Visiitti Virroille

Noin 30 kilometrin säteellä mökistämme on useita viehättäviä pikkukaupunkeja ja paikkakuntia, joissa käymme vuorotellen pari-kolme kertaa viikossa ruokaostoksilla tai muuten vain aikaa viettämässä.

Eilen oli vuorossa Virrat, jossa emme ole ehtineetkään käydä vielä tänä vuonna. Virrat mainostaa olevansa Suomen juhannuskaupunki ja vaikka olemme viettäneet jo vuosikausia keskikesän juhlaa näissä maisemissa, kesäkaupungin juhannusjuhlinta on jäänyt meiltä kokematta. Kaupungissa tulee kyllä muuten käytyä useastikin kesän aikana.

Sää oli aika mukava; lämpötila hieman alle 20 astetta, mutta aurinko lämmitti ihanasti eikä tuulikaan viilentänyt ilmaa. Sen mukaisesti valitsin aamulla asuksi mustavalkoraitaisen puseron sekä harmaat housut. Mustan farkkutakin otin mukaan mökiltä varmuuden vuoksi, mutta eipä sitä tarvinnut päivän aikana kertaakaan.

Asua täydensivät pieni laukku ja pehmeän mukavat kangaskengät. Olen todennut vanhan Adaxin crossbody laukun erittäin käteväksi, sillä pienestä koostaan huolimatta sinne mahtuu mukaan kaikki oleellinen. Yleensä kannan mukanani vähän turhankin suurta käsilaukkua, jonne tulee tungettua kaikkea ylimääräistäkin mukaan. Täytyypä taas totutella pienemmän laukun käyttöön myös kotioloissa.

Virroilta on erinomaiset vesiyhteydet mm. Tampereelle, jonne voi tehdä risteilyn vaikka höyrylaiva Tarjanteella. Kaunis laivaranta onkin veneilijöiden suosiossa ja mekin kävimme  siellä ihastelemassa maisemia ja samalla piipahdimme rantaterassi-Baarpuurissa. Paikka toimii monitoimikeskuksena veneilijöille, mutta ravintolassa järjestetään moninaisia teematapahtumia ja –juhlia muillekin kävijöille. Tällä kertaa emme ruokailleet, mutta kesän kuluessa käymme varmasti ravintolassa uudelleen testaamassa myös sen kesämenun.

Oletteko koskaan käyneet Virroilla ja ovatko maisemat tuttuja? Oikein hyvää alkuviikkoa!

Taidetta Mäntässä

Eilen aloitimme tutustumisen Mäntän – tai nykyisen Mänttä-Vilppulan – tämän kesän taidetarjontaan. Jo keväällä olimme suunnitelleet, että Mäntän kuvataideviikon vuosittain vaihtuvan nykytaidenäyttelyn lisäksi käymme 2-3 vuoden tauon jälkeen myös Serlachius-museoissa. Myös appivanhemmat olivat kiinnostuneita Serlachiuksen museoiden tarjonnasta, joten heidän kanssaan kävimme tutustumassa molempien kohteiden tarjontaan: ensin taidemuseo Göstassa taidesäätiön oman kokoelman mestariteoksiin sekä tämän vuoden teemanäyttelyihin ja sen jälkeen Gustaf-museossa metsäteollisuuden, Serlachius yhtiön ja Mäntän historiaan.

Aloitimme taidepäivän Gösta-museosta. 

Mäntän kaupungin vahva yhteys taiteeseen sai alkunsa Serlachius-suvun ja ennen kaikkea Gösta Serlachiuksen rakkaudesta taiteeseen. Hän oli suuri taiteen ihailija ja mesenaatti, joka edisti maamme taideteollisuuden kehitystä ja tuki oman aikansa tunnettuja taiteilijoita mm. Akseli Gallen Kallelaa. Hän lahjoitti kartuttamansa noin 250 taideteoksen kokoelman Serlachiuksen taidesäätiölle v. 1933. Säätiö jatkoi maalaustaiteen lisäksi veistotaiteen keräämistä ja nykyisin kokoelma onkin yksi maamme merkittävimmistä. Se käsittää muun muassa Albert Edelfeltin, Akseli Gallen-Kallelan, Hugo Simbergin, Helene Schjerfbeckin, Eero Järnefeltin, Victor Westerholmin ja Magnus Enckellin teoksia. Veistotaidetta edustavat mm. Robert Stigell, Walter Runeberg ja Emil Wikström. 

