimaani, joten en voinut vastustaa sitä. Takki sopii hyvin käytettäväksi kesän viileinä päivinä.

Yksi kesän iloista on aamiaisen ja aterioiden nauttiminen ulkona. Vaikka musta onkin kamalan kiva syödä  taivasalla, olen kieltämättä aika kranttu: ei saa olla liian kylmää tai tuulista, toisaalta eipä auringon paahteessakaan ruoka maistu. Siksi olenkin erityisen iloinen, kun sain maalla järjesteltyä kuistin uuteen uskoon ja olemme viileistä säistä huolimatta voineet ruokailla siellä, melkein ulkona. Tavallinen keittokin maistui lähes gourmeelta, kun sen nautti ukkoskuuron hämärtämällä verannalla kynttilän valossa.

Hellepäivien tuomia etuja on kuitenkin se, että olemme voineet syödä ihan oikeasti ulkona. Perjantaina ja tänään nautimme kotiterassilla ruokailusta, eilen teimme ex-tempore -käynnin Tapiolan Chico'sin terassille.

Olipa sää mikä tahansa, on yksi, josta en hevin luovu - villasukat! Möksäsaunomisen yhteydessä on viileässä vedessä uinnin jälkeen mukava vilvoitella, kun jalkaan vetäisee "saunomisvillasukat". Ja eilenkin hellepäivän jälkeen oli niin nautinnollista, kun verkkareiden seuraksi jalkaan laittoi villasukat! Eivätkä olleet yhtään liian kuumat.

Viikon alku vietetään kotiloissa, ja sitten taas lähdemme jatkamaan loman viettoa ensin maalle ja sitten jonnekin päin Suomea.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Käynti Virroilla venesatamassa

Viikonloppuna ja alkuviikosta lämpötila on ollut oikein mukavissa lukemissa vaikkei vielä hellelukemiin olekaan päästy. Toisin oli vielä perjantaina, jolloin kävimme Virroilla. Puolenpäivän maissa, kun lähdimme, takki ja huivi eivät olleet ollenkaan liikaa. Sää alkoi kuitenkin seljetä ja pilviverho ohentua, joten päätimme kaupoissa käynnin lisäksi vierailla myös venesatamassa. Paikka on erittäin kaunis ja siellä on mukava käydä ihastelemassa maisemia.

Nälän yllättäessä voi käväistä lounaalla viihtyisässä satamaravintolassa Baarpuurissa. Tykkään kovasti ravintolan kekseliäästä tavasta koristella niin sisätilat kuin useammassa tasossa olevat terassitkin. Hauskoja yksityiskohtia on lukuisia ja ohessa kuvapläjäys muutamista niistä.

Kesäkukkia on käytetty paljon koristeena, mutta niiden lisäksi myös yrttejä on käytetty kivasti viherkasvien korvikkeina.

Jopa katolle on asetettu sisustusjippoja, mm. vanhaan ruostuneeseen katiskaan on sijoitettu valosarja. Päiväsaikaan pienet valot eivät erotu, mutta pimenevässä illassa katiska on varmasti mukavan näköinen.

Venesatamassa piipahdamme varmasti useasti kesän aikana, joten maisemakuvia tiedossa lisää jossain vaiheessa.

Tänään tulimme maalta kotiin ja huomenna on edessä päiväreissu Tallinnaan. Sinnekin on luvattu kaunista säätä, joten luvassa on kaupunkikävelyä kilometrien verran.

Aurinkoisia päiviä!

Viikon 26 huiput

Me olemme juhannuksen jälkeen jatkaneet lomailua maalla ja koska näin kesällä asiat voi ottaa rennosti, koostekin tulee ’mañana’-meiningillä vasta tänään maanantaina.

Perjantaina kävimme Virroilla ja siellä mm. paikallisessa kirpputorimyymälässä. Kyltti ”Uusia kenkiä kirpputorihinnoilla” herätti kiinnostuksen, vaikka yleensä en oikein innostu ajatuksesta kirppiksellä myytävistä uusista tuotteista. Mikä kirppis se sellainen on! No, nyt tsekkasin kuitenkin kenkähyllyn ja sieltäpä silmään pisti kivan näköinen kenkäpari. Tummansiniset herrainkengät sopivat täydellisesti jalkaani ja 8 euron hinta nahkaisista uusista kengistä kuulosti aivan uskomattomalta. Eipä siis tarvitse arvailla, ostinko kengät!!!

