Viikon 40 huiput

Meidän viikonloppu on sujunut syksyisissä merkeissä mökillä. Perjantain myrsky ei täysin voimin osunut kohdalle, mutta oman osuutemme saimme mekin. Perjantai-iltana olimme ilman sähköä, lauantai puolestaan kului myöhäiseen iltaan asti netti- ja puhelinpimennossa. Oli herättävää huomata, kuinka riippuvainen sitä on tietysti sähköstä, mutta myös toimivista yhteyksistä. Oli hieman orpo olo, kun tiesi, että meitä ei kukaan saa kiinni emmekä me voineet olla yhteydessä ulkomaailmaan. Toisaalta luonnon aiheuttama breikki oli ihan tervetullut, vaikken normaalistikaan maalla ollessa vietä juurikaan aikaa koneen ääressä.

Perjantain muutaman tunnin sähkökatkon ajan saimme valoa takan lisäksi lukuisista kynttilöistä ja tuikuista, joita ripottelin myös vessaan, eteisen rappusille ja muihin ei niin normaaleihin kynttiläpaikkoihin valoa tuomaan. Ihanan tunnelmallista, varsinkin, kun se ei ole jokapäiväistä.

Torstaina käväisin pika pikaa Sokoksen 3+1 –päivillä.  Loppujen lopuksi en ollut pätkän vertaa shoppailutuulella. Etukäteen olin bongannut esitteestä pari kiinnostavaa vaatetta ja kosmetiikkaa, mutta en sitten kuitenkaan ostanut mitään etukäteen kaavailemistani tuotteista. Sen sijaan hankin kivat nilkkurit. Oikea jalka on alkanut viimeisten kuukausien aikana vaivata sen verran, että pakon sanelemana olen alkanut yhä useammin käyttää matalia kenkiä. Toivottavasti kengät osoittautuvat käytössä yhtä hyville, miltä ne tuntuivat kaupassa kokeiltaessa.

Sitten näihin syksyn hyviä puolia –juttuihin. Meillä on muutamia ruokia, jotka mielestäni kuuluvat talvikauden herkkuihin. Viikonloppuna korkkasimme syyskauden alkaneeksi myös tältä osin, kun nautimme monen kuukauden tauon jälkeen raclettea. Kaikkea muuta kuin terveellistä ja kevyttä, mutta ah niin herkullista. Seuraavaksi voisikin olla fonduen vuoro.

Tänään teimme muutaman tunnin ”retken” Etelä-Pohjanmaalle ja kävimme auttamassa Puuhiksen vanhempia laittamaan heidän mökkinsä talviteloille. Sää oli mielettömän kaunis ja oli kiva puuhastella ulkona. Sainpa myös kokea ensimmäisen kerran joutsenparven kokoontumisen järvelle ennen kuin ne suunnistavat kohti etelän lämpöä. Laskeskelimme, että järvellä oli viitisenkymmentä lintua. Siitä ne sitten pikku hiljaa lennähtivät milloin pareittain milloin muutaman linnun parvena lentoon. Mökille ajaessa olimme nähneet läheisellä pellolla niin ikään kymmeniä joutsenia, ja arvelimme, että nämäkin lensivät sinne aterialle.

Ennen kuin jatkoimme matkaa omille tiluksille, kävimme Keskisen kyläkaupassa. Olen ruutupaitafani, ja nyt en vaan voinut vastustaa kiusausta, kun näin ihanan ruutupaidan syksyn väreissä. Paidan väreinä on luumu, sininen, roosa, luonnonvalkoinen, musta ja harmaa, joten se sopii yhdistettäväksi tosi moneen ylä- ja alaosaan.

Lämpimän syksyn johdosta viimeiset kesäkukat sinnittelevät edelleen ja tomaatitkin ovat viime käyntimme jälkeen jaksaneet tehdä uusia raakileita.

Hyvää viikon alkua!

Persikan ja sinisen sävyjä

Monet näyttävät siirtyvän syksyn myötä tummempiin asukokonaisuuksiin - niin minäkin. Ennen kaikkea musta ja harmaa sekä niiden lisäksi tummansininen, ruskea ja burgundi ovat niitä värejä, jotka ovat voimakkaimmin  esillä ja tuntuvat mukavimmilta asuissani tällä hetkellä. Joskus täytyy kuitenkin poiketa mukavuusalueelta.

