Viikon 19 ja puoli huiput

Me olemme jälleen viettäneet jokusen päivän maalla. Jotenkin sitä kuvittelisi, että kaupungin arjesta maalla käydessä elo olisi rauhaisan leppoista. Mulle käy aivan toisin päin. Kun arkirutiinit vaihtuvat mitä erilaisimpiin touhuihin landella, tuntuu, että aika lentää kuin siivillä eikä edes riitä kaikkeen, mitä on suunnitellut tekevänsä. Some-maailma on yksi, joka tuolloin jää vähemmälle huomiolle. Viikon huiput tällä kertaa siten hieman laajennettuna eli 19 ja puoli huiput.

Viime viikon "kaupunkilais"meiningin mukavin asia oli kevään viimeinen viiniklubi, jossa illan teemana oli kuohuviinit vs. shampanja. Yksi ravintola Vinkkelin perustajista, sommelier Antti Uusitalo, vastasi illan viinivalikoimasta. Viiden viinin maistelusettiin sisältyi Jacques Lassaigne Les vignes de Montgueux Blanc de Blancs Extra Brut -shampanjan (49,90€) lisäksi neljä mielenkiintoista kuohuviiniä eri maista. Erittäin kuiva, sitruksinen ja vivahteikkaan ryhdikäs shampanja oli illan viineistä eniten omaan makuuni. Maku oli kuitenkin sen verran persoonallinen, että en valitsisi sitä tarjottavaksi perhe- tai sukujuhlaan.

Italiainen prosecco Zonin Prosecco Brut (12,99) sekä espanjalainen cava Sumarro Gran Reserva Cava Brut Nature 2011 (11,99€) olivat niin ikään oikein maukkaita oman lajinsa ja maansa kuohariedustajia ja proseccoon ja cavaan ihastuneiden kannattaakin maistaa näitä.Tiedättekö muuten, mikä on proseccon ja cavan ero muun kuin alkuperämaan lisäksi? Cavan toinen kypsennys tehdään shampanjamenetelmällä pullossa, proseccon puolestaan tynnyrissä. 
Ranskalainen Émotion Cremat de Limoux Brut (18,99€) ei oikein säväyttänyt. Viides viini oli englantilainen kuohari Balfour 503 Classic Cuvée (34,91€). Mielenkiintoinen kokeilu, en ollutkaan aiemmin testannut saarivaltion viinejä. Hinta on kuitenkin aivan liian korkea laatuun nähden. Mukava silti testata tätäkin.

Loppuviikosta lähdimme maalle. Perjantaina ihastelin kotona lähtiessämme puita ja pensaita, jotka suorastaan loistivat heleän vihreää. Automatkalla haaveilin kerääväni luonnonantimia ruokapöytään ja pohdin valmistanko nokkosista ohukaisia vai keittoa, raparperista piirakkaa vai kiisseliä ja keräänkö poimulehtiä salaattiin vaiko kasvisnyytteihin. Maalle saapuessa karu totuus paljastui: kevät oli edennyt huomattavan paljon hitaammin kuin kotikonnuilla. Ainoat lehden alut näkyivät sireenissä sekä yksittäisissä marjapuskissa.
Alle 10 senttiset rapskut, parin sentin mittaiset nokkosen alut tai harvat, sentin läpimittaiset poimulehdet eivät vielä riittäneet mihinkään. Ensi kerralla sitten...

Olemme saaneet nauttia ihanista kevätsäistä. Sunnuntaina lämpötila kohosi jopa 17 asteeseen ja päätimme päätalon sähkösaunan sijaan saunoa rantamökkini saunassa ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Rantasaunomiseen kuuluu ehdottomasti uiminen, joten talviturkki tuli heitettyä samaan syssyyn. No, uimisesta ei omalla kohdalla oikeastaan voi puhua. Minulle riitti, että kävin pikaisesti kaulaani myöten kastautumassa 8 asteisessa vedessä. Heti järvestä noustuani vedin villasukat jalkaan, jonka jälkeen olo oli taivaallisen ihana.

Kuinka moni teistä kuskaa tai on kuskannut taimia noin 300 kilometriä edestakaisin? Tunnustan tekeväni niin. Huhtikuu vilahti ohi huomaamatta ja tajusin, että ruusu- ja härkäpavun sekä krassin siemenet olivat edelleen kylvämättä. Halusin niitä sekä kotiparvekkeelle lasituksen eteen suojaksi että maalle talon seinustalle ruukkuun. Laitoin siemet multaan ja aika nopeasti pavut alkoivat puskea vartta. Vielä viime viikolla en voinut istuttaa niitä kotona parvekeruukkuihin kylmien öiden vuoksi, toisaalta en voinut jättää niitä sisälle, jossa olisivat kuivuneet maalla ollessamme. Eipä auttanut muu kuin ottaa taimet mukaan. Puuhis ei ihan ymmärtänyt hinkuani roudata hyötykasveja edestakaisin, mutta kiltisti kantoi taimiastiat autoon. Parissa päivässä varret ovat kasvattaneet vartta hurjaa vauhtia ja olen "ulkoiluttanut" kasveja päiväsaikaan auringonpaisteessa. Hyvin näyttävät viihtyvän. Mitenkähän saan vietyä pitkiksi venähtäneet kasvit takaisin kotiin.

Mukavaa viikon jatkoa!