maanantai 10. lokakuuta 2016

Viikon 40 huiput


Viime viikon vietin osittain vielä maalla, jossa teimme ensimmäisiä talvikauteen valmistautumisia. Aivan täysin emme vielä paikkaa sulkeneet tämän vuoden osalta, sillä aiomme käydä siellä vielä kerran tänä syksynä.



Järviveden lämpötila laski 8 asteeseen, eikä enää yhtään tehnyt mieli uimaan sen enempää kuin saunoakaan rantamökin saunassa. Niinpä laituri jouti talveteloille. Purimme myös minikasvihuoneen ja tyhjensin useimmat kesäkukkaistutukset. Mm. ahkeraliisa kesti pari ensimmäistä pakkasyötä, mutta kolmas oli jo liikaa ja se näytti kertakaikkisen surkealta. Sen sijaan samettiruusut, miljoonakellot sekä miniruusu eivät olleet moksiskaan kylmistä öistä. En vielä sitten raaskinutkaan luopua niistä. Haravointihommiakin riitti edelleen, joten kuntoilupuoli tuli jälleen hoidettua hyötyliikunnan avulla.





Kävimme syyspuuhissa myös Puuhiksen vanhempien mökillä. Ajoimme sinne mulle uutta reittiä pitkin, joka kulki mm. Töysän läpi. Paikkakunnalla on kenkätehdas ja sen myymälässä piti tietenkin pysähtyä. Myönnän, että mulla oli etukäteen aikamoisia ennakkoluuloja tehtaanmyymälän tarjonnan suhteen. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, kun pelkkien mummokenkien sijaan myynnissä oli aivan ihania kenkiä, saappaita ja nilkkureita tehtaan omien merkkien lisäksi lukuisilta kenkämerkeiltä Vagabondia myöten. Ajanpuutteen vuoksi monet upeat saapikkaat jäivät kokeilematta, mutta yhdet kävelykengät nappasin mukaan. Ihastuin ruskeisiin, miesten kenkiä muistuttaviin jalkineisiin, jotka vaikuttavat laadukkaasti valmistetuilta ja tuntuvat mukavalta jalassa.



Maalle lähtiessä sää oli vielä sen verran lämmin, että käytin pääasiassa mm. kevyempiä kesätakkeja, joiden alle lisäsin tarvittaessa vaatekerroksia. Olen suorastaan odottanut, että saan paksummat neuleet sekä syystakit ja -jalkineet käyttöön. Viikonloppuna siivosin kaapit ja vaihdoin kesävaatteiden tilalle lämpimämpiä varusteita. Harmaa villakangastakki ja viininpunaiset nilkkurit pääsivät heti käyttöön.




Viikon lempiruoka oli marjapuuro, jota en ole syystä tai toisesta tehnyt yli vuoteen. Nyt vispipuuro maistui niin hyvin, että sitä täytyi tehdä toinenkin satsi, ensimmäisen kun söimme alta aika yksikön.

Olipas tämän postauksen julkaisu työn ja tuskan takana. Kuvien lataaminen ei meinannut onnistua millään; en tiedä, onko syynä käyttäjässä, tietsikassa vai Bloggerissa. Sitkeällä kolmen tunnin työllä sain kuin sainkin lopulta liitettyä ne tekstin joukkoon. Lopetuskuva ei tosin latautunut, joten toimikoon puurokulho perinteisen kukkakuvan korvikkeena.

Hyvää alkanutta viikkoa jokaiselle!


6 kommenttia:

  1. Vispipuuro on niin hyvää, teen sitä yleensä näin syksyllä ja aina seuraavana syksynä mietin, että miksi en tee useammin, kun se on niin herkkua. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa minäkin olen ihmetellyt. Ehkäpä nyt innostun ja muistan tehdä vispipuuroa syksyn ja talven mittaan useammin.

      Poista
  2. Kiva viikko ! Vispipuuro on hyvää, harvoin sitä kuitenkaan tulee tehtyä.

    Kaunis tuo sinun harmaa villakangastakkisi. Itse en ole vielä villakangastakkia käyttänyt, ehkä pian kun alkaa olla jo kylmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara! Ehtiihän noita villakangastakkeja käyttää ihan riittävästi talven aikana.

      Poista
  3. Kylläpä näytät tyylikkäältä syksyisessä lookissasi <3
    Ihanaa tätä viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi! Värikästä lokakuun viikkoa!

      Poista