Lauantai laventelissa, Viikko värikkäämmin 2/7

Tänään oli itsestään selvää, että asuna on rento farkut ja neule -yhdistelmä. Teeman mukaisesti kaapista piti löytää ylle normaalin mustan, harmaan tai sinisen neuleen sijaan värikkäämpää. Valitsinpa sitten päälle neulepuseron ja huivin vaalean liilan sävyissä, väri jota käytän tosi harvoin. 

Alkuviikosta innostuin ostamaan muutaman parin värikkäitä statement-korviksia, joista laitoin kuvan tuolloin Instaankin (@belladonnanblogi). Yhdessä parissa oli juuri saman sävyisiä koristekiviä kuin huivissa ja neuleessa, joten ne sopivat loistavasti asuun.

Leppoisaa lauantai-iltaa!

Punaista perjantaina, Viikko värikkäämmin 1/7

Tänään oli Viikko värikkäämmin -teeman ensimmäinen päivä ja saattaakseni itseni pehmeästi haasteen alkuun, aloitin värittelyn itselleni helpoimmalla vaihtoehdolla eli valitsemalla päivän väriksi punaisen.

Tykkään tosi paljon punaisesta, mutta jostain syystä käytän sitä aika harvoin. Tammikuussa olen muutaman kerran pitänyt toppaliiviä ja tartan-huivia, mutta muuten en ole punaisia vaatteita pitänyt pitkään aikaan. Nyt oli sitten mainio tilaisuus korjata tilanne.
Keväällä manasin täällä blogissakin, kun kauppojen valikoimissa ei silloin ollut punaisia vaatteita. Jossain vaiheessa bongasin kuitenkin tämän paidan, joka sattui olemaan vielä hyvässä alennuksessa. Punaiset saappaat eivät ole tarpeeksi lämpimät pakkasella, mutta tänään oli mitä mainion ilma niiden käyttöön. Iltapäivällä kotiin tullessa mulla oli ensimmäistä kertaa keväinen olo, kun piha-alueemme kulkureitit olivat lumettomat ja kuivat ja kaiken kukkuraksi aurinko paistoi kirkkaasti.

Kuvat on otettu "harrastehuoneessani", joka oli sopivan valoisa aurinkoisella säällä ja huoneen värityskin sopi hyvin päivän teemaan. Kun vanhin tyttäreni muutti omilleen jokunen vuosi sitten, muokkasin huoneen omaksi valtakunnakseni. Vaikka punaisesta tykkäänkin, en ole aiemmin käyttänyt sitä joulua lukuun ottamatta sisustuksessa. Huoneeseen jäi tyttäreltä musta isohko kirjahylly ja kun varastosta löytyi mummoni kutomat räsymaton pätkät ja maalta punainen tuoli harrastepöydän eteen, jatkoin samalla värilinjalla ja hankin mm. puna-mustia kehyksiä ja kuvia. Punainen tuo pirteän lisän sisustukseen mustan ja valkoisen lisänä.

Tällä värillä tänään, huomenna jotain muuta. Mahtavaa viikonlopun alkua!

Eilinen asu ja haaste itselle

Edellisen postauksen jälkeen mieleeni jäi pyörimään ajatus edes hippusen pirteämmistä asuista. Asia jäi kuitenkin vielä ajatuksen tasolle, sillä taas eilen huomasin pukeutuneeni saman värikaavan mukaisesti: päivän asu koostui beigestä ja tällä kertaa mustan sijaan tummansinisestä.

Olen ilmeisesti pukeutumisessakin odotellut inhoamani tammikuun ja lähes yhtä tylsän helmikuun kulumista ja kevätkauden alkua. Illalla päätin, että kevät tulee, kun on tullakseen enkä jää sitä odottelemaan tai haikailemaan, vaan asuni voivat olla jo nyt muutakin kuin mustaa, harmaata, ruskeaa ja tummansinistä beigeillä tai valkoisilla lisukkeilla. Ja jotta asia etenee ajatuksesta käytäntöön, heitin itselleni "Viikko värikkäämmin" -haasteen: (ainakin) viikon ajan asuissani on oltava jotain värikästä mukana.