Yksi viikon tyytyväisyyden hetkistä ovat sijoittuneet ruokailuun. Enkä nyt tarkoita ihastusta ruokaan vaan sen sijaan ruokailupaikkaan. Päätalon veranta on vuosia ollut samannäköinen ja muuttumaton sisustukseltaan ja sen tehtävä on ollut toimia kulkuväylänä sisätiloihin sekä erinäisten tavaroiden säilytyspaikkana. Tänä keväänä järjestelin verannan uuteen uskoon: vaihdoin kalustusten paikkaa, poistin turhaa tavaraa, vaihdoin pöydän toiseen jne. Tilasta tuli aivan ihastuttava ja nyt siellä on mukava viettää aikaa. Säiden salliessa tykkään syödä ulkona, mutta toistaiseksi ilmat eivät ole sitä juuri suosineet. Milloin on liian kylmä, tuulista, sadekuuroista, hyttysiä jne. mutta  nyt uudelleen järjestetyllä kuistilla ruokailu on todella mieluista. Olemmekin juhannusviikonlopusta lähtien nauttineet ateriamme useimmiten verannalla.

Pöydällä oleva kynttelikkö on muuten myös yksi kirppislöydöistäni. Kylällä on kirpputori, joka myy niin omistajansa tuotteita kuin lahjoituksena tulleita tavaroita, joiden tuotto menee hyväntekeväisyyteen. Juhannusviikonloppuna löysin sieltä tämän kauniin kynttelikön. Todennäköisesti vien sen jossain vaiheessa kotiin, mutta toistaiseksi se on käytössä verannalla. Löysin myös monta makeanveden helmistä tehtyä kaulanauhaa, jotka ovat jo sellaisenaan kauniita, mutta joista kenties saan hopeaan yhdistettynä tehtyä jotain kivaa.

Möksän seinustalle pesän tehneestä pikkulinnusta kerroin viikko sitten. Aivan varma linnun lajista emme ole, mutta veikkaamme sitä pajulinnuksi. Munien määräksi jäi loppujen lopuksi viisi ja niitä emo on uutterasti hautonut. Yhteiselommekin on alkanut sujua, sillä vaikka kävelemme silmien korkeudella olevan pesän ohi vain noin metrin päässä, lintu tarkkailee tilannetta, eikä lähde lentoon. Nyt jännitämme, milloin munat alkavat kuoriutua ja miten emo silloin suhtautuu läsnäoloomme.

 

Monet ovat odotelleet lämpimiä säitä ja "kesän tuloa". Kieltämättä itsekin tykkäisin kunnon helleaallosta, mutta ilman sitäkin olen täysin siemauksin nauttinut kesästä. Luonnon vehreys ja kukkiminen, kukkien tai koivikon tuoksut ja uskomaton valo ovat niitä asioita, joista olen todella paljon iloinnut. Jopa sellainen pieni asia kuin yrttien kukoistus on tuottanut mielihyvää. Enkä jaksa olla ihmettelemättä, miten upeasti kaupan ruukkusalaattien jämät ovat innostuneet kasvamaan uudelleen, kun roskiksen sijaan istutin ne maahan.

Juhannusruusut ovat vasta puhkeamaisillaan kukkaan ja nuppujen määrästä päätelleen ne tulevat kukoistamaan upeasti. Parin päivän aikana ovat kurtturuusun ensimmäiset kukat alkaneet avautua ja mulle nimeltä tuntemattoman ruusupensaikon lukuisat pienet nuput auenneet. Muutama päivä sitten vallalla ollut valkoisten kukkien loisto vaihtuu pinkkiin.

Ihanaa ja aurinkoista viikon jatkoa!

