Kevätklassikko raitapaita

Olen kuukauden verran käynyt töissä uudessa työpaikassa, joka sijaitsee lähes yhtä kätevän työmatkan päässä kuin entinenkin. Iso plussa on myös se, että hyvin usein pääsen kulkemaan matkat miehen kyydissä. Silti en voi kieltää, että haikailen välillä edellisen työpaikkani sijainnin perään; nautin suunnattomasti työpisteestä kaupungin ydinkeskustassa. Miinuksena tosin oli se, että viime kesän hellejaksoa lukuun ottamatta vanhan talon toimistotilat olivat erittäin kylmät. Aina piti olla neule, jakku tai vaikkapa shaali lämmikkeenä.

Yksi uuden toimipaikan ilon aiheista onkin lämpimät työtilat. On ollut ihanaa, kun aamuisin vaatteet on voinut valita vain sen hetkisen mieltymyksen mukaan vaivaamatta päätään sillä, tarkeneeko asussa. Tähän aikaan vuodesta on aina kiva kaivaa esiin kepeämpiä vaatteita, mutta tänä vuonna olen edellä mainitusta syystä entistäkin innokkaampi siirtymään kevätvaatteisiin.

Yksi ensimmäisiä kevään merkkejä pukeutumisessani on aina raitapaidat. Talvikautena en niitä juurikaan käytä, mutta viimeistään maaliskuun loppupuolella niitä alkaa kaivata ylleen.

Eilen valitsin raitapaidan seuraksi beiget housut ja mustan jakun. Talvisemmat nilkkurit ja saappaat olen jo jättänyt odottamaan ensi talvea. Ohut vuoriset, konjakin väriset nilkkurit sen sijaan ovat juuri passelit näille lämpötiloille.

Jo kolmessa päivässä ovat silmut alkaneet avautua maalta keräämissäni oksissa ja varsinkin sireenissä on jo ihan hyvän kokoiset lehden alut.

Hyvää viikon jatkoa!