Näitä mestariteoksia on vuosien varrella ollut nähtävillä lukuisia historiallisessa kartanossa ja tämän kesän näyttely esittelee Gösta Serlachiuksen tärkeimpien taiteilijoiden teoksia. Kokoelma olikin huikea ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Lisäksi vanha kartano itsessään on erittäin mielenkiintoinen tutustumiskohde samoin kuin kartanoa ympäröivä englantilaistyyppinen puisto lukuisine veistoksineen.

Tänä keväänä vanhan kartanon kupeeseen valmistui puinen laajennusosa, mikä mahdollistaa entistä monipuolisemmat vaihtelevat teemanäyttelyt nykytaiteen osalta.

Tämän vuoden teemoista minua kiinnosti ennakkoon eniten SuperPop!, joka tarjoaa nähtäväksi pop-taiteen kansainvälisiä ja suomalaisia klassikoita. Teoksia on esillä mm. Andy Warholin, Paul Osipowin, Damien Hirstin ja noin parinkymmenen muun taiteilijan tuotannoista. Tässä muutama otos näyttelyteoksista.

Toinen kohteemme eli Serlachius-yhtiön entisessä pääkonttorirakennuksessa Mäntän keskustassa sijaitseva Gustaf ei ole varsinainen museo vaan pikemminkin sitä voisi kutsua tarinataloksi. Päänäyttely Paperiperkele kertoo kahdeksan näytelmäkohtauksen (tai pikemminkin kuunnelmakohtauksen) myötä G.A.Serlachiuksen tarinan. Esittelytapa oli mielenkiintoisen erilainen perinteisiin näyttelykeinoihin verrattuna.

Kahden kohteen läpikäynti oli aivan riittävää yhden päivän osalle. Näkemättä jäivät vielä varsinainen Mäntän kuvataideviikon näyttely sekä taidekeskus Honkahovin Suomalainen maisema –teeman tarjonta. Niihin tutustumme sitten toisen kerran. 

Taidepäivän päätteeksi käväisimme syömässä Myllyrannassa, paikasta kerron lisää myöhemmin. Taidetta oli kuitenkin tarjolla myös siellä. Tässä "kaverin" kanssa yritämme seurata vastarannan neitojen puuhia.

 Aurinkoista torstai-päivää!

Juhannustunnelmia

Mökkipukeutuminen on kylmästä säästä johtuen koostunut lähinnä fleece-takeista, villasukista ja muista lämpimistä asusteista. Näistä varusteista ei ole viitsinyt edes kuvia ottaa, mutta päivän asukuvaksi löytyi kamerasta kuvia toukokuulta. Näissä tamineissa lähdin mökille. Väljät chino-farkut ja raitapaita olivat mukava matka-asu ja kirjava käsityökassi tietysti mukana.

Juhannus sujui leppoisasti ja perinteisissä tunnelmissa lipun nostoineen, saunomisineen ja maittavasta ruuasta ja hyvästä seurasta nauttien. Sää ei ihan ollut paras mahdollinen, mutta onneksi jatkuvalta vesisateelta kuitenkin säästyimme. Pikkupojat kävivät onkimassa ja saivatkin monta ahventa saaliiksi.

Taas yksi lentoa opetteleva pikkuinen istahti pihalle

Jo monen vuoden ajan on yksi juhannustraditioistamme ollut rosvopaistin valmistaminen. Kypsennyskuopan usean tunnin esilämmitys, lihojen paketointi sekä niiden kypsennys nuotiossa on miesten vastuulla.

Muutaman tunnin tulen alla muhittuuan kaikki kolme pakettia kaivettiin esiin

Hyvää kesäkuista iltaa!

Asu juhannusviikon varrelta

Se on melkein juhannus!

Viime viikon kurssittelun ja tämän tynkäviikon ansiosta erinäisiä rästihommia ja tehtäviä on ollut yllin kyllin ennen kuin voi aloittaa juhannuksen vieton. Juhannuksesta alkaen vietämmekin lomaa, joskin mitään erikoisia suunnitelmia emme ole tehneet. Aluksi jäämme lomailemaan mökille, sen jälkeen menemme, minne nenä näyttää. Yleensä emme ole kesäisin tehneet ulkomaanmatkoja, joten tänäkin vuonna keskitymme kotimaan matkailuun.

