Lauantaina käärmekuosissa

Koko viime viikon odotin tavallista innokkaammin viikonloppua ja varsinkin perjantaita. Edellisestä kampaajakäynnistä oli kulunut ikuisuus ja nyt olin vihdoinkin menossa laitattamaan hiukset kuntoon. Olin asennoitunut siihen, että leikkautan hiukset ihan lyhyiksi, mutta kampaaja sai minut toisiin aatoksiin. Hän halusi vain lyhentää pituutta ja laittaa niihin hieman tummemman sävyn. Myönnyin hänen ehdotukseensa ja sovimme, että lyhyttä mallia ja vaaleaa sävyä mietimme uudemman kerran kesän kynnyksellä.
Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen, väri on luonnossa kiiltävä ja kaunis ja hyvän leikkauksen johdosta ohuet hiukseni näyttävät paksuilta.

Asukuvat ovat lauantailta, jolloin päädyin valitsemaan mustan poolon ja mustien farkkujen seuraksi käärmekuvioisen paidan. Mulle on iskenyt pienimuotoinen eläinkuosi-innostus ja viikkoa aiemmin löysin paidan Tallinnasta. Se on malliltaan hyvin reilun kokoinen ja väljyytensä ansiosta sopii erinomaisesti jopa neuleen päälle puettavaksi ilman että asu tuntuu "tunkkaiselta" tai kuumalta.

 
Juuri ennen lähtöä tulin saappaiden suhteen katumapäälle ja vaihdoin nilkkurit pitkiin saappaisiin. Kokeilin myös asuun vyötä, ja vaikka se näytti ihan kivalta, jätin sen kuitenkin tällä kertaa pois.

Hyvää helmikuista viikon alkua!

Käärmekuosinen mekko

Koko syksyn ajan olen ihastellut kaupoissa ja kuvissa käärmekuosisia vaatteita ja mieli on tehnyt hankkia trendihame itsellekin. Soutaessa ja huovatessa ostaako vai eikö osta -päätöksen kanssa, muistin, että jokunen vuosi sitten ostin mekon kyseisessä printissä. Muistelin laittaneeni mekon kierrätykseen muuton yhteydessä, mutta pienen etsimisen jälkeen se löytyi kuin löytyikin kaapin kätköistä. Joulukuun alkupuolella mekko pääsi jälleen käyttöön parin vuoden tauon jälkeen.  

Työvaatetus ja eläinkuosit on yhdistelmä, joka trendikkyydestään huolimatta jakaa mielipiteitä: joidenkin mielestä eläinprintit eivät mauttomuudessaan kuulu missään nimessä työpukeutumiseen, toisten mielestä ne tuovat piristävän tuulahduksen toimistotyyliin. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Käärmekuvioiset housut tai kirkkaat kuosivärit eivät tosin ole makuni tai tyylini mukaiset, mutta pienessä määrin tai yhdistettynä yksivärisiin, neutraaleihin sävyihin eläinprintti sopii vallan mainiosti omaan työpukeutumiseeni.

Mekon ruskeasävytteinen kuviointi on suhteellisen maltillinen ja kun vielä lisäsin ylleni lämmikkeeksi beigen neuletakin, kokonaisvaikutelma rauhoittui entisestään.

Olen viime kuukausina vähentänyt vaatehankintoja radikaalisti. Voinkin taputtaa itseäni selkään, että olinpas nokkela, kun jälleen kerran uuden vaatteen ostamisen sijaan päädyin ottamaan uudelleen käyttöön hyväksi havaitun, vanhan vaihtoehdon!

Viihtyisää lauantaita!

