Viikon 48 huiput

Onkos tullut kesä? Se tulee mieleen, kun vilkaisee meidän parvekkeelle työhuoneen ikkunasta. Toisen pään olen laittanut talvikuntoon, mutta toisella puolella jatkuu kesäisempi kausi. Oliivipuu näyttää viihtyvän erittäin hyvin edelleen ja pelargoniat kukkivat lähes yhtä kauniisti kuin kesällä.
Vallitsevaa säätä katsoessaankaan ei kyllä uskoisi, että vietämme ensimmäistä adventtia: vettä sataa kuin pahimman syysmyrskyn aikana. Minä en ole viitsinyt astua jalallanikaan ulos, vaikka toisaalta mieli tekisi. Olin suunnitellut lähteväni Tuomaan markkinoille, mutta tuossa sateessa ei todellakaan huvittanut. Sen verran olen nenääni ulkoilmaan laittanut, että avasin parvekkeen yhden lasin pönkittääkseni pienet kuusentaimet tukikeppien avulla tiukemmin multaan. Kova tuuli ravisteli niitä niin, että pelkäsin taimien lentävän tuulenpuuskan mukana. Joulutunnelmaa onneksi voi luoda kotiin oli sää sitten mikä tahansa.

Joulumarkkinat ovat yksi oleellinen osa joulutunnelman virittäjistä. Aina en edes osta mitään, mutta monesti saan hyviä lahjavinkkejä ja minusta on ihana vain käydä fiilistelemässä niin markkinoilla kuin joulun ajan pop-up -myymälöissäkin, tuoksutella joulumaisia aromeja, ihastella myynnissä olevia käsitöitä, nauttia joulukoristeista ja valoista sekä maistella jouluherkkuja. Minulle joulumarkkinakauden avauksena toimivat Tampereen kädentaitomessut, jotka järjestetään yleensä marraskuun kolmannen viikon päätteeksi. Viime vuonna messut jäivät väliin, mutta tänä vuonna pääsin jälleen käymään siellä. Yritän aina järjestää niin, että pääsen messuille perjantaina, jolloin kuvittelen porukkaa olevan hieman vähemmän. En tiedä, pitääkö paikkansa, sillä ainakin tänä vuonna väkeä oli todella paljon. Mielettömiä käsityön tuotoksia olisi ollut tarjolla pilvin pimein, mutta tällä kertaa keskityin ostoksissani lähinnä koru- ja askartelumateriaaleihin ja hankin mm. kivi- ja siemenhelmiä, hopealevyleikkurin, ruosteiseksi käsitellyn kulkusen sekä pieniä muotteja. Kerrankin pysyi suurin piirtein ennakkosuunnitelmani mukaisessa hankintalistassa enkä sortunut suurempiin heräteostoksiin.

Joulunalusaikaan minut valtaa askarteluinto. Joulukortit olen tehnyt jo monen vuoden ajan itse, jonka lisäksi näpertelen milloin mitäkin jouluista. Tonttuoven lisäksi olen tänä vuonna innostunut valmistamaan ovikoristeita vanhoista hevosenkengistä. Pari viikkoa sitten näytin täällä ensimmäiset kokeiluni, sen jälkeen olen tehnyt muutaman lisää ja ainakin neljä on vielä tilauksessa. Näitä on kiva tehdä. Poikatonttuisen koristeen vein eilen kylätuliaisiksi ystäville, tyttötonttu pääsi roikkumaan omaan ulko-oveemme.

Viime vuonna meillä ei ollut yhtä ja ainoaa "oikeaa" adventtikynttiläasetelmaa vaan  adventtisunnuntaisin sytytin kynttilät vaihteleviin kynttiläjalkoihin. Tänä vuonna adventtikynttiläasetelmana toimii peltinen teline valkoisine kynttilöineen. Olen etsinyt niin kaupoista kuin messuiltakin läkkipeltisiä numerokylttejä, mutta huonolla menestyksellä. Niinpä vaihtoehtona oli tehdä numerolaput itse. Pellin korvikkeena käytin varastoista löytynyttä hopean väristä paksuhkoa paperia. Mulla on todella huono käsiala, joten en edes yrittänyt kirjoittaa numeroita itse. Sen sijaan leikkasin mainoslehtisestä sopivan kokoiset ja mieluisalla fontilla olevat numerot, väritin ne mustaksi ja liimasin kiinni lappusiin. Laput roikkuvat kynttilöissä kauniimmin, kun ne on pujotettu juuttinaruun välirenkaan kautta. Numerolapuista tuli kivan näköiset, mutta paperisina eivät valitettavasti kestä tulevia vuosia. Jos joku teistä lukijoista tietää, mistä voisin ostaa läkkipeltiset kyltit (vaikka ilman numeroitakin), vinkatkaapa.

Aika monella on varmasti sama seikka kun minulla, että päälle iskee hinku johonkin syömiseen tai juomiseen. Nyt pinnalla ovat olleet marjakeitto ja inkivääri. Puuhis oli hammasoperaatiossa parisen viikkoa sitten, ja suussa olevan leikkausarven ja tikkien vuoksi joutui muutaman päivän ajan syömään sileää ja kylmää ruokaa. Meillä syötiin usein kasvis- ja juuressosekeittoja (maistuivat kuulemma kylminäkin hyviltä), joiden lisäksi keitin marjakeittoja. Niihin jäi itselläni himo. Ai että, olin kokonaan unohtanut, kuinka hyvää itse tehty marjasoppa on sellaisenaan tai mannapuuron kanssa. Lähes päivittäin olen syönyt sitä kuitenkin rahkan kanssa. Tosi hyvä, vähäkalorinen ja terveellinen välipala.

Inkivääri-into on kestänyt jo pidemmän aikaa. Kuivattuja, sokeroimattomia inkivääripaloja saatan napsia karkin korvikkeena, mutta uusin innostukseni on inkiväärivesi. Sen valmistaminen on erittäin helppoa. Kiehautan vajaan puolen tunnin ajan noin 100 g kuorittuja ja paloiteltuja inkiväärin paloja litrassa vettä. Siivilöin ja jäähdytän veden ja pullotan sen pieniin pulloihin. Inkiväärivettä lisään aamuisin sitruunaveden joukkoon, mutta sitä voi lorauttaa myös smoothieen tai teekupposeen ja maustettu vesi sopii myös ruuanlaittoon. Halutessaan sitä voi maustaa vaikka hunajalla tai kuusenkerkkäsiirapilla.  Maistuuko inkiväärivesi tai oletko kokeillut sen valmistamista?

Tunnelmallista adventtisunnuntain iltaa!