Viikon 14 huiput

Tässä muutamia otteita hurjalla vauhdilla hujahtaneesta viime viikosta.

Stockmannin Hulluilla päivillä käväisin parikin kertaa, mutta aika laihoin tuloksin. Vaatteita tai kenkiä en ostanut yhtään: niitä, mitä tarvitsen, ei ollut tarjolla tai kengistä ei löytynyt omaa kokoani. Muutaman kivan vaatekappaleen näin, mutta en sitten kuitenkaan innostunut niin paljon niistä, että olisin kotiuttanut ne.
Mukaan päätyi lopulta hiiliteräspannu, kasvojen puhdistusaine sekä Marie Kondon kirja.

Muutama viikko sitten ostin Estée Lauderin ihonpuhdistusvaahdon, joka on tuntunut oikein hyvältä ja toimivalta. Nyt tarvitsin toisen puhdistusaineen mukaan otettavaksi maalle. Cliniquen tuotteet sopivat iholleni hyvin ja ostan usein ihonpuhdistukseen joko sarjan nestesaippuan tai kiinteän saippuan. Ne puhdistavat iholta hellävaraisesti, mutta kuitenkin tehokkaasti epäpuhtaudet ja jättävät ihon miellyttävän tuntuiseksi. Yksi Hullujen päivien ostokseni oli Cliniquen nestesaippua. Muovinen pumppupullo on kätevä ja hygieeninen käytössä, vaikka tosiasiassa palasaippua on mielestäni vieläkin miellyttävämmän ja tehokkaamman oloinen käytössä.

Olen jo jonkin aikaa harkinnut hiiliteräspannun hankkimista ja nyt sellainen sattui olemaan tarjouksessa Hulluilla päivillä. Olen kuullut kovasti kehuttavan hiiliteräspannua, se on valurautapannun tapaan lähes ikuinen, mutta käytössä hieman kevyempi ja helpompi. Paistamisen jälkeen pannu pestään vedellä ilman pesuainetta ja siihen voi sipaista ohuelti öljyä. Käytön myötä pannun käyttöominaisuudet vain paranevat, kun pintaan muodostuu tumma tarttumaton pinnoite ja sanotaan, että mitä mustempi pannu on, sitä parempi se on käytössä.

Pannu täytyy rasvapolttaa ennen ensimmäistä käyttöä. Yksi kertaa riittää, mutta 3-4 peräkkäistä polttoa muodostaa vieläkin paremman pinnan. Paras olisi, jos malttaa rasvapolttaa pannun 10-11 kertaa. Minä tein 7 rasvapolttoa ja niiden sekä parin käyttökerran jälkeen pannu näyttää aika tummalta. Tuntui oudolta polttaa kiiltävän kaunis uusi pannu lähes mustapohjaiseksi, eikö näytä hurjalta. Entrecotit ainakin paistuivat pannulla loistavasti.

Yhden heräteostoksen tein, nimittäin KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika -kirjan. Tavaraa, vaatteita, kenkiä, kosmetiikkaa ja kaikkea muuta on kertynyt ajan myötä kaappeihin aivan liikaa, ja olen jo pidemmän aikaa huomannut itsessäni piirteen ja halun vähentää tuota tavaratulvaa. Elämänmullistusta en kirjan lukemiselta odota, tuskin alan pystyviikata vaatteita eikä minusta "kunnon" marittajaksi ole, mutta kiinnostaa silti lukaista läpi Marie Kondon opus. Jospa sieltä jokunen ohjenuora ja vinkki tarttuisi oman tavarakaaoksen selkiyttämiseen.

Eilen vietimme äitini ja hänen miehensä synttäreitä. Kyseessä oli pienimuotoiset juhlat lähiomaisten ja muutaman ystävän kesken. Olin lupautunut auttamaan niin ennakkojärjestelyissä kuin toimimalla keittiöhommissa pippaloiden aikana. Mukavaa oli ja hyvin ehdin nauttia juhlista kahvinkeiton lomassa. Huh, kaksi herkutteluviikonloppua takana ja pääsiäinen edessä. Varsinainen herkkujen huhtikuu!

Olin tiistaina eräässä tutkimuksessa, jonka johdosta olin tammikuiseen tapaan viikon rajoitetulla ruokavaliolla ja päivän-puolitoista lähes ravinnotta liha- ja kasvislientä lukuun ottamatta. Välillä ahkera tuorepuuron ja smoothien syönti alkaa pikkuisen kyllästyttää, mutta sitten kun niitä ei saa syödä, niitä tekee ihan hirvittävästi mieli. Kylläpä oli ihanaa, kun tutkimusta seuraavana aamuna sai taas nauttia kipollisen raikkaan marjaista tuorepuuroa. Ruoka on tosiaan yksi elämän nautinnoista.