Vilkaisu vaatekaappiin palautti maan pinnalle ja osoitti, että viikosta tulee mitä ilmeisemmin ihan oikeasti haasteellinen. Kesävaatteistani löytyy värejä ja kuoseja, mutta talvikauden vaatteet ovat pääosin aika maltillisia ja tummia. Siitä huolimatta jotain raikastusta kokonaisuuksiin yritän etsiä, vaikka käytännön syistä asuissa ei nähdäkään räiskyviä väreja tai hulppeita kuoseja ja väriyhdistelmiä. Jos ei muuta, niin kokomustan tai -harmaan asun höystän pirteällä huivilla.

Siispä huomisesta lähtien viikon ajan täällä minulta minulle haasteen mukaisesti Viikko värikkäämmin -kuvia. Huh, mitähän sitä keksisi huomiseksi päälleen, täytyy vissiin illalla penkoa kaappeja, jotta löytäisin jotain teemaan sopivaa. Mutta sitä ennen lenkille.

Huomiseen ja pirteää iltaa!

Mustaa ja beigeä

Katselin äsken läpi talven asukuvani ja totesin, että aika yksitoikkoisissa väreissä on omalla kohdallani tämä vuosi alkanut: tammikuun asut ovat pääasiassa sisältäneet mustaa, harmaata, valkoista, ruskeaa tai sinistä, joku kerta sentään on punainen liivi tuonut väriä asuun ja kerran kuvissa näkyi viininpunaiset housut ja huivi. En tiedä, pitäisikö tarkoituksella etsiä kaapista vähän kirkkaampia värejä vai odottaako, että värien käyttö lisääntyy itsestään, kun kevät lähestyy ja päivät pitenevät.

Huomasin myös, että olen tänä talvena innostunut yhdistämään mustaan joko beigen tai vaaleanruskean sävyjä. Kyseinen kombinaatio oli päällä myös tänään. Mustien housujen seuraksi valitsin pitkän neuletakin ja sen alle beigen neuleen. Kovia pakkassäitä lukuun ottamatta käytän harvoin kahden neuleen yhdistelmää, sillä oloni on helposti tuolloin tunkkainen. Nämä molemmat neuleet ovat kuitenkin niin ohuita, ettei asu ole liian kuuma.
-70-luku tuntuu olevan yksi kevään trendeistä, niinpä minäkin päätin kokeilla silkkihuivin sitomista kaulaan ajan tyylin mukaisesti. Tätä tapaa voisi innostua käyttämään useamminkin.

Onko teidän tammikuunne ollut yhtä hillitty vai oletteko innostuneet piristämään päivää väreillä?
Mukavaa maanantai-iltaa!

Lauantain asu ja sälää viikon varrelta

Viikolla en ottanut yhtään asukuvaa lukuun ottamatta tuunaamaani turkisliiviä. Ja mitäpä kuvaamista kotiasuissa olisikaan.
Tämä sinivalkoinen asu on lauantailta, jolloin käväisimme Tapiolassa. Puseron neulos on löyhää ja alla oleva paita kuultaa sen läpi reilusti. Kaulakoru ei sopinut alkuunkaan yhteen "reikäisen" neuleen kanssa, joten tyydyin vain ranne- ja korvakoruihin.

Stockan alesta tarttui mukaan nude trikoopaita sekä tummansininen ja kermanvalkoinen pitsipusero. Näistä kunnon kuvia sitten myöhemmin.

Pari asustetta on ollut tällä viikolla ylitse muiden:
Toinen näistä on jyvätyyny, jota lämmitän monta kertaa päivässä ja sidon kaulaliinalla vyötärölle. Lämpö tekee ihmeitä kolottavalle lihakselle.
Toinen on "laukku" eli kangaskassi, johon sujautin jämäkän sohvatyynyn. Istuessa paketti tukee selkää mukavasti ja olenkin kantanut kassia mukanani esim. kampaajalle. Kangaskassi on siitä kätevä, että tyynyä ei tarvitse edes poistaa sen sisältä.
Takana näkyvällä sohvalla en ole pystynyt istumaan viikkoon, vaan nojatuolina toimii yksi ruokapöytämme tuoleista. Arvatkaapa, tekisikö mieli löhötä pehmeällä sohvalla!