Sadekuuropäivän asu

Maalla ollessamme käymme pari-kolme kertaa viikossa jossain lähialueen paikkakunnista Mänttä-Vilppula, Keuruu, Virrat tai Ruovesi hoitamassa muutaman päivän ruokaostokset. Matkaa noihin jokaiseen on suunnilleen saman verran, mutta tänä vuonna olemme useimmiten suosineet Keuruuta. Se on paikkakunnista vilkkain ja niin ruokakauppojen kuin muidenkin kauppojen suhteen vaihtoehtoja on useampia.

Eilen kuitenkin suunnistimme pitkästä aikaa ostoksille Mänttään tai oikeammin Mänttä-Vilppulaan, sillä vuonna 2009 kaupunki yhdistyi Vilppulan kunnan kanssa. Mänttä syntyi aikoinaan metsäteollisuuden ympärille ja edelleen siellä on paperitehdas, jonka tuotteet ovat tuttuja meille kaikille. Keurusselkä sekä sen takana nouseva tehdas toimivatkin eilisten asukuvien taustana.

Aamupäivällä tuli sadekuuroja tuon tuosta ja vettä tuli välillä kaatamalla välillä tihkutellen. Kauppa-asu valikoitui sen mukaan. Kumisaappaihin ja sadetakkiin en kuitenkaan sonnustautunut, vaikka sekin käväisi mielessä. Kumisaappailla on nimittäin tullut viime päivänä lompsuteltua pihahommissa sen verran, että sateesta huolimatta halusin kauppareisulle jotain muuta jalkaani. Niinpä päädyin tennareihin. Valkoinen takki oli hyvä vaihtoehto sadetakille: siinä on huppu, joka suojaa niin sateelta kuin tuuleltakin ja takki pitää myös jonkin verran sadetta. Pirtsakan keltaisen sateenvarjon nappasin kuitenkin mukaani rankkasateen varalle.

 

Kuvaamisen suhteen kävi älyttömän hyvä tuuri. Sade lakkasi juuri kun saavuimme Mänttään, joten nappasimme asukuvat välittömästi. Jo muutaman minuutin kuluttua sadekuuro yllätti jälleen entistä rankempana, mutta meidän kuvaussessiomme oli jo hoidettu. Sää selkeni päivän mittaan ja illalla saimme saunoa nauttien ihanasta ilta-auringosta.

Tein muuten eilen jälleen raparperi-chilihilloketta ja ohje siihen löytyy tästä.

Hyvää viikonlopun odotusta!

Harmaa asukokonaisuus

Alkuviikko on sujunut rennoissa merkeissä maalla lomaillen. Eilen iltapäivällä satoi, mutta ihan oikeasti se tuntui oikein mukavalta: sainpahan vähän siivottua ja järjesteltyä tavaroita sekä tehtyä lisää sytykeruusuja, joille näyttää olevan käyttöä ja varasto tuntuu hupenevan alta aikayksikön. 

Vaikka talossa on sähköllä toimivat patterit, hoidamme mieluummin lämmityksen tarvittaessa tuvan leivinuunin ja parin pienemmän uunin turvin. Minä toimin useimmiten ”sytytysmestarina” ja tykkään käyttää apuna todella käteviksi osoittautuneita sytykeruusuja. Viime vuonna tekemäni ohje niihin löytyy tästä linkistä.

Tänään on ollut oikein kiva sää. Lämpötila ei kohonnut lähellekään hellelukemia, mutta päivällä pitkähihainen paita oli aivan liian lämmin vaatekappale ja illan suussa lämpömittari näytti yli 20 asteen lämpöä. Oiva sää siis ulkona puuhasteluun ja sainkin tehtyä jälleen satsin betonisia raparperin lehtiä.

Asukuvat on otettu jokin päivä ennen maalle lähtöämme. Tuolloin oli todella tuulinen päivä, joita on tänä keväänä ja alkukesällä riittänyt. Ensin kokeilimme kuvien ottamista pihapiirissämme kallion kupeessa, mutta eihän siitä mitään tullut. Tuuli tuiversi milloin hiukset milloin hameen helmat tai takin liepeet kaikkea muuta kuin kuvauksellisiin asentoihin. Yksi suht onnistunut kuva oli, mutta vaihdoimme paikkaa ja saimmekin muutaman julkaisukelpoisen kuvan aikaiseksi.  