Heinäkuun lopulla ostin persikan värisen neuleen sekä astetta tummemman kauluspaidan syksyä silmällä pitäen. Jälkikäteen kyllä vähän mietitytti, tulenko loppujen lopuksi kuitenkaan käyttämään näitä värejä syysaikaan, yleensä kun miellän persikan sävyn ennemminkin kevät- ja kesäväriksi. Elokuun ajan neule ja paita odottivat kaapissa, mutta syyskuun tullen innostuin niistä ja varsinkin neule on ollut päällä monet kerrat.

Keskiviikkona oli vaihteeksi paitiksen vuoro. Sen seuraksi valitsin siniset housut ja neuletakin, joihin sain sysäyksen huivin väreistä. Huivi on hankinta Keskisen kyläkaupasta, jossa on toisinaan suorastaan huikeita alennuksia. Ihastuin huivin materiaaliin ja kuosiin niin, että tämän kyseisen lisäksi ostin samanlaisen marjapuuron sävyisenä. Suloisen pehmeä, 60% puuvillaa ja 40% silkkiä sisältävä huivi onkin osoittautunut käytössä erittäin miellyttäväksi. Nyt harmittaa, etten ostanut paria muutakin väriä, joita oli myynnissä. Huivin hinta kun oli vaivaiset 2€, mutta jotenkin ajattelin, ettei näin halpa voi olla hyvää! Ainakin toistaiseksi sanonta ei pidä paikkaansa.

Me olemmekin pitkästä aikaa maalla viettämässä pidennettyä viikonloppua enemmän tai vähemmän hyödyllisistä syistä. Toisaalta emme olisi oikein malttaneet lähteä muuttojärjestelyiden keskeltä mihinkään, mutta toisaalta saimmepa tuotua mukanamme tavaroita, joille ei ole käyttöä kerrostaloasunnossa, mutta joita saatamme tarvita landella. Samalla käymme myös Etelä-Pohjanmaalla auttamassa Puuhiksen vanhempia mm. laiturin nostossa.

Tullessamme iltapäivällä oli vielä kaunis ilma, aurinkokin välillä pilkahteli. Maisema möksän rannalla näytti jo kovin syksyiseltä. Nyt  tuulenpuuskat ovat koventuneet ja selvästi myrsky tekee tuloaan, sähkötkin katkesivat juuri. Todennäköisesti tämä ilta sujuu tunnelmoidessa takkatulen äärellä kynttilöiden välossa ilman tietsikaa tai muita sähköisiä välineitä. Tervetullutta vaihtelua sekin.

Ihanaa viikonloppua!

Maanantai pitsineuleliivissä

Molemmat isoäitini olivat käteviä käsistään: isänäidin peruja meillä on tallessa hänen virkkaamiaan pitsiliinoja ja -kappoja, räsymattoja sekä pitsinen sängynpeitto, joita edelleen silloin tällöin käytän. Äidinäiti puolestaan oli taitava neuloja, jonka puikoista valmistui niin lämpimiä villasukkia ja -paitoja kuin kauniita pitsipuseroita -ja liivejäkin. Sain häneltä monta kaunista neuletta, joista tykkäsin aikoinaan kovasti.

Vaaleanruskean pitsineuleeliivin löysin yhdestä kellarin pahvilaatikosta. Muistan saaneeni liivin joskus lukioikäisenä ja käyttäneeni sitä ahkerasti. Kovasta käytöstä ja vuosien säilyttämisestä huolimatta neuleliivi on edelleen hyvässä kunnossa eikä ole lainkaan nyppyyntynyt tai nuhjaantunut.

Päätinkin ottaa sen jälleen käyttöön ja neule olikin mukavan tuntuinen asuste yhdistettynä harmaanruskeisiin housuihin ja valkoiseen kauluspaitaan.
Mulla on kynähame, joka on lähes samaa sävyä. Täytyypä kokeilla, miltä liivi näyttää sen kanssa vai onko kokonaisuus liian "suklainen".