Torstaiksi olimme jo etukäteen hankkineet liput lätkämatsiin. En seuraa kovinkaan aktiivisesti jääkiekkoa, mutta kerran kauden aikana on hauska käydä katsomassa ottelu. Varsinkin nyt, monen päivän kotona oloilun jälkeen, matsi kiinnosti entistä enemmän.
Seuraaminen onnistuikin hyvin, kun normaalien istumapaikkojemme sijaan valitsemme paikat halliravintolan vieressä olevalta alueelta. Korkea baarijakkara tuntui miellyttävältä selälle ja lisäksi pystyin välillä nousemaan ja kävelemään. Tässä seuraan poikien lämmittelyä ennen matsin alkua.

Elimistöni reagoi heti alkuviikosta vähäiseen liikkumiseen ja vaikutti aineenvaihduntaan. Vaikka tällä viikolla olen syönyt todella kevyesti, olo tuntuu tukalalta. Siitä huolimatta lauantaina herkuttelimme hieman. Aamiaiseksi valmistin juusto-paahtoleipärullia (ohjeen kirjoitin tänne.) ja illalla nautimme talven ensimmäiset blinit. Tykkään kokeilla uusia reseptejä, mutta joitakin ruokia valmistan vuodesta toiseen saman reseptin mukaisesti. Blinit ovat yksi näistä ja tätä ohjetta olen käyttänyt jo -90-luvun alusta lähtien. Mitäpä sitä hyvää vaihtamaan.

Selkäni on jo niin hyvässä kunnossa, että yli viikon tauon jälkeen kävin tänään päiväkävelyllä. Vaikka matkaa oli tehtävä rauhallisesti ja hitaasti, eikä lenkin pituuskaan päätä huimannut, pönäkkää oloa se helpotti suunnattomasti.

 Bongasin kävellessä myös talven ensimmäiset pajunkissat ja muutama oksa oli otettava maljakkoon.
 

Mahtavaa alkavaa viikkoa!

Takista liiviksi

Viikko on sujunut selkää potien lähes kokonaan neljän seinän sisällä. Tiistain kampaajaa en perunut enkä jättänyt käyttämättä etukäteen eiliseksi ostettua lätkämatsilippua, mutta muuten olen pyörinyt kotinurkissa. On ollut kiintoisaa tajuta, kuinka usein päivän mittaan selkää normaalisti kallistaa, jotta saa ihan tavalliset askareet tehtyä. Esim. hampaiden pesu on aika vinkeetä, kun yrittää selkä suorana, vain polvia vähän koukistaen, purskauttaa hammastahnan ja vedet suustaan ilman että ne ovat rinnuksilla tai pesualtaan reunan ulkopuolella. Kokeilkaapa, miten onnistuu! Ja tavallista kömpelömpänä tavaroita putoilee lattialle tuon tuosta, ja Puuhis sitten noukkii niitä perässäni tai kotiin tultuaan.

Aika on välillä käynyt tosi pitkäksi: paljon voisi ja olisi kiva tehdä, mutta selkä ei anna periksi. Jopa lukeminen ja tv:n katselu on jäänyt vähäiseksi, sillä en pysty kauaa istumaan paikallaan ja istumisen on tapahduttava ruokapöydän tuolilla, sohvalla lököilyä en ole voinut ajatellakaan lauantain jälkeen.

Selkä on onneksi tänään tuntunut huomattavan paljon paremmalta, vaikken vieläkään saa sukkia tai kenkiä jalkaan ilman apua. Enköhän maanantaihin mennessä ole taas lähes normikunnossa.
Tämä tältä erää sairasosastosta ja napinasta ja mukavimpiin asioihin.