Eläinkuosia

Loiko maanantaina satanut ensilumi teille lainkaan jouluista tunnelmaa? Tai eihän tuo meteorologien mukaan vielä ollut oikeastaan mikään ensilumi, mutta minä olin sen johdosta koko maanantain aivan joulu- ja talvifiiliksissä. Tunne tosin katosi tiistaiaamuun mennessä, kun lumesta ei ollut kuin rippeet jäljellä. Mutta kylläpä vaan aloin esim. ensimmäistä kertaa tänä syksynä pohtia, minkälaisia joulukortteja teen ja eilisellä kauppareissulla tulin jopa ostaneeksi hieman materiaalia niitä varten.
Toisaalta olen iloinen, että lumivaippa ei vielä tullut jäädäkseen. Minusta ei löydy niin paljoa talvi-ihmistä, että jaksaisin innostua lokakuun lopusta kevääseen saakka kestävästä viiden kuukauden mittaisesta lumijaksosta. Arvostan suuresti neljää vuodenaikaamme, ja mieluummin koen syksyn syksynä, vaikka ankea harmaus ei aina kovin mieltä ylentävältä tunnukaan. Ja minusta on oikein mukavaa, että vielä voin käyttää ohutpohjaisia syyskenkiä tai -nilkkureita kunnon talvijalkineiden sijaan eikä vielä tarvitse ottaa käyttöön niitä kaikista paksuimpia takkeja tai neuleitakaan. Kuvien asu sen sijaan on sellainen, jota uskon käyttäväni monesti myös tulevan talven aikana.

Viime perjantaina kaipasin päälleni jotain mukavaa ja lämmintä. Töissä ei ollut tiedossa mitään sellaista tapahtumaa, joka olisi vaatinut muodollisempaa pukeutumista, joten pystyin valitsemaan ylleni suht rennon asun. Niinpä päädyin jälleen kerran keinonahkaisiin housuihin, joiden pariksi valitsin leopardikuosisen Soyaconceptin puseron. Paidan ja housujen tummanpuhuvaan yleisilmeeseen vaalea puuvillainen neuletakki toi sopivasti raikkautta.
Paidan ostin tänä syksynä ja olen kovasti tykästynyt siihen. Mustan bleiserin kanssa se istuu mainiosti asialliseen kokonaisuuteen, mutta aivan yhtä hyvin se käy rennomman asun osaksi. Perjantainen asu oli niin miellyttävä, että niissä suunnistin myös lauantaina kirjamessuille. Olen vuosien mittaan tottunut siihen, että työ- ja vapaa-ajanasut poikkeavat toisistaan. Nyt tuntuukin ihan oudolta, kun samat vaatteet ja vaateyhdistelmät soveltuvat molempiin.

Lokakuu hurahti ohi ja huomenna vaihtuu jälleen kuukausi. Hyvää marraskuuta kaikille!

Harmaan sävyjä

Viime aikoina on ollut mielenkiintoista seurata, miten vaihtelevasti ihmiset pukeutuvat näin alkusyksystä. Katukuvassa näkee asuja kepeistä kesävaatteista talvivarusteisiin. Eilen Espalla ja Aleksilla vastaan käveli useita naisia, joiden asu koostui reippaasti polven yläpuolelle ulottuvasta hameesta tai mekosta ja yläosan pitkähihaisesta paidasta tai ohuesta neuleesta. Sääret olivat paljaat ja jalassa sandaalit. Hrrrr, heitä katsellessa minä kiedoin takkia tiukemmin ympärilleni ja palelin jo pelkästä ajatuksesta noin kevyestä pukeutumisesta. Oli sitten myös niitä, jotka olivat varustautuneet huomattavan paljon runsaammalla vaatetuksella. Eräällä parin pikkulapsen kanssa liikkuvalla äidillä oli yllään kiva midihame ja paksut sukkahousut sekä puolipitkä syysvillakangastakki paksuine kaulahuiveineen. Jalassa tukevat talvisaappaat, joiden varsien yläreunassa oli paksu, monen sentin levyinen karvareunus. Hän ei ainakaan palellut.

Oma pukeutumiseni on edelleen jotain noiden kahden ääripään väliltä. Kaikista keveimmät kesävaatteet ja -kengät olen jo jättänyt suosiolla odottamaan ensi vuotta. Toisaalta en ole vielä etsinyt syystakkeja, -nilkkureita tai -vaatteita käyttöön. Värivalinnoissa sen sijaan huomaan yhä useammin suosivani tummahkoja sävyjä ja esim. monen kuukauden ajan suosimani puuteripinkki ei oikein jaksa innostaa tällä hetkellä. Yksi viime viikon asuista koostui harmaan eri sävyistä.