Mitä tykkäätte neuleliiveistä, käytättekö niitä?

Hauskaa tiistai-iltaa!

Viikon 39 huiput

Viikko on ollut jälleen työn täyteinen ja kaikki mahdollinen aika on mennyt muuttoa valmistellessa niin vanhassa kodissa kuin uudessakin.

Olen varsinainen hamsteri ja tavaraa on kertynyt vuosien aikana kaappeihin ja varastoihin ihan hirvittävän paljon. Aikoinaan kävin säännöllisesti kirpparilla myymässä tarpeettomaksi jääneitä kamoja, mutta sitä en ole tehnyt muutamaan vuoteen. Niinpä välillä meinaa iskeä epätoivo, kun miettii, kuinka paljon tavaraa pitäisi ehtiä käydä läpi ja karsia ennen muuttoa.
On tuolla "pakollisella" kaappien läpikäymisellä hyviäkin puolia. Sen lisäksi että ylimääräisestä tavarasta pääsee nyt eroon, kaappien uumenista tekee hyviä löytöjä. Eilisessä postauksessa kerroin isoäidin neulomista villaliiveistä, jotka tupsahtivat eteen yhdestä kellarin laatikosta. Tänään tein löytöjä parista yläkaapista, joissa olen säilyttänyt harvoin käyttämiäni vaatteita. Ensin löytyi ihana tummanharmaa karvaliivi, jonka olemassa olon oli totaalisesti unohtanut. Sen otan heti käyttöön, kun ilmat hieman vielä viilenevät.

Toinen löytö oli kiva neulesetti, johon kuuluu valkoinen hame ja poncho. Tuuletuksen ja silityksen jälkeen sitä on taas kiva käyttää pitkän ajan jälkeen.

Keittiön suhteen päätimme, että teemme remontin. Liesi, vesipiste ja jääkaappi jäävät entisille paikoilleen, mutta kaapistot, pöytätasot, tiskialtaat ja liesituuletin menevät vaihtoon. Kaapeiksi halusin  pelkistetyt valkoiset kaapit mattarosterivetimin. Olen todennut, että simppeli vaihtoehto on toimivin, sillä siihen en kyllästy parin vuoden käytön jälkeen. Pöytätasoiksi valitsimme tummanharmaan kivikuvioisen laminaatin. Mulla ei olekaan ennen ollut laminaattitasoa, mutta olen kuullut siitä paljon hyvää. Onko teillä kokemuksia? Tässä keittiösuunnittelijan hahmotelma kaapeista ja tasosta ilman vesi- tai valopisteitä tai välitasolaattoja.

Asunto oli suht siistissä kunnossa, mutta silti halusin pestä sen läpikotaisin. En oikeasti ole mikään siivousfriikki, päin vastoin, keksisin miljoona asiaa, joita tekisin paljon mieluummin. On kuitenkin kiva saada koti "omaan kuntoon". Keittiön purkaminen ei kuulemma kauheasti pölise, joten päätin hoitaa kaappien, kylppärin, saunan jne. siivouksen pois päiväjärjestyksetä heti. Ja koska siivous ei kuulu mielipuhiini, yritän hyödyntää kaikki mahdolliset keinot sen helpottamiseksi. Viikon mittaan on useampaankin kertaan tullut mieleen, että myöntäisin ilomielin Nobelin siivouspalkinnon niille heeboille, jotka ovat keksineet taikasienen ja mikrokuituliinan. Puhdasta tulee helposti ilman voimakkaita pesuaineita!!