Vielä pari päivää ja sitten me lähdemme ensimmäistä kertaa tänä keväänä maalle, jossa vietämme useamman päivän. Tuskin maltan odottaa...

Keräsin maljakkoon eri puiden ja pensaiden oksia. Parin viikon jälkeen yhteen oksaan ilmestyi pieniä kukkia.

Hyvää pääsiäisviikkoa!

Viikon 45 huiput

Siinä se omaa paikkaansa odottaen nököttää - viirivehka, joka oli viimeinen tavara, jonka kuskasimme vanhasta kodistamme autoon perjantaina. Ja vihdoin pitkään ja hartaasti toteutettu muutto oli ohi ja yksi, 10-vuotinen jakso elämässä päättyi! Kaiken uuden kodin ihanuuden keskellä pieni haikeus käväisi mielessä, kun kiertelin vanhaa kotia. Paljon muistoja liittyi noihin tyhjiin huoneisiin. Mutta jotain on jätettävä taakseen, jotta voi ottaa vastaan jotain uutta. Kaikelle on oma aikansa! Nyt voikin keskittyä täysillä uuden kodin kuntoon saattamiseen ja sisustamiseen!

Viime aikoina suuri määrä tavaraa on päätynyt kierrätykseen, myyntiin tai varastoon, mutta sen vastapainoksi toin jotain tilallekin. Kaupoissa en ole käynyt hankintoja tekemässä, mutta varaston kätköistä otin käyttöön pari kalustetta olohuoneeseen. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta mun olohuoneissa ei ole koskaan ollut oikeaa sohvapöytää. Sen virkaa on useimmiten toimittanut sarjapöytäsarja, jotka ovat olleet seinustalla ja jonka osia olen tarvittaessa ottanut käyttöön. Muun ajan sohvien ja nojatuolien edessä on ollut avaraa tilaa.

Monta vuotta sitten toin maalta mummun vanhan sohvapöydän, joka on odottanut varastossa käyttöönottoa. Muistan, että jo lapsena tykästyin kovasti pöytään, ja vaikka pöydän pinta on kulunut ja kolhiintunut, halusin sen siitä huolimatta halusin heti käyttöön uudessa olohuoneessamme. Kätköistä löytyi myös saman henkinen lehtiteline/pöytä, joka niin ikään on ollut vuosia käyttämättömänä.
Pöytä vaatii kunnostusta ja nyt mietin, maalaanko sen, petsaanko vai käsittelenkö pellavaöljyllä. Alunperin aikomuksenani oli maalata molempien pöytien tasot valkoiseksi, mutta nyt pöydän luonnollinen pinta viehättää entistä enemmän ja taidan haluta säilyttää sen, joten öljyäminen riittäisi. Mitä mieltä olette?

Sen verran haipakkaa on ollut, että vaikka kuntosali- ja jumppakäynnit ovat jääneet tyystin, askelmittarin mukaan elämä on ollut hyvinkin aktiivista. Viikkojen ajan askelia on kertynyt päivittäin huikea määrä, yleensä parinkymmenen tienoilla. Liikunta onkin siis hoitunut hyötyliikunnan avulla, mutta nyt olisi aika kartoittaa lähialueen kuntosalitarjonta ja aloittaa taas jumppa- ja salikäynnit.

Lopuksi vielä tämän viikon kosmetiikkaihastus. Olen aina tykännyt Cliniquen silmänympärysvoiteista (All about eyes -tuotteet) ja olen käyttänyt niitä vuosien ajan. Halusin kuitenkin kokeilla jotain muuta ja viime kuukausien aikana olen kokeillut muutaman eri valmistajan tuotteita. Joku oli "ihan kiva", joku tuntui lähes täydelliseltä. Nyt palasin kuitenkin taas vanhan luottomerkkini tuotteeseen ja kokeilen voidetta, jota en ole aiemmin käyttänyt. Kylläpä joku tuote voikin tuntua heti ensi käytöltä hyvältä: kosteuttaa olematta liian rasvainen ja rauhoittaa silmänympärysten aluetta, eikä ei ainakaan mulla ärsytä silmiä, kuten monet muut tuotteet. Tuotetiedon mukaan voiteen pitäisi myös vähentää ryppyjä, mutta se jää nähtäväksi. Olen joka tapauksessa aivan myyty tähän voiteeseen!

Muutaman viikon jatkuneen hässäkän jälkeen on tänä viikonloppuna osannut arvostaa vapaa-aikaa, jolloin ei ole tarvinnut pakata, purkaa, kuskata ja setviä eikä toisaalta ole tarvinnut potea huonoa omatuntoa, jos näitä ei ole tehnyt! Ensi viikonloppuna suunnistammekin maalle muutamaksi päiväksi syyslomalle ja laittamaan tilukset talvikuntoon.