Harmaa kynähame, varsinkin tämän pituisena, saattaa helposti tehdä itselleni tätimäisen olon. Niinpä rikoin askeettisen kokonaisuuden tuomalla asuun rentoutta vaaleanharmaalla t-paidalla sekä nahkatakilla. Koruina harmaista makeanvedenhelmistä ja ohuista hopeaketjuista tekemäni kaulakoru sekä korvikset.

Mukavaa keski-viikkoa ja keskiviikkoa!

Viikon 25 huiput

Viikkokooste painottuu viime päivien maalla oloomme ja tässä ensimmäisiä tunnelmia juhannuksen ajan viikonlopusta sekä loman aloituksesta.

Maalle pääsimme lähtemään hyvissä ajoin ennen massiivisia juhannusruuhkia. Vaikka autossa istumista on vain noin kolmisen tuntia, tykkään, että matka-asu on mukava. Tällä kertaa farkkujen seuraksi valitsin punaisen t-paidan sekä mustan neuletakin ja kaulahuivi kuuluu tietenkin asuun ihanana lämmikkeenä. Asukuvat otettiin perille päästyämme. Kottikärryjen kukkaistutus kärsii viileistä säistä ja näyttää vielä aika ankealta. Lisäsin siihen lisää kukkia ja toivotaan, että kukat alkavat vähitellen rehevöityä.

Viime vuonna karsimme talojen ympärillä olevia syreenipensaita ja ilmeisesti siitä intoutuneena ne kukkivat enemmän kuin vuosiin. Näky ja tuoksu ovat ihan mielettömät. Keräsin niitä useampaankin maljakkoon ja ne ovat hyvin tuoksuneet pitkän viikonlopun ajan niin sisällä kuin verannallakin. Varsinkin kuistilla olevat kimput kukoistavat erityisen hyvin. Juhannusruusut ovat toistaiseksi vielä aivan nupuillaan, mutta eivätpä siten kilpaile huomiosta syreenien kanssa.

Tavallisesta poiketen olemme edelleen majoittuneet päätalolla ja käyneet mökilläni rannassa vain saunomassa. Eläimet ovat saaneet olla ihan rauhassa ja ovat näköjään valtaamassa aluetta itselleen. En ole koskaan ennen nähnyt lumikkoa, mutta nyt näimme sen ensin vilahtelevan mökin terassilla sekä ikkunan alla. Eilen puuvajalla seurasin useamman minuutin ajan, kun kaksi lumikkoa (koosta päätellen isä ja äiti) säksättivät minulle uutterasti. Toinen niistä puuvajan seinustalla uhoten (isä?), toinen työnsi päätään välillä harvarakenteisten seinälautojen välistä ja asiaa kuului olevan kovasti. Tuntui kuin olisin animaatioelokuvassa keskustelemassa eläinten kanssa. Kameraa, edes kännykkää, ei tietenkään sattunut olemaan mukana, joten kuvaa en hauskasta tilanteesta saanut. Harmi! Tänään kun kamera oli mukana, pariskunta ei suostunut näyttäytymään, räksytys kyllä kuului puuklapien takaa.

Sen sijaan kuvauksen kohteena on ollut möksän seinustalla oleva linnunpesä. Viime käynnillä pari viikkoa sitten ripustimme pienen kiulun (läpimitta n. 6-7 cm) mökin seinustalle. Poissaolomme aikana jokin lintu on keksinyt tehdä siihen pesän, ja nyt viikonlopun aikana siihen on ilmestynyt munia yksitellen päivittäin; tuloiltana pesässä näkyi yksi muna, tänään niitä oli jo viisi. Saa nähdä, mahtaako saunomisemme häiritä hautomista, vai ilmestyykö pesään poikasiakin.

Lisää juhannuksen ja viikonlopun tunnelmia seuraavassa postauksessa.

Tiedättekö, mikä on aina ollut loman parhaita hetkiä? Se, kun tajuaa, että on sunnuntai eikä tarvitse lähteä kaupunkiin paluuruuhkan sekaan vaan voi jatkaa rentoa möksäfiilistelyä.

Kivaa viikkoa!