Olemme sentään ehtineet vähän relatakin kaiken muun tohinan keskellä. Vietimme viikonlopun tulevassa kodissa, ja päätimme, että perjantaina syömme jotain arkiruuasta poikkeavaa herkkua, mutta puolittain retkifiiliksellä. Tulevan keittiörempan vuoksi olen vienyt asuntoon vain pienen määrän astioita: pari lautasta, muutaman lasin ja mukin jne. Niinpä perjantain menu määräytyi ehdoilla, että ruuan täytyi valmistua ahkeroinnin jälkeen helposti ja vähin astioin. Alkuruuan muikunmätileivät eivät juuri valmistusastioita kaivanneet. Unohdin ottaa mukaan kippoja smetanalle ja mädille, joten ne olivat tarjolla kaupan pakkauksissa. Enkä muistanut pieniä lautasiakaan, joten otin kertikset käyttöön. Eipä haitannut makua tai vienyt tunnelmaa!
Pääruuaksi tein kermaisen riistakäristyksen, joka oli nopea valmistaa eikä vaatinut valmistusvaiheessa kuin pari kattilaa. Täytyy myöntää, että onnistuimme kokonaisuudessa aika hyvin ja kannustaa kokeilemaan toistekin vastaavaa. Vähällä vaivalla älyttömän hyvää viikonlopun herkuttelua.

Mukavia syyskuun viimeisiä päiviä!

Liivin viemää

Kaiken kiireen keskellä sain kuin sainkin tällä viikolla aikaiseksi toisenkin asukuvasetin. Eilinen  mustavalkoinen asu oli jälleen helppo ja yksinkertainen, mutta kuitenkin toimiva kokonaisuus, joka tuntui mukavalta päällä. Liivi on mielestäni kiva jakun tai neuletakin korvike silloin, kun kaipaa asuun jonkin pienen täydennyksen.

Viikko sitten kellarin tavarapaljoutta selvitellessä käteen sattui laatikko, josta löytyi mm. kolme isoäitini minulle neulomaa liiviä. Käytin niitä kovasti teini-ikäisenä ja joku oli luokkakuvassakin päällä. Niiden myötä muistiin palautui monta muutakin liivisuosikkia vuosien takaa. Neulottujen liivien lisäksi lemppareita olivat mm.  mustat nahkaiset ja ruskeat mokkaiset liivit, joista tykkäsin tosi paljon. Kaiholla muistelen myös beigeä, lähes nilkkoihin ulottuvaa ohutta neuleliiviä, jonka sain äidiltäni. Käyttäisin sitä nytkin, jos en olisi laittanut kierrätykseen jossain vaiheessa. Parikymppisenä tuunasin parista jakusta liivit poistamalla niistä hihat. Eli voinkin sanoa, että neuletakkien ja jakkujen lisäksi liivi on ollut osa pukeutumistani ”aina”.

Jo viime talvena kaipailin tämän pitkähkön liivin lisäksi lyhyempää, juuri ja juuri pepun peittävää mustaa neuleliiviä. Mulla on ollut pariinkin otteeseen sellainen käytössä vuosien mittaan, ja nyt se tuntuisi jälleen ajankohtaiselta. En ole vielä kuitenkaan yrittänyt etsiä liiviä kaupoista tai netistä. Mistähän sellaisen löytäisi, onko kukaan sattunut näkemään sellaisia myynnissä jossain?

 Viihtyisää viikonloppua!

Viime päivien perustyyli

Muuttoon liittyviä hommia riittää myöhäiseen iltaan saakka, ja tajusin, että yli viikkoon ei ole otettu yhtään asukuvaa. Pää on nyt täynnä normaalista poikkeavaa, mutta kivaa suunniteltavaa ja ajateltava, eikä oikein jaksa syventyä vaate- tai asuvalintoihin saatika että niitä ehtisi kuvata. Aamuisin tulee kiskaistua päälle jotain siistiä, mutta simppeliä uhraamatta sen kummemmin energiaa asukokonaisuuden pohdintaan tai suunnitteluun. Sen verran tsemppaan, etten ihan joka aamu valitse päälle mustaa tai mustavalkoista.

Eilinen asu on hyvä esimerkki viimepäivien mutkattomista valinnoista. Tummat farkut, jakku ja huivi - näillä peruselementeillä saa ihan mukiinmenevän sisäsiistin asun, joka toimii monessa tilanteessa.

Sadesäät ovat tehneet tehtävänsä ja meidän pihalla samoin kuin vanhan koivun rungossa kasvaa luonnon omia taideteoksia eli hauskan näköisiä sienirykelmiä.

Kivaa keskiviikkoiltaa!

Viikon 38 huiput

Viikkokoosteeseen olen koonnut muutamia "parasta syksyssä" -asioita parin viime viikon ajalta.