Jotain hyötyäkin on sairaslomailusta ollut. Mulla on maannut kaapissa vuosikausia neuletakki, jossa on myös turkista. En ole ihan varma, milloin ja mistä se on kaappiini eksynyt, mutta muistaakseni se on peräisin samaiselta tädiltäni, jolta olen saanut mm. kelsiturkin. En ole tykännyt takin leveistä pussimaisista hihoista ja takki on ollut käyttämättömänä.
Alkusyksystä takki osui taas käteeni ja hoksasin, että siitä saa kivan liivin hihat poistamalla. Takin tuunaus jäi ja vaikka välipäivinä kaivoin neuleen esille, en vieläkään saanut aikaiseksi sen korjaamista.

Tiistaina olin lopen pitkästynyt kotona olemiseen, kun mitään ei oikein kyennyt tekemään. Silloin keksin, että nyt olisi hyvä hetki takin muokkaukselle. Se sujuikin hienosti, sillä mikään työvaihe ei kummemmin rasittanut selkää.
En lähtenyt purkamaan hihojen neulosta ja silkkivuorta irti, vaan leikkasin hihat irti jättäen parin sentin kääntövaran (onnistui oikein hyvin pöydän ääressä, selkä suorana seisten). Huolittelin reunat siksakkaamalla ja ompelin käännökset nurjalle puolelle käsin (käsinompelukin sujuu hirvittävän hyvin seisten! En ole ennen kokeillutkaan).

Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Neuloskauluksesta en hirveästi tykkää, mutta kärsivällisyyteni ja intoni ei riittänyt, joten jätin kauluksen ainakin toistaiseksi paikoilleen. Otan kiitollisena vastaan vinkkejä ja ideoita, mitä kaulukselle voisi tehdä tai miten sitä voisi helposti muokata.
Nämä kuvat otettiin tuunauksen jälkeen kun kokeilin liiviä, tänään se oli ylläni ihan "oikeasti", kun kävimme ruokaostoksilla. Liivi tuntui oikein mukavalta ja lämpimältä päällä (asukuvat sitten jossain vaiheessa).

Minä lähden laittamaan alulle huomisillan herkun, johon tarvitaan mm. näitä.

Ihanaista viikonloppua!

Gingham-ruutua

Gingham-ruuduista povataan kevään hittiä ja muotikuvissa onkin näkynyt jo pikkuruutuisesta kankaasta tehtyjä hameita, jakkuja, paitoja jne. Alunperin Gingham tarkoitti kangasta, joka kudottiin valkoisella ja värillisellä langalla erilaisiksi ruutu- ja raitakuvioiksi. Tyypillisin gingham-ruuduista on keittiötekstiileistä kaikille tuttu vichy-ruutu ja nykyään näkeekin yhä useammin gingham-nimeä käytettävän synonyyminä keittiöruudulle.

Minäkin innostuin perjantaina kaivamaan kaapista pari vuotta sitten Tallinnasta hankkimani gingham-ruutuisen paitiksen. Kaulukseton paita on ohutta sifonkia ja se on mukava niin jakun kuin neuletakinkin kanssa. Röyhelö tuo paitaan särmää ja poistaa liian virallisuuden.

Koruiksi valitsin setin, jossa on ruututeeman mukaisia hematiitti-kiviä.

Olen joskus miettinyt, olenko enemmän raita- vai ruutuihminen ja asia palasi mieleeni, kun luin Sadun tämänpäiväisen raitapaitajutun. Molemmista kuoseista tykkään tosi paljon ja käytän niitä ahkerasti. Silti omalla kohdallani taidan kallistua tuonne ruutupuolelle, ja tälläkin hetkellä paitakaapissa löytyy enemmän ruutua kuin raitaa.

Kumpi kuosia sinä käytät enemmän?

Iloista keskiviikkoa!

Hiustyylit vuoden aikana

Vaihtelunhaluisena olen koko aikuisikäni muutellut kampausta ja hiusten väriä lukuisat kerrat. Punk-tyyli kirkkaine väreineen on jäänyt väliin, mutta ns. normaalit ja luonnolliset värit olen kokeillut laidasta laitaan Annie Lennox -tyylisestä platinan vaaleasta sänkitukasta pikimustaan ja punaiseksikin olen värjännyt tukan monta kertaa. Aikoinaan harmittelin kampaajalleni oman hiusteni maantien väriä. Hän lohdutti, että niistä pitäisi olla vain iloinen, sillä tällöin voin värjätä niitä tummaksi tai vaaleaksi näyttämättä luonnottomalta tai teennäiseltä. Ja sitähän olen sittemmin tehnyt.