Vaalean harmaita kangashousuja olen käyttänyt kesän ja alkusyksyn ajan erittäin usein. Vielä ne eivät tunnu liian kesäisiltä, kun niihin yhdistää tummia sävyjä. Neulospaita on suloisen pehmeä ja sen jujuna on poikkeava kaula-aukko. Neuletakin eläinkuosi ei ole silmiinpistävä, oikeastaan se korostuu vain silloin, kun valo kuultaa ohuen kankaan läpi.

Ihastuttavia syyspäiviä!

Eläinkuosipaitis

Kiitokset kaikille tsemppi- ja onnittelutoivotuksistanne, jotka sain eri kanavia pitkin viime kertaiseen postaukseeni oman yrityksen perustamisesta. Mieltäni on lämmittänyt, kuinka moni teistä on jo käynyt klikkautumassa Nellona Designen seuraajaksi joko instagramissa tai facebookissa.

Viikon huiput jää tällä kertaa väliin: meille tuli huomisaamuksi äkkilähtö Etelä-Pohjanmaalle, joten tämä ilta on mennyt valmisteluissa. Olen armottoman hidas keräämään viikkokoosteeseen kuvia ja laatimaan tekstejä, joten sen sijaan laitan pikaisesti muutaman kuvan yhdestä viime viikkoisesta asustani.

Eläinkuosisen paitiksen ostin viime talvena Tallinnasta. Vähän arvelutti, viihdynkö kuosissa, joka ei ole ihan tyypillinen minulle. Käytäntö on osoittanut, että viihdyn siinä erinomaisesti. Kangas on mukavan pehmeää, ja eläinhahmot loppujen lopuksi aika maltilliset.
Paitiksen seuraksi tunnun useimmiten valitsevan mustan liivin ja vihertävän harmaat nilkkurit. Myös makeanvedenhelmistä tehty kaulakoru on lähes poikkeuksetta paitiksen parina. Viime keväiseen suosikkikombinaatioon toi tällä kertaa vaihtelua farkut, jotka olen itse tuunannut lyhentämällä lahkeet nilkat paljastaviksi. Olen käyttänyt niitä tähän saakka sneakersien tai tennareiden kanssa, mutta ihan kivoilta ne tuntuivat nilkkureidenkin kanssa.

Kasa kuivia syyslehtiä herättää aina vastustamattoman halun pöllytellä ja potkia niitä ilmaan. Yleensä en kuitenkaan kehtaa levitellä tuulen kasaamia lehtiä pitkin jalkakäytäviä tai pihaa. Viimeiset kuvat napattiin seistessäni ihan kasan vieressä ja lapsi minussa sai yliotteen.

Minä lähden vielä keräämään tavaroita muutaman päivän reissua varten. Öitä!

Eläinkuosia ja oliivinvihreää

Oliivinvihreää ja eläinkuosia - siinä elementtejä, joita en ihan heti olisi uskonut itseltäni löytyvän. Vihreä väri, varsinkin murrettuna, samoin kuin hauskat kuosit näyttävät muiden yllä kadehdittavan hyviltä. Minä en ole kuitenkaan tuntenut oloani kovin kotoisaksi niissä, mutta viime viikolla tulin kuitenkin hankkineeksi molempia.

Ensin bongasin nilkkurit. Niitä oli myynnissä myös mustana, mutta syystä tai toisesta oliivinvihreät näyttivät paljon paremmilta. Sirosta ulkonäöstä huolimatta lesti oli yllättävän tilava ja kenkä tuntui jalassa erittäin mukavalta. Nilkkurit saivat uuden omistajan.

Seuraavasta kaupasta löytyi paitis. Hypistelin sitä pariin otteeseen kierrellen välillä kaupassa muualla. Kun palasin paidan luo kolmannen kerran, tajusin: perskuta, paidassahan on juuri ne samat värit kuin hetki sitten ostamissani kahdessa nilkkuriparissa. Mitäpä asiaa enää sen kummemmin pohtimaan, paita päätyi mukaan.

Kuviopaitiksen sekä nilkkurit yhdistin niiden ensikäytöllä tummanharmaaseen hameeseen. Sen verran harvoin käytän vihreää, ettei kätköistä löytynyt saman sävyisiä koruja, täytyypä laittaa tekolistalle.  Hopeaketjut saivat tällä kertaa kelvata.

Rentouttavaa viikonloppua!