Kerran vuodessa, syyskuun alussa teemme kahdeksan pariskunnan voimin syysretken johonkin kaupunkiin suht lähellä pääkaupunkiseutua. Tänä vuonna oli meidän vuoromme toimia matkanjärjestäjinä ja valitsimme kohteeksi Hämeenlinnan. Myöhemmin selvisi, että se taisikin olla ihan hyvä valinta, sillä lähes kukaan ryhmästämme ei ollut käynyt kaupungissa aiemmin, ainostaan porhaltanut moottoritietä pitkin sen ohi. Yksi retkemme mielenkiintoisimmista kohteista oli Hämeen linna, johon tutustuimme oppaan avulla. Oletteko te vierailleet kaupungissa tai sen linnassa? Kannattaa käydä!

Rakastan syksyn pimeitä iltoja, kun kynttilöillä ja lyhdyillä saa luotua ihanan tunnelman. Pari viikkoa sitten landella keksin ripustaa kynttilöiden lisäksi valosarjan kuistille. En ole koskaan laittanut valosarjaa näin aikaisin syksyllä, ja aluksi ajatus vähän oudoksutti. Mutta kieltämättä koriste näytti ja tuntui oikein viihtyisältä. Lisäksi sytytin lukuisia tuikkuja valoa tuomaan. Kotona tykkään käyttää yleensä valkoisia kynttilöitä, mutta värikkäät tuikut sopivat kivasti vanhan talon tunnelmaan.

Yksi syksyyn kuuluva asia meille on viiniklubin jatkuminen kesätauon jälkeen. Toissa viikolla syksyn ensimmäisessä viini-illassa maistelimme italialaisia viinejä. Viime viikolla Vanhalla ylioppilastalolla oli Mikä Viini! -tapahtuma, jossa myös piipahdimme. Näin on syyskausi käynnistetty myös wine tastingin osalta.

Viime viikon mahtavin juttu oli kuitenkin ehdottomasti se, että keskiviikkona saimme vihdoinkin avaimet uuteen asuntoomme. Oli ihana päästä kunnolla tutustumaan tulevaan kotiimme ja pohtimaan sisustusta.
Asunnon lattia on uusittu toukokuussa ja seinät vastikään maalattu, joten niiden osalta pääsemme helpolla. Yhden olohuoneen seinistä ajattelimme tosin maalata, mutta muut seinät saavat olla valkoisina. Ainoa remontti, jota pohdimme, on keittiön uusiminen. Kaapit ovat valkoisen ja vaalean puun yhdistelmää, hyvin samantyyppiset, jotka meillä on nyt. Olen lopen kyllästynyt tuon värisiin oviin ja haluaisin vaihtaa ne täysin valkoisiin. Nyt remppa olisikin kätevä tehdä, kun emme vielä asu siellä. Toisaalta olisiko hyvä vähän "makustella" asiaa, ja tehdä remppa vähän myöhemmin. Siinäpä meille pohdittavaa täksi viikoksi.

Olemme niin innoissamme tulevasta kodistamme, että vietimme siellä viikonloppuna yhden yön retkimeiningillä. Veimme heti loppuviikosta sinne mm. pienen pöydän, pari tuolia ja patjaa, muutamia astioita sekä kahvinkeittimen. Vielä kun hankimme vähän syötävää ja juotavaa sekä tietysti sytytimme kynttilöitä, tuikkuja ja lyhtyjä niin olohuoneeseen kuin parvekkeellekin, vietimme oikein tunnelmallisen illan. Eikä yhtään oudoksuttanut nukkua oudossa paikassa, päin vastoin: nukuin paremmin kuin monena edellisenä yönä.

Illat tulevat sitten olemaankin lähiviikkona työn täyteisiä: kotona on edessä iso urakka, kun meidän on selvitettävä kaappien ja varastojen osalta, mitä tavaroita säilytämme, mitä kierrätämme ja mitä heitämme pois. Iso homma, mutta hyvänä puolena se, että tuleepa vihdoin karsittua ylimääräistä tavaraa.

Tunnelmallisia syysiltoja!