Mahtavaa isänpäivän iltaa ja hyvää viikon alkua!

Viikon 27 huiput

Viime viikolla palasimme maalle loman viettoon. Olimme kaupungissa vain muutaman päivän ja siinäkin ajassa oli monta asiaa muuttunut ja edistynyt. Ennen niitä kuitenkin muutama sananen parista kosmetiikan ikisuosikeistani.

Tallinnan reissulla shoppailut jäivät minimiin, enkä myöskään sortunut laivan tax-freessä ylettömiin ostoksiin. Pari suosikkituotetta kyllä hankin ja viikon aikana olen jälleen kerran todennut, että ne molemmat ovat tuotteita, joihin en ole löytänyt itselleni sopivampia vastineita. 

Cliniquen kasvovettä olen käyttänyt vuosikausia ja hinta-laatusuhteeltaan se on erinomainen. Vaikka puhdistaisin ihoni millä tuotteilla tahansa, vasta tällä saan viimeisteltyä ihoni putipuhtaaksi kuivattamatta sitä liikaa. Olen huomannut, että jo parin päivän jälkeen ihooni ilmestyy epäpuhtauksia ja näppyjä, jos tuotteen käyttö on jäänyt väliin. Niinpä tätä kasvovettä on aina mukana lähdinpä sitten reissuun minne tahansa.

Käytin monen kuukauden ajan erimerkkisiä ripsivärejä ja ihan ok:lta ne vaikuttivat. Mikään ei kuitenkaan herättänyt Tätä täytyy ostaa uudelleen -tunnetta. Nyt sitten otin jälleen käyttöön vanhan suosikkini eli Sensain 38°C maskaran. Aivan ihana tuote, ei varise tai leviä päivän aikana silmien alle, ei kirvele, kestää kosteuden ja helppo puhdistaa (monet ovat tosin tästä eri mieltä). Otan  mielelläni vastaan hyviä vinkkejä korvaavasta (vesiliukoisesta) tuotteesta, mutta tauon jälkeen 38 ripsari tuntuu taivaalliselta.

Sitten näihin luonto- ja maallaolon iloihin.
Lähtiessämme lintuemo jäi hautomaan mökin seinustalle viittä munaa. Kolme niistä loppujen lopuksi kuoriutui. Poikaset näyttivät onnettomilta ja höyhenittömiltä nukkuvilta rääpäleiltä, kun ensimmäisen kerran kurkistin pesään ja todennäköisesti ne olivat kuoriutuneet vain muutamaa tuntia aikaisemmin. Jo parin tunnin kuluttua nokat kuitenkin aukenivat kummasti ruokaa odottaen.

Minikasvihuoneessakin oli tapahtunut edistystä: Kirsikkatomaattien varret olivat kasvaneet ihan älyttömästi ja hipovat jo minikasvihuoneen kattoa. Enpä ollut tajunnut latvoa niitä ajoissa ja sitä ei varmaan voi enää tässä vaiheessa tehdä, vai! Mutta ensi vuonna olen sitten taas viisaampi, kun tuli tämäkin asia opeteltua kantapään kautta. Toisessa pensastomaatissa alkaa näkyä jo jokunen raakile.

Suurimman yllätyksen tarjosi kuitenkin yksi chileistä. Siihen oli ilmestynyt monta senttiä pitkä raakile ja pari pienempääkin oli jo kehittymässä. Vähänkös olen ylpeä elämäni ensimmäisistä chileistä, vaikka epäilenkin, että ne eivät ole vaatimattomien puutarhuritaitoni vaan pikemminkin minikasvihuoneen ansiota.

Kirsikat sekä kotimaiset herneet ja mansikat ovat niitä heinäkuun herkkuja, joita voisin syödä litratolkulla ja oikeasti täytyy pitää huoli, etten ahmi niitä ihan ylettömiä määriä. Ensin sitä ottaa yhden maistijaisiksi, sitten toisen, kolmannen, neljännen.... Lohduttaudun sillä, että ovathan ne parempi vaihtoehto kuin vaikkapa suklaa, jota myös voin syödä kerralla vaikka kuinka paljon. Ja vaikka vesimelonia on tarjolla ympäri vuoden, kesäisin se maistuu erityisen hyvältä ja käytän sitä tosi paljon esim. salaateissa.

Ensimmäiset liljat olivat puhjenneet kukkaan poissaolomme aikana. Vaikka oranssi ei ole lempivärejäni, niin
hehkuvat kukat ovat kertakaikkisen upeita.

Kivaa kesäviikkoa!