Ennen rennompia lomakuvia ja –asuja muutama otos tiistailta. Puolipilvinen sää näyttää kuvissa niin kesäisen lämpimältä, että ei uskoisi, kuinka kylmää todellisuudessa oli. Hihattoman kietaisupuseron päälle jakku oli todella tarpeen ja sandaaleissa hädin tuskin tarkeni. 

Kaulakoru sekä korvikset on tehty hopeasta ja mattapintaisista kivihelmistä.

Seuraavat postaukset ovatkin sitten lomafiilistelyjä.

Hauskaa ja valoisaa keskikesän juhlaa!

"Tää homma ei vaan oikein skulaa"

Onko teillä koskaan päiviä, jolloin ykskaks huomaatte, että aamulla päälle valitussa asussa jokin on aivan pielessä. Tuo jokin häiritsevä tekijä vaivaa sitten koko päivän takaraivossa ja vaatteissa ei viihdy ollenkaan. Harmituksen aihe voi loppujen lopuksi olla aivan mitätön, johon muut eivät edes kiinnitä huomiota, mutta itseä se ärsyttää erityisen paljon: asun värit näyttävätkin aivan erisävyisiltä päivän valossa eivätkä sovi keskenään yhteen ollenkaan, joku vaatekappaleista ei istu kunnolla, kengät eivät sovi kokonaisuuteen tms.

Tämä touko-kesäkuun vaihteen asuni on hyvä esimerkki kombinaatiosta, jossa yksittäiset vaatekappaleet ovat ihan kivoja ja kokonaisuus mukiinmenevä, mutta omasta mielestä asu ei kuitenkaan tuntunut päällä ollenkaan miellyttävältä.

Normaalisti en kuluta peilin edessä kovin paljoa aikaa enkä kokeile eri vaihtoehtoja, mutta kieltämättä nyt tuli mieleen, että nopean peiliin vilkaisun lisäksi olisi ehkä kannattanut pysähtyä hetkeksi ja tarkistaa, miltä kokonaisuus näytti. 

Kapeiden housujen vastineeksi minusta on todella mukava välillä pukeutua aivan toisen mallisiin housuihin. Harmaat ylileveät housut ovatkin silloin hyvä vaihtoehto, niinpä pukeuduin niihin pitkästä aikaa. Housuissa on ohuet mustien ja hennon vaaleanpunaisten viivojen muodostamia ruutuja ja usein valitsenkin housujen seuraksi vaaleanpunaisen jakun, puseron tai kauluspaidan, kuten tälläkin kertaa. Väljähkö paita, jonka helman jätin housujen päälle, ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen vaihtoehto. Kapeampi linjainen tai vyötärömittainen yläosa olisi ehkä sittenkin ollut parempi valinta.

Kaiken kukkuraksi makeanvedenhelmistä tehty, sinänsä nätti kaulanauha ei näyttänyt ollenkaan hyvältä. Syynä oli helmien värit, jotka eivät ihan mätsänneet tähän kauluspaitaan.

Kenkiin olinkin sitten tyytyväinen; ne oli ihana laittaa jalkaan ensimmäistä kertaa talven jälkeen. 

Aina homma ei vaan skulaa! Onko teillä vastaavia kokemuksia asuista, jotka tavalla tai toisella eivät ihan osuneet nappiin?

Kerman sävyä kesäpäivänä

Aurinkoa vai pilvistä? Poutaa vai sadetta? Siinäpä tiivistettynä kesäsää yhden päivän aikana tänään. Totesin juuri Puuhiksellekin, että ihan sama, minkälainen sää on, nautin aivan suunnattomasti luonnon runsaasta vehreydestä, ylenpalttisesta kukkimisesta ja kesän tuoksuista - alkaakohan ikä vaikuttaa, kun entistä enemmän nauttii pienistä asioista. Tuskin maltan odottaa, että tynkäviikon päätteeksi suunnistamme juhannuksen viettoon, jonka jälkeen kesästä nauttiminen jatkuu lomailun merkeissä.


Ennen lomailun huoletonta pukeutumista muutama vähän asiallisempi asu on vielä tarpeen. Tämän päivän asuun rentoutta loivat kapeat farkut, asiallisuutta jakku ja kesän kepeyttä kerman sävy bleiserissä ja t-paidassa. Lisäksi vaihtelua tavanomaiseen tyyliini sain kultakoruilla.

Eilen illalla bongasin nämä ihanuudet...

... ja nyt sääkuva näyttää tältä raekuuron aikana.

Luonto näyttää monipuolisuutensa, nautitaan siitä!