Koska blogissa oli loppuvuoteen saakka päätöntä menoa, seuraava kuvapläjäys näyttää hiustyylini vuoden ajalta.
Aloituskuvan ensimmäinen kuva on otettu tasan vuosi sitten, toinen kuva lauantaina.


Viime vuoden tammikuussa kampaaja leikkasi toiveestani hiukset lyhyiksi. Mallista tuli kuitenkin turhankin lyhyt, sen sijaan kupariin vivahtavista raidoista tykkäsin. Koirulin kanssa otettu kuva on napsaistu hiustenleikkuupäivänä.

Helmikuussa hiukset olivat saaneet jo hieman lisäpituutta ja alkoivat olla enemmän mieleeni.

Valkoinen kauluspaitakuva on otettu juuri ennen maaliskuun alun kampaajakäyntiä. Tuolloin ei  lisätty väriä tai raitoja, mutta kampauksen siistiminen sai hiukset ja raidat näyttämään astetta vaaleammilta.

Huhtikuun aikana hiusten sävy vaalentui itsestään pikkuhiljaa tasaisesti....

... ja toukokuussa hiuksia sävytettiin hieman vaaleammaksi niin yleisväriltään kuin raitojenkin alulla. Niska jätettiin pidemmäksi kuin edellisellä käynnillä.

Kesäkuussa sivuhiuksissa alkoi olla sen verran pituutta, että aloin pitää niitä korvan takana.

Heinäkuun ekassa kuvassa näkyy, kuinka kampaus oli kasvanut pois mallistaan. Kampaaja pelasti tilanteen: niska otettiin lyhyeksi, mutta päältä hiukset sen sijaan jätettiin pitkiksi. Samalla tukka sai vaalean yleissävyn.

Elokuussa tukka sai kasvaa rauhassa, sillä jouduin perumaan loppukuuksi varaamani kampaamoajan.

Syyskuussa hiukset alkoivat olla todella epäsiistit liian pitkäksi venähtäneen leikkausvälin vuoksi (kuvat huivi kaulassa). Alemmissa kuvissa näkyy, että tönkkölakkauksella kampauksesta sai jotakuinkin siedettävän.

Syys-lokakuun vaihteessa hiuksiin laitettiin kampaajalla jälleen hieman punerrusta raitojen muodossa. Luonnossa raidat olivat hieman vaaleanpunertavat.

Piilopunapigmenttiä löytyy omasta takaa niin paljon, että yleensä punainen väri jämähtää hiuksiin pitkäksi aikaa. Jostain syystä vaaleanpunertavien raitojen väri ei kuitenkaan pysyneet vaan väri hävisi jo parin pesukerran jälkeen lähes tyystin. Alla olevista kuvista huomaa, miten punertava väri muuttui vaaleaksi lokakuun aikana.

Marraskuun kampaajakäynnillä halusin jättää hiuksiin pituutta, joten silloin siistittiin vain huonot latvat. Myöskään väriä tai raitoja ei lisätty.

Joulukuu sekä tammikuun alku ovat menneet hiuksia kasvattaessa ja asukuvissa on ollut nähtävissä nykyinen kampaus. Jos vain kipeän selkäni pääsen könkkäämään, niin huomenna tiistaina mulla olisi kampaaja-aika. Suoraan sanoen en tiedä yhtään, mitä haluaisin tällä kertaan tehtävän. Kasvatanko pituutta lisää vai lyhennetäänkö reilusti. Lyhyttä vuoden takaista poikatukkaa en halua, mutta muuten suhtaudun avoimin mielin uusiin kampausehdotuksiin. Kampaaja onkin tottunut, että annan aika vapaat kädet hiusteni suhteen.

Mikä on teidän suosikkinne vuoden aikaisista malleista? Ja onko hyviä ehdotuksia uudesta kampauksesta: tummaa vai vaaleaa, lyhyttä vai pidempää?